Lue keskustelun säännöt.
Kuinka kasvattaa lapsi?
11.08.2011 |
Itselläni on esikoinen vasta vuoden ikäinen, mutta silti olen miettinyt tulevaisuudessa odottavia kasvatuspulmia. Pelkään epäonnistuvani kasvatuksessa, en oikein tiedä mitä joissakin tilanteissa olisi fiksuinta tehdä, jotta lapsesta kasvaa kunnollinen epäitsekäs kansalainen.
En ole saanut vanhemmilta käsitystä kunnon kasvatuksesta, opin vain pelkäämään. Tai opinhan minä sen, miten lasta EI tule kasvattaa, jos haluaa hänestä ehjän.
Siksi haen neuvoja ja vinkkejä teiltä, hyvät AV-mammat, luultavasti monet teistä on selvinneet kasvatuksesta kunnialla ja voivat nyt katsoa "työnsä hedelmää", tähän tavoitteeseen haluan itsekin päästä. Haluan tietää erilaisiin tilanteisiin vinkkejä teiltä kokeneilta ja ymmärtää miksi näin tehdään/miksi ei tehdä, mihin se johtaa/ei johda. Ja toki, jos olette itse huomanneet näin jälkiviisaana tehneenne jonkun "virheen" kasvatuksessa, kertokaa siitäkin ja kuinka sen olisi voinut toisella tavalla tehdä.
Vielä ennen kysymyksiäni haluan lisätä, että tyhmä en ole, hieman eksyksissä kylläkin. Tajuan sanomattakin, kuinka hyvää käytöstä pitää kehua ja huonoa torua (enemmän siis huomioida hyvää käytöstä) ja että rajat ovat rakkautta. Sanomattakin on selvää, että lasta ei lyödä, eikä hänelle mielellään myöskään huudeta (hätätilanteet poislukien), tämän tosin olen oppinut vanhemmiltani, jotka tekivät täysin päinvastoin.
Sitten asiaan.
1. Julkisilla paikoilla käyttäytyminen (kaupat, kirjastot, ravintolat yms)
Tähän mennessä lapseni istuu nätisti ostoskärryissa/vaunuissa katsellen uteliaana ympärilleen, välillä hihkuen riemusta nähdessään jotain todella jännää. Väillä myös kiukuttaa mm väsymys. Siihen en ole voinut vielä tehdä muuta kuin jutella ja rauhoitella.
Miten opetan lapselleni, kuinka täytyy käyttäytyä ruokakaupassa, ei riehumisia, ympäriinsä juoksenteluja, kiukkuamista kun ei saakaan jotain lelua? Haluan opettaa ihan alusta asti tämän hyvän käyttäytymisen.
Tähän liittyen yksi ylimääräinen kysymys:
-ostanko lapselle lelut ilman hänen läsnäoloaan ja annan vasta kotona/lahjaksi, vai hänen kanssaan, jotta voi itse valita (lahjat erikseen)? Jos käytän jälkimmäistä, kuinka opetan, ettei joka kauppareissulla saa lelua/vanhempana sitä karamellirasiaa?
2.Mieluisasta hetkestä pois lähteminen
Tarkoitan tällä esimerkiksi leikkipuistoa, jossa onkin tosi mukavaa, mutta kesken kaiken joudutaan lähteä pois syystä tai toisesta. kuinka ehkäisen sen kiukun? En tarkoita, etteikö hän saa kiukuta ja en jaksa kuunnella, vaan tarkoitan sitä, että kuinka hän ymmärtää tämän poislähdön vaikka jääkin harmittamaan?
Tähän liittyen olen myös miettinyt, miten saada lapsi nukkumaan, jos onkin jokin kiva leikki jäänyt kesken ja tahtoisi jatkaa?
3. Kylässä käyttäytyminen
Tulen antamaan lapsen leikkiä ja rieuhua kotona mielin määrin, tietenkin oiekasti vaaralliset asiat kieltäen. Mielestäni kodin pitää olla paikka, missä voi olla vapaammin.
Kun sitten menemme kylään, jossa nyt tietenkin täytyy lasten käyttäytyä kunnolla eikä riehua kodin tapaan, miten opetan tämän?
4. Kielletyt asiat
Nyt kun lapseni jo mennä vipeltää, myös nämä kielletyt asiat kiinnostavat kovasti. Hän on vielä pieni, joten vien vain vaarallisista paikoista pois ja yritän kertoe, ettei saa. Vielä ei kuitenkaan ymmärrä.
Ykis kerta kyläillessäni kaverin luona, jolla on vuoden vanhempi lapsi, lapsi käyttäytyi mielestäni tosi kurittomasti. En meinaa, että kaksivuotia pitäisi osata jo käyttäytyä, mutta kun tämä ystäväni komensi olla kiipeämättä pöydälle, lapsi teki sen yhä uudelleen ja uudelleen, vieläpä nauraen. Ymmärtääkseni tämä lapsi sen kyllä varsin hyvin tiesi, ettei pöydälle saa kiivetä, mutta teki sen uhmakkaasti silti. Voiko tällaisen kitkeä jo alkuun pois, onko normaalia?
Tässä nyt vain osa mielessäni pyörivistä kysymyksistä, en jaksa eikä ole oikeastaan aikaakaan kysellä enempää. Toivottavasti joku jaksaa vastata edes yhteen kysymykseen.
Saatoitte saada tekstistä sellaisen käsityksen, että haluan lapsestani jo ihan pienestä pitäen kunnolla käyttäytyvän, koskaan mitään virheitä tekevän nuoren. Ei pidä paikkaansa, jokaiseen elämään kuuluu virheitä ja haasteita, en odota selvityväni kasvatuksesta täysin virheittä, enkä varsinkaan odota lapsestani tulevan malliesimerkki hyvin käyttäytvästä nelivuotiaasta.
haluan vain saada suuntaa antavia vinkkejä, miten tulla toimimaan em tilanteissa, joko ehkäisten koko käytöksen tai kitkeä se käytös pois.
Annan lapseni olla lapsi, en odota täydellisyyttä.
Kommentit (11)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kieltäminen ei ole aina se paras tapa. Sano aina mitä pitää tehdä. jos esim. juoksee, kun pitäisi kävellä, niin käske kävelemään sen sijaan, että kiellät juoksemasta. Taapero ikäistä ei välttämättä tarvitse kieltää ollenkaan vaan pitää aina estää tai hakea pois pahanteosta ja sitten pitää keksiä sitä sallittua tekemistä. On todella uuvuttavaa hakea taapero aina vaan pahanteosta pois, mutta se kannattaa.
Esim. kaupassa käydessä voi tehdä listan mitä ostetaan ja lapset saa hakea tavaroita ostoskärryyn. Nukuttaminen kannattaa portaistaa eri aikoihin ja jos mahdollista nukuta lapset eri huoneisiin ja kanna nukahdettua omaan sänkyyn. Näin ainakin aluksi, jotta saat illat rauhoitettua. Mieskin olisi hyvä olla apuna nukuttamassa lapsia. Isommille lapsille voi lukea iltasadun, kun nuoremmat jo nukkuu. Ja tuo ennakoiminen leikki-ikäisten lasten kanssa on hyvä muistaa.
Ei varmaan kukaan pärjää täydellisesti neljän lapsen kanssa joilla on vain 1v ikäeroa ja ovat vielä siinä pahimmassa iässä. Tarvitset tukijoukkoja ja apukäsiä.
Olisko kannattanut pitää jalat yhdessä ja oll tekemättä lasta????
Tuo ennakoiminen oli hyvä.
Huomion antaminen kun lapsi käyttäytyy hyvin.
Selkeät säännöt kun lapsi on vielä pieni jotta lapsi kasvaa niihin.
Palkitseminen.
Jos sinulla ei ole mitään varmaa lastenkasvatusideologiaa, niin suosittelisin vaikka lukaisemaan pari eri koulukuntiin kuuluvaa lastenkasvatuskirjaa, ja katsomaan, olisiko niissä jotain sinuun vetoavaa. Ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa kasvattaa lapsesta "hyvin kasvatettu", eikä sama tapa välttämättä toimi eri lapsilla, eikä samalla lapsella tällä viikolla ja ensi viikolla.
Itse olen saanut hyviä ideoita Dr. Searsin kirjoista ja Elizabeth Pantleyltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta sun kannattaa lukea kirjallisuutta kasvatuksesta. Ei tarvi opetella ulkoa mitään opuksia, mutta kun luet paljon, niin sulle alkaa itsellesi muodostua ihan oma käsitys siitä, miten juuri sinä haluat kasvattaa lapsesi.
Minä suosittelisin suomalaisten asiantuntijoiden kirjoittamia teoksia. Amerikkalaisten kasvatuskulttuuri on hieman toisenlainen kuin täällä. Siellä painotetaan esimerkiksi jossain määrin enemmän aikuisten mukavuutta kun täällä keskitytään himpun enemmän lapsilähtöiseen näkökulmaan.
Eikä kannata juuttua yhteen kirjoittajaan, vaan lukea monipuolisesti eri kirjoittajien ajatuksia.
Suomalaisia tutkijoita ja samalla kirjailijoita, joita ainakin voi suositella, ovat Tuula Tamminen, Liisa Keltikangas-Järvinen, Jari Sinkkonen. Ja suosittelisin sinulle sitä yhtä kirjaa, missä kerrotaan tunneälyn ja tunneilmaisun opettamista lapselle, mutta enpä nyt muista sen kirjan nimeä. Koitan miettiä, jos muistan, ja jos joku muu muistaa sen, niin laittakaa ap:lle.
Mutta sun kannattaa lukea kirjallisuutta kasvatuksesta. Ei tarvi opetella ulkoa mitään opuksia, mutta kun luet paljon, niin sulle alkaa itsellesi muodostua ihan oma käsitys siitä, miten juuri sinä haluat kasvattaa lapsesi.
Minä suosittelisin suomalaisten asiantuntijoiden kirjoittamia teoksia. Amerikkalaisten kasvatuskulttuuri on hieman toisenlainen kuin täällä. Siellä painotetaan esimerkiksi jossain määrin enemmän aikuisten mukavuutta kun täällä keskitytään himpun enemmän lapsilähtöiseen näkökulmaan.
Eikä kannata juuttua yhteen kirjoittajaan, vaan lukea monipuolisesti eri kirjoittajien ajatuksia.
Esim. nuo yllämainitsemani kirjailijat edustavat sitä lapsilähtöistä ja kuuntelevaa näkökulmaa. Joku Dr. Spock on sitten enemmän 70-lukulainen eli aikuisen mukavuutta ehkä enemmän ajatteleva (vaikka en tiedäkään, mistä maasta hän edes on).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennakoiminen.
Eli kun nukkumaanmenoaika tai puistosta lähtöaika lähestyy, niin lapselle sanotaan jo vähän aiemmin, että kohta on nukkuma-aika ja kohta leikki lopetetaan. Siiten lapsella on vielä vähän aikaa lopetella leikki. Jos rempaistaan pois leikistä ennalta varoittamatta, niin tottahan siinä suuttuu pitkäpinnainenkin lapsi.
Ja kun kauppaan mennään, niin etukäteen voi jo muistuttaa miten siellä käyttäydytään. Se auttaa todella paljon. Sama kylään mennessä. Tosin en muutenkaan suosittele, että kotona saa riehua mielin määrin, sillä kyllä kotonakin jotkin rajat on oltava. Mutta sen tulet kyllä sitten huomaamaan.
Ja se kaksivuotiaan uhmaaminen, että kiipeää kymmenen kertaa pöydälle, on juuri se kasvattamisen paikka. Eli on ihan normaalia, ettei kaksivuotias vielä usko kaikkia sääntöjä. Aikansa se sinne pöydälle yrittää ja kun riittävän monta kertaa on sieltä pois nostettu, niin lopulta uskoo. Se aikunen, joka ei jaksa nostaa lasta pois pöydältä kymmentä kertaa on se, jonka lapsi sitten riekkuu siellä pöydällä. Eli epäonnistunut kasvattaja ei todellakaan ole se, joka sitä lasta sieltä pois nostaa.
ihan mahottoman tarkkaan miettinyt tulevia ongelmia etukäteen. Yritä olla ottamatta itsellesi asiasta noin suurta stressiä, muista myös relata lapsesi kanssa äläkä etukäteen murehdi tulevia kinkkisiä tilanteita. En usko, että millään pystyt välttämään niitä tilanteita, joissa sinunkin lapsesi silloin tällöin juoksee kaupassa ja mekkaloi.
Meillä on vähän päälle 2-vuotias poika ja toinen 8kk:n ikäinen poika. Esikoinen todellakin naureskelee, kun toinen itkee. Juoksee pois sängystä vaikka pitäisi nukkua, vie lelut pienemmän kädestä, heittelee tavaroita, kiljuu kaupassa jne. On ihan tavallinen 2-vuotias. Niissä tilanteissa (yritän) pysyä rauhallisena ja muistutan itseäni, että minä olen aikuinen ja vien pojan 37 kertaa takaisin sänkyynsä.
Ennakointi on hyväksi. Ja tarkat ruoka-ajat, meillä on kaikki kiukkuisia nälkäisinä.
Älä osta kaupasta leluja, ei meillä osata ainakaan vielä ehdottaa ostettavaksi muuta kuin suklaata tai jäätelöä.. Tai jos ostat, osta harvoin ja miksei lapsi saisi sitä itse kaupasta valita.
Kaiken kivan lopettaminen kiukututtaa. Yritä ajoittaa lähtemiset puistosta niin, että menossa ollut leikki on loppumassa ettei aina tarvii leikkejä keskeyttää. Pidä sylissä, kun lapsi kiukkuaa tai anna olla rauhassa, mikä hänen kanssaan parhaiten sopiikin. Mutta älä huijaa tai lahjo, sinun tehtäväsi on myös kestää ne pettymykset.
En tiiä minäkään usein, että mikä olisi paras tapa toimia. Välillä menee hermot, mutta ei se haittaa. Kunhan lapsi tuntee olevansa rakastettu ja hyväksytty, minä muistan olevani aikuinen ja olen kohtuullisen looginen rajanpitäjä. Toimin yhteistyössä mieheni kanssa ja olen armollinen myös itseäni kohtaan, niin uskon että meidän pojista tulee hyviä miehiä. Toistaiseksi lapsemme ovat perustyytyäisiä, kujeilevia, empaattisia. Toinen on herkkä pohtija ja toinen päämäärätietoinen menijä.
Tulipa kirjoitettua pitkään..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on neljä lasta tyttö 4v poika 3v toiseksi nuorimmainen poika 2v ja nuorin 1v itse olen 24v ja aikamoista touhua on päivät iltaan asti lapset ei suostu illalla nukkumaan keksivät aina jotakin pahan tekemistä ja jos kiellän niin niinkuin minua ei oliskaan se tunruu joskus niin resaaavalta ja ei tiedä mitä tehdä pyytäisin neuvoa miten saan lapseni tottelemaan minua ja antamaan tietyt rajat..