Kysyin lapsilta mitä ne tuumais jos minä ja mies erottaisiin

Teet sen ratkaisun itse ja sitten kerrot lapsille ja that's it

kun olivat taas ihmetelleet pinnan kireyttäni ja miehelle tiuskimista.



ap

mutta älä kysy lapsilta tuommoista..

hanki kaalimadosta leluja,niin minäkin tein.ei tuo munkaan ukko haluu mua kuin muutaman kuukauden välein.eikä olla kuin vähän yli kolmikymppisiä.

Olen henkisesti niin lyöty että ei mikään "omakiva" tätä paranna.

Haluan, kaipaan, olen ansainnut, tarvitsen miehen, puolisoni, läheisyyttä ja sitä etä hän haluaa minua eikä vain toisinpäin.

Olen täydellisen epätoivoinen ja haluaisin kuolla.

Reilu 3kymppinen minäkin olen, mies hieman vanhempi.



ap

ja mieti pari kolme vuotta niin että saat lapset vähän isommaksi.



Minä tein niin enkä ole katunut. Ai että mikä oli lopputulos: nyt elän rakastajani kanssa parisuhteessa. Pikku hiljaa kävi ilmi, että miehelläkin oli nainen ja erottiin, kun muutti sitten sen luo.

Eivätpä osanneet sanoa mitään, ovat 9½v ja 8+v.

En ole täydellinen minäkään sitä en sano, mutta MITEN tuo paska kehtaa jostain minun viastani vittuilla kun viittaan siihen suurimpaan ongelmaan, oikeastaan ainoaan, mikä meillä on kiitos miehen.

Eli hänen totaaliseen seksuaaliseen haluttomuuteensa!

Olen elänyt nyt puutteessa ainakin 6v ajan, viimeksi mies halunnut maaliskuussa 2x.

Ei voi mitään mutta kärsin suunnattomasti tästä tilanteesta ja naiseuteni, itsetuntoni sen tiimoilta, on miinuksella.

Sattuu, sattuu ihan helvetin paljon:´´(

http://www.miesklinikka.com/miehen_vaihdevuodet/testosteronin_puute/

juhana piha osaa kertoa, mitä verikokeita pitää ottaa.

MIksi et vain nosta sitä kissaa pöydälle ihan suoraan? Sanot, että olet täysin tympiintynyt tilanteeseen, että ei todellakaan ole normaalia, että mies ei halua seksiä ja että sinä otat avioeron, jos mies ei hoida ongelmaa kuntoon ja suostu käymään esim. lääkärissä tai terapiassa.



Jos mies ei suostu tekemään ongelmalle mitään, otat sen avioeron ja etsit uuden miehen.



Ymmärrän sen, että itsetuntosi on nollassa, mutta kun kuka tahansa voi suoralta kädeltä sanoa, että tilanteesi on sietämätön ja että miehessä on jotain vialla, en ymmärrä lainkaan haluasi kuolla. Sinulla on lapset ja olet vielä suht nuori. Vaihda siis miestä!

jo pari vuotta sitten ja käytti 1v ajan testosteronipiikkejä 7-vkon välein, ei muutosta.

Ja arvot oli norm sisällä ilman piikkejäkin.



ap

että ei muillakaan pitkään yhdessä olleilla seksiä pahemmin ole ja että kaipaisi alkuaikojen riemua seksiin. WTF??

Seksimme ollut erittäin vaihtelevaa, kokeilunhaluista ja miehen mukaan jopa "ihanan pervoa". Eipä siis ole riittänyt.



ap

Näin on tosiaan mennyt ainakin 6v jo, ellei lähemmäs 10v.

Olisin jo eronnutkin jos ei taloudelliset seikat jarruttaisi, mulla ei ole vakityötä eikä siten säänn tuloja, en tiedä millä sitä eläis jos eron ottaisi.

Lasten koulu ja kaverit sanelis senkin että asunto pitäis tältä alueelta löytää, miten maksaa epäsäännöllisistä 2000e bruttokktuloista n.800e vuokraa, muut laskut, lääkkeet yms, vaatteet, ruoat jnejne..

ap

ja mieti pari kolme vuotta niin että saat lapset vähän isommaksi.

Minä tein niin enkä ole katunut. Ai että mikä oli lopputulos: nyt elän rakastajani kanssa parisuhteessa. Pikku hiljaa kävi ilmi, että miehelläkin oli nainen ja erottiin, kun muutti sitten sen luo.

jo pari vuotta sitten ja käytti 1v ajan testosteronipiikkejä 7-vkon välein, ei muutosta.

Ja arvot oli norm sisällä ilman piikkejäkin.

ap

käyttikö testoo sen vuoksi vai miksi?

jos pervoilut on olleet sinulle mieluisia ja olet sen näyttänyt, voi olla että miesparka on jollain tasolla säikähtänyt. Naisen kannattaa aina pihdata vähäsen tai ainakin olla vaikuttamatta enemmän kuin kainon kiinnostuneelta kun mistään yhtään kinkymmästä on kysymys. Ihan perusseksinkin suhteen kannattaa mieluummin pihdata kuin ruinata. Jos nyt vaan sanoisit että seksi muuten loppui nyt, voi olla että mies kiinnostuisi. Ei kukaan mies halua sellaista horoa panna joka oikeasti epätoivoisesti haluaa...

että kaipaisi alkuaikojen riemua seksiin.

ap

koska olemme 19v yhdessä olleet.

Tuo ihanan pervoksi sanominen, vaihtelun/kokeilunhaluisuus yms ovat aika ristiriidassa keskenään sen kanssa etteikö olisi ollut riemua..



ap

Ole nyt vastuullinen aikuinen ja laita lapsesi ja perheesi omien mielihalujesi edelle!



Kirjoitat, että seksittömyys "sattuu, niin helvetisti"

Mitäpä luulet, miltä lapsistasi tuntuisi eronne jälkeen? Äidin luona ikävöisi aina isää, isän luona aina äitiä, suhde jompaan kumpaan todennäköisesti laimentuisi huomattavasti, jopa vieraantuisi omasta isästään tai äidistään! Perhe ei enää koskaan olisi yhtenäinen, lapsi ei tuntisi olevan välttämättä kotonaan enää koskaan. Aina olisi tunne, että joku tärkeä puuttuu ja aina on ikävä ja kurja olo, oli missä tahansa.



(tämä ei ole sanahelinää, vaan elävästä elämästä, tietenkään kaikki lapset eivät tunne näin, mutta osa tuntee. Otatko riskin, että ne ovat omat lapsesi?



Kuinka onnelliseksi luulet tuntevasi itsesi siinä vaiheessa, kun saat seksiä ja mielihalusi tyydytettyä, mutta NÄET ja kuulet joka päivä, kuinka omat lapsesi surevat ja kärsivät? Voin kertoa omasta kokemuksestani, että se se vasta tuskaa on. Jos luulet, että seksittömyys on tuskaa, kokeile omien lasten tuskan katselemista, jolle et voi tehdä mitään ja jonka tajuat itse aiheuttaneesi... been there, done that)



Ihmiset ovat liian itsekeskeisiä ja itsekkäitä. Ajatellaan että itselle kuuluu kaikki, ja kaikki on "oikeus" saada, ihan sama mitä se toisille ihmisille aiheuttaa. Ihan sama mitä se aiheuttaa jopa _omille lapsille_.



Pitäisi ennemmin keskittyä siihen, mikä elämässä on hyvin. Keskittyä rakastamaan, antamaan rakkautta toisille. Pitämään toisista huolta, kantamaan vastuu. Jos joku luulee, että jos vaan antaa, jää itse vaille, se ei pidä paikkaansa. Antaessaan saa, kun tekee sen pyyteettömästi. Ja sitten huomaakin olevansa tosi onnekas ja onnellinen. On ihanaa nähdä läheisten, rakkaimpien ihmisten olevan onnellisia.



Pidetään huoli toisistamme. Meillä on kuitenkin asiat hyvin. Oikeasti.

että kaipaisi alkuaikojen riemua seksiin.

ap

no mietipä miten sitä sais?

on tietysti alunperinkin ristiriitaista mieheltä, että jos haluaa vipinää seksiin niin ei sitä odotellessa harrasta seksiä ollenkaan. Mutta toisaalta, jos ap on ollut tyytyväinen seksin laatuun silloin kun sitä on ollut mutta mies ei, on mielestäni miehen oma velvollisuus yrittää muuttaa asiaa. Tai jos pihtaaminen on hänen tapansa yrittää saada seksistä vaihtelevampaa niin erikoiset on metodit.

Ap:lle sanoisin, että ota rakastaja.

Minä olen its eelänyt suurimman osan lapsuuttani perheessä jossa isä ja äiti eivät olleet onnellisia keskenään.

Se todellakin vaivasi ja häiritsi minua, kasvavaa lasta.

Syyt sille että vanhemmat eivät ns tule enää toimeen tai ole onnellisia keskenään, parisuhteessan, voivat olla mitä moninaisimmat MUTTA yhteistä niille kaikille on se että lapset ennenpitkää aistivat ja huomaavat JA kärsivät siitä.

Siksi meillä vanhemmilla on velvollisuus välillä "jopa" erota,valita se pienempi ja vähemmän esim lasta vahingoittava vaihtoehto.

Se että olen näin onneton, hermoheikko, pinna kireällä, tiuskiva jne ei todellakaan ole hyväksi kellekään, kaikkein vähiten noille lapsille.

Ja se asia muuttuisi ainakin josskain määrin eron myötä, siitä olen varma.

olen myös sitä mieltä että parisuhteeseen ja avioliittoon kuuluu eräs liima, nimittäin vanhempien välinen seksi ja seksuaalielämä.

Sen puute heijastuu kyllä kaikkeen, ainakin kun se on jatkunut näin kauan eli vuosikausia.

Siinähän haukut vaikka sitten itsekkääksi tai vaikka seksihirmuksi, mutta minusta me luvattiin vihkivalassamme rakastaa toisiamme, eri tavoin, myös seksin kautta.

En missään määrin allekirjoita sitä että avioliittoa tuliis hampaat irvessä vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen jatkaa "vain" siksi että siihen on astunut, sairas ajatus sellainen.

Se että elämässä on moni asia hyvin ei tod poista niitä asioita mitkä eivät ole hyvin, eivätkä niiden aiheuttamaa mieliphaa, itkua ja harmia.

Tiedän kokemuksesta että on helvettiä kasva ilmapiirissä joka on suurelta osin painostava, iloton, ahdistava, surullinen ja minun lapsuudessani myös pelokas.

Avioliitto on tavallaan pyhä instituutio, mutta pyhä on myös ihmisen onnellisuus ja hyvinvointi, ei niitä pidä uhrata avioliiton sinetille jos homma ei vuosien yrityksestä huolimatta toimi tai parane.

Usko tai älä, mutta nimenomaan ja MYÖS noita lapsiani tässä ajattelen kun eroa mietin.

ap

Ole nyt vastuullinen aikuinen ja laita lapsesi ja perheesi omien mielihalujesi edelle!

Kirjoitat, että seksittömyys "sattuu, niin helvetisti"

Mitäpä luulet, miltä lapsistasi tuntuisi eronne jälkeen? Äidin luona ikävöisi aina isää, isän luona aina äitiä, suhde jompaan kumpaan todennäköisesti laimentuisi huomattavasti, jopa vieraantuisi omasta isästään tai äidistään! Perhe ei enää koskaan olisi yhtenäinen, lapsi ei tuntisi olevan välttämättä kotonaan enää koskaan. Aina olisi tunne, että joku tärkeä puuttuu ja aina on ikävä ja kurja olo, oli missä tahansa.

(tämä ei ole sanahelinää, vaan elävästä elämästä, tietenkään kaikki lapset eivät tunne näin, mutta osa tuntee. Otatko riskin, että ne ovat omat lapsesi?

Kuinka onnelliseksi luulet tuntevasi itsesi siinä vaiheessa, kun saat seksiä ja mielihalusi tyydytettyä, mutta NÄET ja kuulet joka päivä, kuinka omat lapsesi surevat ja kärsivät? Voin kertoa omasta kokemuksestani, että se se vasta tuskaa on. Jos luulet, että seksittömyys on tuskaa, kokeile omien lasten tuskan katselemista, jolle et voi tehdä mitään ja jonka tajuat itse aiheuttaneesi... been there, done that)

Ihmiset ovat liian itsekeskeisiä ja itsekkäitä. Ajatellaan että itselle kuuluu kaikki, ja kaikki on "oikeus" saada, ihan sama mitä se toisille ihmisille aiheuttaa. Ihan sama mitä se aiheuttaa jopa _omille lapsille_.

Pitäisi ennemmin keskittyä siihen, mikä elämässä on hyvin. Keskittyä rakastamaan, antamaan rakkautta toisille. Pitämään toisista huolta, kantamaan vastuu. Jos joku luulee, että jos vaan antaa, jää itse vaille, se ei pidä paikkaansa. Antaessaan saa, kun tekee sen pyyteettömästi. Ja sitten huomaakin olevansa tosi onnekas ja onnellinen. On ihanaa nähdä läheisten, rakkaimpien ihmisten olevan onnellisia.

Pidetään huoli toisistamme. Meillä on kuitenkin asiat hyvin. Oikeasti.

Eli "valita se pienempi paha".



ap

koska,jos eroatte, lapset herkästi ottaa syyt erosta niskoilleen. Mitäs menivät vastaamaan äidille jollain lailla, olisiko pitänyt vastata jotain muuta niin vanhemmat eivät olisi eronneet. Ja noihin itsesyytöksiin aika vähän auttaa vanhempien selitykset erosta, kun lapset luulevat et ne on vain selittelyä ja oikeasti he olisivat voineet estää eron vastaamalla oikein.