Onko siis ihmisen pakko kuolla itse suruun, jos lapsi kuolee?

Sellaista olen aistivinani av:n ilmapiirissä tällä kertaa.



Että jos lapsi kuolee ja äiti ei käperry kokoon ja menehdy, on jotenkin outo, koska "mä ainakin siis sekoisin" sanoo jokainen av-mamma vuorollaan.



Hyvin harva edes tietää, mitä todellinen suru on ja miten se vaikuttaa ihmiseen. Onneksi en tiedä minäkään, joten enpä ala selittämään muille, miten edellyttäisin heidän surevan, että pikkumaailmani pysyisi juuri siinä muotissa, missä itse haluaisin.