Kaikkien mammojen pitäis olla vaiks puoli vuotta yksinhuoltajana

niin päin että yksinhuoltajilla kasautuu lähinnä ne ongelmat.

Eiköhän teksi yhtälailla terää sinnekin puolelle.

käytettävissä kuin meillä esim tällä hetkellä. Enkä liene tämän asian kanssa yksin.



Meillä ei ole tukiverkkoja, lapset eivät ole koskaan olleet mummuloissa yötä, tai ilman vanhempia edes kylässä. Ei sisaruksia tms tilapäisapua käytettävissä. Mies tekee ympäripyöreää päivää, opiskellessaan oli 4x kuukauden/ vuosi putkeen pois kotoa. Minä teen (töissä oleessani) vuorotyötä, lapsia on viisi joista kaksi on erityislapsia (tuoreet diagnoosit, mutta apua he ovat tarvinneet jo hyvin pienestä).



Omaa aikaa ei minulla ole edes jokatoinen viikonloppu, muusta puhumattakaan. Ne yksinhuoltajat joita tunnen, viettävät ruhtinaallisesti aikaa yksin ilman lapsia, tähän meidän arkeemme verrattuna.



Ja kyllä tämä on oma valinta, en valita. Tuon vaan näkökulmaa siihen että "kaikkien mammojen pitäisi olla vaiks puoli vuotta yksinhultajina" ennen kuin muka tietää mitä arki on silloin kun se on rankkaa.

se mahtavaa, kun lapset ois joka toinen v-loppu isällään ja sais kerrankin omaa aikaa!

oishan se hienoa joskus saada omaa aikaa yksinhuoltajana, onhan sitä niinkin ruhtinaallisesti kun illalla laitat lapsen nukkumaan niin jaksaa ehkä tunnin katsoa telkkaria, mukavaa olis jos se lapsi todellakin ois isällään joka toinen viikonloppu vaan ei ole eikä ole kyllä mummuillakaan eikä muilla. Siinäpä sitö ruhtinaallisesti omaa aikaa ja hoitoapuja.

eikä suju arki niin hyvin kuin ehkä pitäisi

Kaikkien mammojen pitäis olla vaiks puoli vuotta yksinhuoltajana ilman ulkopuolista apua niin alkas löytyä keinot katraan hallitsemiseen ja arjen järjestämiseen :))

on niin hyvin mielessä kaikki omat hammaslääkärikäynnit yms. yksin kolmen pienen lapsen kanssa