mistä johtuu, ettei lapsi kestä pettymystä

olenko kehunut tyttöä liikaaa pienempänä vai mitä olen tehnyt väärin?

mutta kyllä voi.



Ehkä olet kehunut niin paljon, että kehuminen on menettänyt uskottavuutensa. ja sen vuoksi itsetunto on heikko.



Itsetunnon heikkous yleensä on syynä siihen, että ei kestä pettymyksiä.

Onko lapsesi ainoa lapsi tai esikoinen? Ei ole juuri itseään vanhempien kanssa leikkinyt? Ei ole tottunut pettymyksiin eikä itsetunto ole kehittynyt niitä sietämään.

häviämistä. Kukaan ei ole yli-ihminen.

...mitä haluaa, niin vaikea siitä on poiskaan oppia. Pienestä pitäen lapsen pitää oppia kohtaamaan pettymyksiä, muuten homma lähtee lapasista :(

Mitä oikeastaan tarkoittaa "kestää pettymys"? Tarkoittaako se sitä, että ohittaa vaikkapa menetyksen tai häviön olan kohautuksella ja unohtaa sen saman tien? Eikö pettymystä saa surra ollenkaan? Tai mikä määrittää, mikä määrä suremista on liikaa?



Näitä olen pohtinut, kun täällä usein puhutaan pettymysten kestämisestä.

Kaikki haluaisivat tietenkin olla ekana ja parhaita, mutta toiset tyytyvät helpommin kohtaloonsa.



Sisarukset opettavat jakamista ja häviämistä. Oma veljeni oli joskus sellainen, että jo hävisi vaikka shakkipelissä, niin nappulat ja pelilaudat lenteli seinille. Ihan järkevä ihminen hänestäkin on aikuisena tullut.



Lasta kannattaa kehua vain aiheesta ja aidosti. Jatkuva ylistäminen menettää merkityksensä eikä lapsi enää välttämättä usko kehuja, kun niitä tulee joka tapauksessa eikä kritiikkiä koskaan. Voi olla sitten myöhemmin järkytys, kun huomaa ettei olekaan lahjakas piirtämisessä vaikka äiti on aina kehunut teoksia.

Kyse on enemmän siitä, onko tytölle liian helposti aina annettu periksi, esim annettu voittaa peleissä ym.