Mitä toivoisit lapsesi päiväkoti-tai eskariopeilta?

laasukasta ja opettavaista otetta.

Musiikki, taidetta/kulttuuria ja liikuntaa sopivassa määrin. Olen itse kokenut, että joissain pk-eissa ei ole musiikkituokioita tai yhteisiä leikkihetkiä juuri lainkaan. Saati arkastelutuokioita tai muuta. Myös retket ja pienetkin opettavaiset tuokiot ovat tärkeitä. Myös kannustus lautapelejä pelaamaan ja oppimaan ulkoleikkejä jne.



Yhteistoiminta, ulkoleikit ja ryhmässä toimiminen, musiikki, kädentaidot jne. niitä olisi hyvä pyrkiä kehittämään ja ottaa jotain pientä joka päivälle.

Tähän mennessä meille ei ole kerrottu juuri mitään - eskariryhmän paikka ja nimi, siinä se. Ei edes sitä, milloin ja monelta eskari alkaa eikä sitä, miten ja minne erityisruokavaliot pitää ilmoittaa. Mitään erityistä tutustumista ei järjestetty, vaan sekin meidän piti järjestää itse. Näissäkin asioissa on niin eri käytäntöjä, toisissa kunnissa on oma eskariin tutustumispäivänsä ja hyvin tarkat infokirjeet hyvissä ajoin ennen eskarin alkua. Meillä oli tänään ensimmäinen eskaripäivä, ja tänään saimme edes ryhmän opettajien nimet tietoomme.



Minua turhauttaa tällainen tiedon puute - mistä minä voin tietää tällaisia asioita, kun kukaan ei kerro? En ole itse käynyt eskaria, ja vaikka olisinkin, siitä olisi jo reilut 20 vuotta aikaa. Kyseinen lapsi on esikoiseni, joka on ollut kotihoidossa lähes koko ajan, ja joka vaihtoi eskariin päiväkotiin, joka ei ole hänelle millään tavalla tuttu entuudestaan. Voi kyllä, minua hirvittää viedä hänet paikkaan, jota hän ei tunne ja jossa kukaan ei tunne häntä, ja minua häiritsee valtavasti, etten saa mitään tietoa yhtään mistään.

Ne suuna päänä keikkuvat lapset eivät saa viedä kaikkea huomiota. Hiljaisempien kannustamista. Tosi usein asenne on, että ujot ja hiljaiset ovat jotenkin huonompia kuin adhdt.

mutta selkeitä eroja vanhaan päiväkotiin on, ja se vähän harmittaakin. Nykyinen panostaa kovasti ulkoiluun ja liikkumiseen, mikä on tosi hyvä asia. Vanhassa ulkoiltiin vähän.



Toisaalta kaikki askartelut, musiikkituokiot, lukuhetket, retket yms. melkeinpä loistavat poissaolollaan. Vanhassa päiväkodissa oli teemapäiviä, nukketeatteriesityksiä, yhteisiä lauluhetkiä, dvd:n katsomista, musiikin kuuntelua ja jokaikinen viikko askartelutuokio, metsäretkiä tehtiin elo-syyskuussa joka viikko, talvella oli pulkkaretkeä jne.



Nykyisessä ei askarrella kuin ehkä joka toinen kuukausi ja silloinkin siis jotakin pientä puolessa tunnissa valmiiksi tulevaa. Ei käytetä vesivärejä, puuväreillä piirrellään, jos esim. on syönyt nopeasti. Askartelun puute on ehkä se pahin. Lapseni tarvitsisi erityistukea hienomotoriikkaan eikä siis sitä saa päivähoidosta.



Toivoisin myös päiväkodin henkilökunnalta huumorintajua ja ymmärrystä lasten maaimaan. Oma kotihoidettu lapseni sai lastentarhanopettajan ärtymään, kun lapsi kertoi kutsuvansa monia ihmisiä höpönassuksi (ja kutsui siis minua, äitiäänkin esimerkkitilanteessa). Lastentarhanope tokaisi, että minua kutsutaan sitten vain etunimellä. Näytti myös ilmeillään ja eleillään olevansa äärimmäisen ärtynyt tilanteesta, vaikka siis lapseni ei ollut kutsunut häntä tuolla kammottavalla nimityksellä vaan vain todennut, että saattaa kutsua muitakin kuin esim. äitiään ja siskoaan tuolla nimellä.



Pieni ymmärrys lasten hassuttelua kohtaan ei olisi pahaksi. Kaiken ei tarvitse olla niin ryppyotsaista ja kasvattavaa. Joskus voitaisiin vain heittäytyä niiden lasten juttujen varaan ilman, että pelätään oman arvokkuuden menetystä. Minua suretti äitinä se, että lapseni juuri hoidon aloituksen yhteydessä törmäsi aikuiseen, joka ei kestänyt lapsen hassuttelua. Lapsi kyseli vielä kotonakin, miksi täti oli suuttunut.