Lue keskustelun säännöt.
Miksi minusta tulee raskausaikana todella vihainen ja häijy?
10.08.2011 |
Väkivaltainenkin jopa...
En siis ilman syytä tulistu, mutta minua hävettää millaiseksi hulluksi saatan muuttua kun menee hermot.
Ennen kuin ehdin ajatellakaan, saatan sanoa hyvin ilkeästi jos hermostukseni kohteena on joku toinen ihminen, eikä päälle käyminenkään aina ole kovinkaan kaukana.
Normaalisti osaan hillitä itseni ja pitää ilkeät sanat sisälläni vaikka olisi kuinka aihetta sanoa toiselle ihmiselle suorat sanat.
Siis tätä totaalista hermojen menettämistä esiintyy vain raskausaikana ja tämä siis viides kerta kun olen raskaana.
Tunteiden purkaminen ei onneksi kohdistu lapsiini mitenkään, enkä heidän kuullen sammakoita suustani päästä.
Minut on jo keritty leimata mielisairaaksi joka on pikaisesti hoidon tarpeessa ja lapset passitettavaksi lastenkotiin, vaikkei tämä kuitenkaan äitiyteeni vaikuta millään tavalla..
En minä kuitenkaan mielisairas tämän takia ole, vaikkei käytöstäni normaaliksi voikaan kutsua.
Olen kylläkin huolissani itsestäni ja tahtoisin tietää mitä täälle ongelmalle voisi tehdä.
Neuvolassa ovat katsoneet alta kulmiensa ja saanut vastaukseksi jotain ympäri pyöreää...
Kommentit (4)
Mutta tiedättekö: mikään hormoni maailmassa ei pakota kieltänne liikkumaan suussa ja muodostamaan sanoja ja lauseita joita oikeasti ette haluaisi sanoa! Saatika tehdä tekoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
varmasti myös se ettet ole normisti tuollainen, joten et ole ehtinyt elämän varrella kehittämään selviytymiskeinoja noiden tunteiden osalta. Eli uutta ja voimakasta tunnetta kun pukkaa niin siinä on aluksi vähän avuton olo kuin uhmaikäisellä lapsella. Ei muuta kuin kehität itsellesi sopivia ja hyväksyttäviä tunteenpurku- eli vihan- tai aggressionhallintakeinoja. Lenkki, imurointi, av-palstalla provoilu, mikä vaan muiden ihmisten kannalta harmiton keino sitten vaan auttaakaan. ihan ekana auttaa jo se kun tiedostat että hormoniaggre nousee ja lasket aina saman tien vaikka sataan ja sinä aikana keksit jonkin purkukeinon. Jos ei perinteisemmistä tahdo löytyä sopivaa, niin kokeile jotain epätavallisempaa, taijia, meditaatiota, osta puntti hammasatikkuja katkottavaksi, kirjoita aggreblogia tms.
mutta se tunne on suuttuessani niin valtava että itsehillintäni pettää lähes täysin, enkä osaa ajatella sillä hetkellä järkevästi tai ajatella ollenkaan.
Itsehillintäähän tässä pitäisi siis opetella, mutta miten kun nämä kiukustumistilanteet osaavat aina yllättää?
Olen tosin pyrkinyt välttämään näitä tilanteita joissa saattaisin suutahtaa, ettei tulisi tehtyä tai sanottua jotain jota sitten hetken päästä tulee katumaan.
Minä siis tosiaan olen kuin mielipuoli raskaana ollessani, vaikkei ne hormoonit nyt pistäkään suuta sanomaan mitä sattuu.
Ehkä mä yritän sitten vaikka paeta ensi kerralla kun suutun jos kykenen.
Helpottavaa tässä tosin on se ettei tätä ilmene muutoin kuin raskaana ollessani ja se että piuhat menee katki kun tämä lapsi on syntynyt.
Ap
Samanlainen "sekopää" täälläkin. Mulla myös ilmenee vain raskausaikana, nyt kolmas raskaus menossa. Mulla kuitenkin kohdistuu vain tiettyihin ihmisiin, en siis äksyile kaikille vaikka mieli tekisikin. Miestäni kohtaan olen ihan hirveä, onneksi se jo tietää että on vaan raskaudesta johtuvaa, ja itsekin vitsailee aiheesta :) Hormoneja olen itse syyttänyt.