Miten te "isättömät" olette kokeneet isän puuttumisen?

voiko ihminen olla noin tyhmä??? :DD hei ap mene nukkumaan..

ap

saakin hajota.Mun mielestä sinä voit ja sun pitääkin sanoa kaverilles miten väärin toimii ja toivo et menee jakeluun.Jokaisella on oikeusa tietää vanhempansa riippumatta siittämis olosuhteista.

Suuttukoot kaveris.Kyllä sille tulee sua ikävä viimeistään kun synnytys lähestyy,puhumattakaan kun vauva on talossa ja sun apu kelpaa.

hölmöltä sun teksti.. syylllistät yh mammoja??? eikö lasta voi kasvattaa ilman isää??



voin toki kertoa; isäni kuoli kun olin 5 vuotias, kaipasin häntä todella paljon, en tosin tunne koko ihmistä, koska olin niin pieni silloin ja tuhat muuta asiaa tapahtui samaan aikaan.. en siis muista..



no mulla on nyt mies ja lapsi... mitä muuta voin kertoa?



en ole sekopää, ei ole miehiä kohtaan mitään vihaa jne.. osaan olla miesten kanssa, on ollut paljon miespuolisia YSTÄVIÄ..

Eiköhän kaverisi kerro jotain lapselleen isästä, kun lapsi kasvaa ja alkaa kysellä. Ei ole sinun asiasi.

Olen sanonutkin kaverilleni, mutta en saanut vastakaikua ajatukselle, että lapsi oikeasti tarvitsee isän. Ainakin tiedon siitä, kuka se isä on. Jos otan aiheen esille, ilmapiiri kiristyy heti. Haen täältä taustatukea, jos tulisi uusia perusteluja, millä puolustella yhteydenottoa isään. Tuntuu tyhmältä lapsen puolesta, että hänelle ei kerrota. Ja toiselta puolen mietin, että jos täällä olisi ollut isättömillä vaan hyviä kokemuksia, ettei isän puuttuminen haittaa. Ehkä olen väärässä?

Pysy erossa. Tämä asia ei kuulu sinulle. Se on kaverisi asia. Hän kertokoon mitä haluaa lapselleen. Tai ehkä lapsen isä muuttaa mielensä ja kertoo.

Jos olisit kaverini ja jankkaisit asiasta koko ajan, en pitäisi sinuun enää yhteyttä enkä vastaisi soittoihisi.

Ilmaisin itseäni epäselvästi. Olen sanonutkin kaverilleni, mutta en saanut vastakaikua ajatukselle, että lapsi oikeasti tarvitsee isän. Ainakin tiedon siitä, kuka se isä on. Jos otan aiheen esille, ilmapiiri kiristyy heti. Haen täältä taustatukea, jos tulisi uusia perusteluja, millä puolustella yhteydenottoa isään. Tuntuu tyhmältä lapsen puolesta, että hänelle ei kerrota. Ja toiselta puolen mietin, että jos täällä olisi ollut isättömillä vaan hyviä kokemuksia, ettei isän puuttuminen haittaa. Ehkä olen väärässä?

niiiin vahva äiti joka oikeasti oli mulle isä, äiti, sisko ja kaveri ehkä siksi en koe asiaa mitenkään kamalana.. olisihän se varmasti äidille ollut helpomaa..



Tottakai kyselin ja halusin tietää ja sainkin tietää ehkä enemmän kuin olisi ollut tarvetta... että ainakin siihen voi varautua, että kysymyksiä tulee ja paljon ja ihmettelyä, että miksi isi ei haluaa nähdä omaa lasta... ja siitä lapselle voi tulla kateellisuus toista perhettä kohtaan ja itseään kohtaa viha... että miksi ei mun kanssa haluaa olla tekemisissä, mutta toisen perheen kanssa elää..



aikuisena sitten tajuaa merkityksen ja miksi niin kävi, mutta eihän lapsi sitä ymmärrä..



se joka suuttui ja haukkui ap tyhmäksi...

Mieheni on "isätön", eli isä lähti kun oli pieni. Hän siis tiesi aina kuka isänsä on. Sai sitten koko elämänsä pärjätä sen pettymyksen kanssa kun isä ei koskaan palannutkaan, ei rakastanutkaan, ei välittänytkään, eikä lapsi ymmärtänyt miksi. Isällä oli toinen perhe, lapsia siellä. Mieheni tunsi, että hän on huono, eikä kelvannut. Tämän seurauksena käydään nyt terapiassa kun sisäiset patoutumat alkavat purkautua nyt kun on oma lapsi.



Että sellaiset seuraukset sillä että tiesi isästä joka ei halunnut olla tekemisissä.

että on ihan se ja sama, kertooko lapselle, kuka hänen isänsä on. Ja vaikka isä voisi tavatakin lasta, niin on asiallista jättää kertomatta se lapselle, ettei äidin sydän murru, kun joutuu sietämään, että miehellä on toinen perhe.

Sitä mieltä olen ollut koko ajan, että äidille on helpointa olla olematta yhteydessä mieheen. Lasta vaan mietin. Ajattelin naivisti että jokaisella on oikeus isään, mutta ei kai sen ole niin väliä.

Isä ei ole lasta kieltänyt. Mutta kaverini, lapsen äiti, ei halua isää lapsen elämään. Ja se tässä tuntui väärältä, jotenkin itsekkäältä. Että isän ei anneta tunnustaa lasta. Lopetan nyt tän jankkaamisen. Tuli jo asia selväksi. Ei kuulu mulle ja tästä ei saa edes anonyymisti puhua.

Tuo numero ysi.. tai on ainakin ihan kuin hänen suustaan! Eikös sun, kulta, pitänyt olla jo nukkumassa vai surffaatko vauva.fi:ssä kännykällä peiton alta? ;)

jos isä sitä haluaa? Mieshän tietää, että lapsi on tulossa. Voihan hän olla lapseen yhteydessä ja kertoa, että on isä.

Ja eiköhän nykypäivänä synny aika paljon lapsia sivusuhteesta, yhden illan jutuista, yksinäisille naisille jne, joten tuskinpa tuo lapsi on ainoa isätön.

Anonyymisti puhuminen ja taustatuen saaminen ovat kaksi eri asiaa. Meinasitko näyttää kaverillesi tämän ketjun, jos olisit saanut parempia vastauksia?

Isä ei ole lasta kieltänyt. Mutta kaverini, lapsen äiti, ei halua isää lapsen elämään. Ja se tässä tuntui väärältä, jotenkin itsekkäältä. Että isän ei anneta tunnustaa lasta. Lopetan nyt tän jankkaamisen. Tuli jo asia selväksi. Ei kuulu mulle ja tästä ei saa edes anonyymisti puhua.

Asia vaivaa mieltäni, hain vain tukea omille ajatuksilleni, että lapsella olisi oikeus tietää, kuka isänsä on. Tavatakin isäänsä. Mutta en sitä tukea saanut, yleinen ajattelumalli selvästi on, että jos tilanne on hankala niin ei tarvitse lapselle kertoa. Tämä tuli selväksi ja olin siis väärässä. Ei täältä ainakaan mitään sellaist atullut, jolla voisin perustella kaverilleni, että olisi hyvä ehkä antaa sen isän ja lapsenkin tutustua.

Mitä siitä isästä olen kuullut kaveriltani, niin on sanonut, että kantaa vastuunsa. Tuskin kuitenkaan oikeuden kautta lähtee hakemaan oikeuksiaan. Äiti voi kieltää isyyden tunnustamisen.

lapsen kuuluu tietää omat juurensa. Isän kuolema on eri juttu kuin elämä ilman isää. Lapselle varmasti tulee kysymyksiä, missä isä on. Jos isä on kuollut, lapsi ymmärtää sen. Mutta jos isä on "jossain..." Jos äiti ei ole halunnut kertoa tai isä ei ole lasta halunnut, se tulee lapselle olemaan kova paikka. Sanon tämän kokemuksella, tutustuin isääni ollessani 13.



Yksinkertaisesti sanon, että lapsella on oikeus isään. Tuollainen käytös on äidiltä itsekästä ja väärin kaikkia osapuolia kohtaan. Isällä on oikeus tietää, samoin lapsella viimeistään silloin kun hän on kykenevä asiaa käsittelemään.

määritelty juttu.



Mutta näitä lapsia leikkikaluinaan pitäviä "äitejä" löytyy; eronneita, valehtelevia ja kieroja sekä sitten nämä "hups sattui vahinko" ja "mulla on sulle iso yllätys" "äitejä".



Naisilla on kova tarve leikkiä lasten psyykkeellä; ei ihme, että nykyään niin lapsi ja nuori voi pahoin ja kärsii mielenterveysongelmista.

"Miehellä on oikeus tunnustaa avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen isyys vaikka äiti ei olisi käynnistänyt isyysselvittelyä tai äiti on allekirjoittanut isyyden selvittämistä vastustavan lomakkeen."

Eli jos mies haluaa toimia vastuullisesti, hän on yhteydessä lastenvalvojaan. Ihan sama mitä äiti on päättänyt. Toisaalta ei se nimi paperissa mikään autuus ole sille lapselle, jos isä ei pidä yhteyttä eikä äiti salli isästä puhuttavan.

"Miehellä on oikeus tunnustaa avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen isyys vaikka äiti ei olisi käynnistänyt isyysselvittelyä tai äiti on allekirjoittanut isyyden selvittämistä vastustavan lomakkeen."