Kumman työn valitsisit: a) todella arvostettu työ, paljon stressiä

ja joka saisi minut "sykkimään" työpäivien aikana.

Mistä työstä muuten on kyse? Minuakin alkoi kiinnostaa...

yleinen palkkatyö tai ala.



ap

Piemmän päälle työn mieleykkyys on tärkeää. Mutta toki työajatkin ja työn määrä vaikutta.

jossa minulla jää energiaa tehdä vapaa-aikana haluamani juttuja itselleni tärkeiden ihmisten kanssa.



Eli, sen työn, joka ei ime minua kuiviin ja johon olen motivoitunut.



Ei ainakaan kannata ajatella sitä, että miten arvostettu joku työ on yleisesti toisten ihmisten mielestä. Tärkeintä on oma viihtyminen, motivaatio ja jaksaminen.

Joskus harmittelee, miten surkeasti hänen alallaan onkin voitu hoitaa palkkaus = ammattilaiset työllistyvät firmoihin, joissa ei tehdä itse paljoakaan mutta palkka on sellainen, että sillä tulee toimeen.



Mies oli nuorempana töissä vaihtoehto A:ssa, mutta väsyi stressin ja jatkuvan ylityön vuoksi. Palkkaus oli todella huono, siis suorastaan surkea- ja siksi vaihtoikin tuohon toiseen...

Ottaisin sen duunin, josta tykkäisin enemmän

ekaksi sillä syyllä, että ei ole stressiä. Ja kun palkkakin on parempi, MITÄ ENÄÄ MIETIT? Toki, jos siinä B-työssä on jotain tosi negatiivista muutakin kuin muiden aliarvostus, niin mieti sitten. Jos itse tykkäät siitäkin työstä ja pääset vielä helpolla ja jää energiaa elää iltaisin, niin ota B!

päivän jos lapsi sairastuu tms. Eli sen jossa perhe arvotetaan korkeammalle kuin työ. Minä olen sellaisessa, nytkin kotona etänä kun 10v sairastui kesken päivän koulussa.

Minulle työ on välttämätön paha ja elän muuta aikaa varten.

jossa ei voi edetä, eikä mitään tutkintovaatimuksia. Eli onko se sitten ihan deadend, jos jostain syystä duuni tuolla loppuu? Onko se sellaista kokemusta, jolla voit saada toisen työpaikan myöhemmin?



Toi eka vaihtoehto kuulostaa kyllä paremmalta tulevaisuutta ajatellen. Varmaan vielä tässä vaiheessa tolla stressittömyydellä jne. on merkitystä, mutta aika pian sun lapset isoja. Eli mieti kumpi duuni kannattaa sun lopputyöelämäs kannalta. Jos siis yhtään olet työorientoitunut tyyppi. Jossain deadend työssä kun kyhnäät muutaman vuoden, niin voi olla, että sitten kyhnäät niissä lopputyövuotes, vaikka aikaa jossain vaiheessa olisi enemmänkin.



Ja kun kerta a:ssa paljon etenemismahdollisuuksia, niin kai toi palkkakin niitten mukana kehittyis?

Vielä 10 vuotta sitten olisin varmaan valinnut A:n, mutta nyt elämässä tärkeintä on muu kuin työ.

eiköstä vaan?

Ja minäkään en miettisi hetkeäkään miten muut ajattelee jostain alasta. Ei sillä oo mitään väliä, enintään se näkyy palkassa, mutta tässä tapauksessa ei tainnut olla niinkään.

Mua ei ole kauheasti koskaan kiinnostanut mitä joku muu musta ajattelee, en elä elämääni kuin itseäni varten.

Haluan viettää reilusti vapaa-aikaa perheeni kanssa enkä halua stressiä 24/7 koska stressaan muutenkin tosi helposti.