Lue keskustelun säännöt.
Nämä imetyshössötykset ovat ihan naurettavia.
20.09.2011 |
Miten joku jaksaa kytätä toisten imettämistä. Muistan kyllä aikoinaan ne pahat katseet ja supinat seläntakana, kun syötin vain korvikkeita.
Teki mieli puolustella itseään, mutta halusi silti pitää asiansa omana tietonaan. Minulle imettäminen oli täysi mahdottomuus. Vasta ensimmäisen vauvan synnyttyä huomattiin rakennepoikkeavuus, joka teki imettämisestä toiveajattelua.
Kommentit (40)
tietämättömyydestä. Sen verran tietoa tulee joka tuutista ja jos vähänkään on kiinnostunut asioista jotka eivät suju, niin aika äkkiä siihen löytyy syitä vaikka keskellä yötä täältä netistä. Niin ja myös ihan neuvojakin.
JÄLKIKÄTEEN on aina helppo olla viisas, mutta kun sitä tietoa ei välttämättä OLE silloin, kun sitä tarvitsisi. Montaa päivää kun ei oikein ole aikaa etsiä tukea, vaan se imetys joko lähtee käyntiin tai ei.
Esimerkiksi omalla kohdallani kävi niin, että tietotietoa oli hyvinkin, mutta silti menin siihen halpaan, että Naistenklinikalla uskoin iäkästä kätilörouvaa, joka "analysoi" täysinäisiä rintojani, että ei onnistu noin tylpillä nänneillä imetys, mutta toki voit aina imetyskumia koittaa. Vauva ei koskaan oppinut niistä imemään (imetyspunnituksessa vauva MENETTI painoaan!).
Jos siinä noin ekan viikon aikana ei saa pätevää KÄDESTÄ PITÄEN imetysopastusta, ei se välttämättä lähde lainkaan käyntiin. Siinä ei paljon kirjallinen, yleistasoinen tieto yksilötason imetysoteongelmissa auta! Ensikertalainen on myös helppo lannistaa.
Tokalla kerralla yritin sitkeämmin ja kappas mokomaa, kun rinnat tyhjenivät pumppaamalla hiukan, vauva sai oikein hyvin tylpistäkin nänneistä otteen ja imetin 1v 2kk.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä, miksi pitää niin voimakkaasti puuttua vieraitten ihmisten lastenhoitoon. Ellei sitten korostaakseen omaa egoaan. Tuohan kertoo vouhkaajasta ja hänen traumoistaan eikä siitä, joka ei ole imettänyt syystä tai toisesta. Ei voi olla kaikki kunnossa oman pään sisällä jos tuntee tarvetta tuollaiseen muitten äitien kontrollointiin.
Niitä suoraan laiskaksi haukkuneita en kestänyt. Ihan vasten kasvoja jotkut kehtasivat ihmetellä imettämättömyyttäni.
En imettänyt koska tulehdussairauden yhteydessä (olin sairaalassa ab-tipassa verenmyrkytysepäilynä) maito vaan lakkasi. Pieniä verisiä lypsytuotteita sain aikaiseksi n.3kk saakka.
Toista olen imettänyt kohta 8kk.
Toinen ei pysty imettämään ja toinen ei pysty lopettamaan imetystä. Minua "arvosteltiin" aikanaan, kun imetin yli vuoden ikäistä lastani, ettei siinä maidossa ole mitään ravintoarvoa.
Olisin lopettanut imetyksen aiemmin, mutta maitoa vain tuli ja tuli, lapsi oli 1,5v, kun lopulta sain homman loppumaan. Imettäminen toisaalta oli helppoa, mutta toisaalta se on äidille myös raskasta puhaa. Minua ei suoraan sanottuna alkuun olisi harmittanut vaikken olisi pystynyt imettämään ollenkaan, koska se tuntui niin vaikealta.
En ymmärrä, miksi pitää niin voimakkaasti puuttua vieraitten ihmisten lastenhoitoon. Ellei sitten korostaakseen omaa egoaan. Tuohan kertoo vouhkaajasta ja hänen traumoistaan eikä siitä, joka ei ole imettänyt syystä tai toisesta. Ei voi olla kaikki kunnossa oman pään sisällä jos tuntee tarvetta tuollaiseen muitten äitien kontrollointiin.
Kyllähän tietyn tyyppiset ihmiset kontrolloivat kaikenlaista muutakin, tältä palstaltakin löytyy esimerkkejä.
"Liian pitkää" imetystä arvostellaan myös voimakkaasti. Tietyn tyyppistä lastenhoitotapaa vastaan on täällä hyökätty oikein kunnolla pariin otteeseen (niitä kauheita hippejä, jotka nukuttavat lapset vieressä ja kantavat jossain liinassa, hyi yök).
Tuon tuostakin on viestiä mistä tahansa: kaveri ei puutu lapsen käytökseen riittävästi, kaveri puuttuu lapsen käytökseen liikaa jne.
Tietty ihmistyyppi nyt vaan on sitä mieltä, että kaikkien - siis ihan kaikkien - kuuluu tehdä asiat just niin kuin hän tekee, tai se on sitten "väärin". Näitä ihmisiä löytyy ihan kaikenlaisia, niin imetysfanaatikkoja kuin ei imettäviäkin. Täällä palstalla ja IRL.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niitä suoraan laiskaksi haukkuneita en kestänyt. Ihan vasten kasvoja jotkut kehtasivat ihmetellä imettämättömyyttäni. En imettänyt koska tulehdussairauden yhteydessä (olin sairaalassa ab-tipassa verenmyrkytysepäilynä) maito vaan lakkasi. Pieniä verisiä lypsytuotteita sain aikaiseksi n.3kk saakka. Toista olen imettänyt kohta 8kk.
Ihan yhtä lailla saa katseita, jos imettää vähän isompaa lasta esim. leikkipuistossa tai vaikkapa Stockan imetysnurkkauksessa. Ja ei, en tarkoita nyt 3-vuotiasta, vaan hitusen yli vuoden ikäistä tyyppiä, joka osaa jo kävellä ja puhuukin jonkin verran. Siinäkin kohtaa saap vähän valmistautua arvosteluun...
olen itse imettänyt pitkään mutta en ole koskaan arvostellut kenenkään tapaa ruokkia lapsiaan. En ole edes maininnut imetystäni, ellei ole suoraan kysytty. Kun on kysytty, olen kyllä kertonut, että rintamaidolla vielä mennään, ja hyvin sujuu.
Itse olen kokenut, että jo sen kertominen että imettää -- vaikka kuinka neutraalisti ja VAIN JA AINOASTAAN kysyttäessä -- on joillekin äideille punainen vaate. Olet välittömästi imetysfanaatikko ja parempi äiti ja arvostelet muita ihan vaan kertoessasi imettäväsi.
Syyllistyminen on siellä syyllistyjän päässä usein, muissakin asioissa. Harvoin olen kuullut kenenkään vaahtoavan imetysasioista tai muistakaan lastenhoitoon liittyvistä asioista muualla kuin täällä AV:lla, mutta loukkaantumisia ja syyllistymisiä silti riittää. Se pitäisi jokaisen ymmärtää, että jonkin asian mainitseminen on vain yhden äidin todellisuus, ei se ole arvottamista tai arvostelemista. Se on toteamista ja keskustelua -- ken siitä syyllistyy, kokee sitä syyllisyyttä jo jostain syystä valmiiksi.
Yksi omistani on ollut aika pahasti allerginen, ja hänen tullessaan leikki-ikään huomasin syyllistymisen nostavan päätään, kun minua ärsytti äitien tapa puhua kaikkiruokaisista lapsistaan kasvatuksen tuloksena. Omalle hyvin kapealla ruokavaliolla olevalle pojalleni nosteltiin kulmakarvoja -- minun mielestäni. Tajusin onneksi aika pian, etten voi lapseni suoliston ongelmille mitään, eikä minun kannata lotkauttaa korvaani toisten näkemyksille. Voin kysyä neuvoa ja keskustella, mutta itseeni ei kannata ottaa. Sille tielle jos lähtee, joutuu syyllistymään ihan kaikesta. Ei kovin kauaa ärsyttänyt edes sen kaikkein kovaäänisimmän naapurinrouvan tarinat hyvinsyövistä lapsistaan -- osasin jopa olla iloinen siitä, että hänen lapsensa ovat siinä kohtaa olleet ongelmattomia. Itsekin iloitsen omien lasteni "helpommista" ominaisuuksista sumeilematta.
MInulle ei kuulu kenenkään tapa ruokkia lastaan, pissattaa lastaan, kanta lastaan tai kasvattaa lastaan niin kauan kuin lapsi on huolehdittu. Toki laiminlyöty lapsi kuuluu kaikille, ja hänelle kuuluu kaikkien hankkia apua, mutta onneksi en ole näillä meidän kulmilla vielä sellaiseen törmännyt vaikka lapsiperhe-elämää on takana jo kohta 10 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ne korvikkeita saaneet raukat ovat heikosti kehittyneitä ja muutenkin vajaita aikuisia. Säälittää. Eikö vaan?
Voi että naiset osaavatkin olla kauheita toisilleen, sen huomaa taas tästä ketjusta. Ällöttää taas kerran tämä meininki. Oikeita raivottaria tänne pesiytynyt.
Ja ne korvikkeita saaneet raukat ovat heikosti kehittyneitä ja muutenkin vajaita aikuisia. Säälittää. Eikö vaan?
Voi että naiset osaavatkin olla kauheita toisilleen, sen huomaa taas tästä ketjusta. Ällöttää taas kerran tämä meininki. Oikeita raivottaria tänne pesiytynyt.
kommentin sinä nyt sellaiseksi tulkitset? Aika maltillinen keskusteluhan tämä on.
Keskusteluun kuuluu, että tuodaan esille eri puolia asioista. Kertoo lukijan henkisestä balanssista, jos sen nyt raivoamiseksi tulkitsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Imetys on hirveän sitovaa. Mulla on nyt 3 kk ikäinen vauva (perheemme toinen lapsi), tähän asti täysimetetty. Olen yrittänyt opettaa pullolle, että pääsisin joskus vähän pitemmäksi aikaa johonkin ilman vauvaa eikä esikoisen kanssa tarvitsisi aina keskeyttää meneillään olevaa juttua silloin, kun vauvalle tulee nälkä. Tulos: Vauva ei ainakaan toistaiseksi huoli pulloa, joten olen erittäin kiinni hänessä vuorokauden ympäri. Ja kyllä se välillä ahdistaa, niin paljon kuin vauvaa rakastankin. Siksi tekisi joskus mieli arvostella korviketta antavia äitejä ihan silkasta KATEUDESTA sitä (ainakin näennäistä) helppoutta kohtaan, jonka osittainen pulloruokinta soisi kun joku muukin voisi syöttää vauvaa välillä. Ja voisin omaa pahaa oloani lieventääkseni myös kiillotella marttyyrinkruunuani miten "minun lapseni saa parasta mahdollista ravintoa toisin kuin korvikeruokitut raukat".
Ja ennen kuin joku teilaa minut varhaisen kiintymyssuhteen häiriöstä (palstaklassikko!), niin uskon kyllä olevani ihan normaali lapsiaan rakastava äiti ilman häiriöitä. Rehellinen vaan ;)
Imettäminenhän on (sujuessaan) paljon vaivattomampaa! Minusta ainakin pullojen ja tuttien (8-10 kpl/vrk) peseminen ja keittäminen, korvikkeen kantaminen kaupasta, maidon säilyttäminen oikein, lämmittäminen jne. oli paljon vaivalloisempaa kuin mitä imetys sujuessaan olisi ollut. Vauva heräsi yöllä, tyynnyttelin, herätin isän pitämään vauvalle seuraa, menin alakertaan lämmittämään pulloa, syötin, röyhtäytin jne. Plus että en käyttänyt ens. puolen vuoden aikana ollenkaan korvikkeita vaan pumppasin joko syötön päälle äm:t jääkaappiin ja pakkaseen. Ja tiskasin ja keitin nämä lypsyvehkeet myös päivittäin. Olipa helppoa ja laiskan naisen touhua.. Hulluna pidän, jos joku minua ja miestäni laiskuudesta arvostelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olin ennen esikoisen syntymää hyvin vahvasti sitä mieltä, että kyllä hyvä äiti imettää. Koska onhan se luonnon järjestämä helppo tapa ruokkia lapsensa. Että kyllä täytyy olla äidin päässä jotakin vikaa jos ei imetä lastaan. Muistan kun vielä paasasin tästä ja sanoin aina, että "tissi suuhun vaan ja niin helppoa se on". Ihan hävettää näin jälkeen päin...
No, sain esikoiseni, joka vaikean synnytyksen jälkeen joutuikin teholle. Sieltä sai alkuunsa nenämahaletkulla ruokansa, sitten imetyksen jälkeen pullosta. Ja imeä hän suostui vain ja ainoastaan rintakumin kanssa. Kotiuduimme ja jatkoin sitkeästi imetystä.
Vauva ei oppinut millään ilveellä oikeaa otetta rinnasta ilman rintakumia ja rintakumin kanssa vauva taas sai koko ajan raivareita koska maidontulo oli niin paljon hitaampaa. Kolme kuukautta jatkoimme tätä. Vauva raivosi rinnalla JOKA kerta, minä yritin neuvolan tätienkin opastuksella opettaa oikeaa otetta vauvalle, ei onnistunut, raivo jatkui vain. Minä aloin inhoamaan ja pelkäämään aina tulevaa syöttöä.
Välillä itki vauva, välillä minä ja välillä molemmat. Lopulta kolmen kuukauden kohdalla annoin periksi ja se oli paras päätös mitä tuossa tilanteessa voi tehdä. Tuntui kuin tuhat kiloa olisi tipahtanut harteilta ja aloin nauttia vauvastakin eri tavalla.
Sen jälkeen pidin visusti mölyt mahassani siitä kuinka imetys on niin helppoa ja periksi ei saa antaa ja pälä pälä. Opinpahan kantapään kautta, että asiat eivät todellakaan ole niin mustavalkoisia.
Toisen lapsen imetys taas meni kuin oppikirjasta. Pienintäkään ongelmaa ei vuoden mittaisen imetysrupeaman aikana ilmennyt. Mutta onneksi tämä meni näin päin, sillä jos esikoinen olisi näin helppo imetettävä, niin olisin varmasti täällä palstalla paukutellut henkseleitä sen suhteen kuinka esimerkillinen äiti olenkaan ja syyllistänyt samalla muita. Epäonnistumisen jälkeen myös osasin myös nauttia helposta imetyksestä.
aina tasaisesti nostaa täällä keskustelun.
Itselläni on kolme lasta ja jokaista olen imettänyt osittain 3-4kk asti, sen jälkeen pelkällä korvikkeella. Kaikki mahdolliset ja mahdottomat konstit on jokaisen kohdalla kokeiltu, mutta kun maitoa ei tule riittävästi niin sitä ei tule.
En ole syyllistänyt itseäni siitä, meillä se nyt vaan meni näin. Kaikki lapset ovat olleet joko päiväkodissa tai perhepäivähoitajalla jo noin vuoden ikäisestä lähtien. Kukaan ei ole sairastanut normaalia enempää, kenelläkään ei ole mitään allergioita. Ja kaksi heistä vielä todistusten perusteella erittäin lahjakkaita. Myös sosiaaliset taidot ovat jokaisella olleet hyvät. Se niistä tutkimuksista miten ei_äidinmaitoa_saavat kehittyvät.
Mun mielestä kenenkään ei pidä mennä arvostelemaan toisten imettämistä tai ei_imettämistä. Jokaisella on syynsä ratkaisuihin, ja jos niitä syitä ei tiedä niin silloin on parasta olla arvostelematta.
Onneksi omassa ystäväpiirissäni on fiksuja ihmisiä eikä näitä arvostelijoita ole ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei ole mitään oikeaa syytä imetyksen aikaiseen lopettamiseen tai siihen ettei sitä edes aloteta. Aika harvan imetys onnistuu heti eikä satu ollenkaan, mutta suurin osa luovututtaa heti eikä runsas maidontulo ole edes mahdollista, jos ei imetetä tarpeeksi. Enkä tarkoita, että lapsen pitäisi nähdä nälkää.
Jos se johtuu vaikka vain tietämättömyydestä niin voiko sellaisestakaan ihmistä syyttää?
tietämättömyydestä. Sen verran tietoa tulee joka tuutista ja jos vähänkään on kiinnostunut asioista jotka eivät suju, niin aika äkkiä siihen löytyy syitä vaikka keskellä yötä täältä netistä. Niin ja myös ihan neuvojakin.
Kun joka puolella toitotetaan sitä kuinka hyvästä imetys on jne. Sitten imetys ei käynnistykään hyvin, rinnat kipeytyy, vauva turhautuu,äiti turhautuu ja mielenkiinto loppuu. Imetykseen pitäisi antaa kaikille tukea ja tietoa jo paljon ennen vauvan syntymää. Myös niistä negatiivisista asioista tulisi puhua suoraan. Ja tosiaan se lapsi ei kehity yhtään sen huonommin vaikka saisikin korviketta, pääasia että kasvaa ja koko perhe voi hyvin!
Ja ennen kuin joku hyökkää kimppuun niin itselläni on täysimetys onnistunut nyt 4kk ajan. Jatkan imetystä edelleen sillä asenteella että jatkan tätä niin kauan kuin toisin määrätään tai itsestäni alkaa tuntumaan että on aika alkaa lopettamaan.
Ja oikeastaan meillä on enemmän kauhisteltu nyt sitä etten anna vielä vauvalle kiinteitä, mikä on minusta myös hassua..tai ettei edes maistella vielä.
En ole tietämätön ja ruokin vauvaani pääasiassa korvikkeella. Syyt eivät kuulu kenellekään, eikä kukaan uskalla päin naamaa mitään sanoakaan. Ainahan tietysti näitä asiasta huomauttavia netissä riittää, eikä siinä mitään. Kaipa se on hyvä, että tällaisia ihmisiä varten netti on, koska muuten eivät saisi mielipiteitään mitenkään esille, koska eivät uskalla sanoa.
Ja tosiaan se lapsi ei kehity yhtään sen huonommin vaikka saisikin korviketta, pääasia että kasvaa ja koko perhe voi hyvin!
TÄMÄ KUN EI VALIETTAVASTI PIDÄ PAIKKANSA:
Äidinmaidon sisältämät immunologiset tekijät tukevat lapsen immuunijärjestelmän kehitystä, sekä auttavat sairastunutta lasta toipumaan taudistaan. Äidinmaito myös ennaltaehkäisee joitakin sairauksia. Sairas lapsi syö ja juo usein huonosti, mutta viihtyy paljon rinnalla. Hän saa maidosta vasta-aineiden lisäksi monipuolisen ravinnon. Näin imetetyn vauvan/lapsen kanssa ei joudu niin helposti hankaliin toimenpiteisiin (pakkojuotto, pahimmassa tapauksessa nenä-mahaletku) nestehukan torjumiseksi vaikeankaan sairauden aikana. Äidinmaito on esim. vatsataudissa olevalle lapselle parasta lääkettä.
Äidinmaidon rasvahapot ovat välttämättömiä aivojen kehitykselle. Imetetyt lapset saavat pulloruokittuja parempia tuloksia hermoston ja älykkyyden kehitystä kuvaavissa testeissä. Samoin ero näkyy imetettyjen hyväksi psykologisessa ja psykomotorisessa kehityksessä. (Hoover, 1999)
Vähäinenkin imetys lisää em. etuja lapselle. Äidinmaidon lisänä korviketta saavilla lapsilla äidinmaito parantaa myös korvikkeen imeytymistä.
Pitkästä imetyksestä on etua myös äidin terveydelle. On havaittu, että pitkä imetys vähentää äidin riskiä sairastua rintasyöpään ja munasarjasyöpään (Folkhälsoinstitutet, 1998). Munasarjasyöpäriskin pienenemisestä on todettu seuraavaa: imetys vähentää tautivaaraa 2,5 prosentilla kuukautta kohti, mutta puolen vuoden kuluttua vaikutus heikkenee (Helsingin Sanomat 17.8.1999). Rintasyöpäriski taasen pienenee kahdella tavalla: jos naista on imetetty vauvana ja jos nainen itse imettää kumulatiivisesti yli 24kk elämänsä aikana (Dettwyler & Macadam, 1995).
Imettävä äiti voi huoletta lähteä lapsensa kanssa ulkoilemaan, ostoksille tms., onhan hänellä aina mukanaan lapselle sopiva, terveellinen välipala tai ateria. Lisäksi hän edistää imetyksellä omaa terveyttään. Imetys tarjoaa myös isommallekin lapselle läheisyyttä, turvaa ja lohtua.
Lisää imetyksen eduista löytyy linkkisivujen linkeistä.
Imetystukilistan viestien pohjalta kokosi
Hanna Alasalmi, Eetun (12/98) äiti
Viitteet:
Akre, James. Infant Feeding - The Physiological Basis. WHO, Geneve, 1989.
Dettwyler, Katherine ja Macadam, Patricia toim. Breastfeeding: biocultural perspectives. Aldine De Gruyter. 1995.
Folkhälsoinstitutet. Amning idag. Förlagshuset Gothia, Tukholma, 1998.
Helsingin Sanomat 17.8.1999
Hoover, Sara M. Exposure to Persistent Organochlorines in Canadian Breast Milk: A Probabilistic Assessment. Risk Analysis. 19(4):527-545, 1999.
Kansanterveyslaitos, http://www.ktl.fi/fineli/c603.html .
Kuusisto, Ritva. Imetän ja hoivaan. WSOY 1989.
La Leche League International. Womanly Art of Breastfeeding. 1998. http://www.lalecheleague.org/
WHO:n dokumentti WHO/CDR/93.6
vanhuksena niin kukaan ei erota, onko häntä mamma imettänyt pitkään vai ei.
Se on niin hassua kun joillain naisilla nuo imetyshormoonit sekoittaa pään ja maailma menee niin pieneksi.
Asia huvitti jo silloin kun omat lapset oli pieniä. Mutta vielä enemmän huvittaa nyt kun asiaa seuraa etäältä ja asia ei ole enää ajankohtainen.
Ja mitä tekee ne entiset imetyshyrteerikot nykyisin kun heidän lapsensa ovat isoja? Hysterisoivat jostain muusta asiasta. Ja tosiasia on, että monella sellaisella mammalla on unohtunut se lapsikin siinä hössöttäessä. Lapset ovat olleet hunningolla kun mamma pää punaisena hössöttää erilaisten asioiden takia.
Nää on juuri niitä tapauksia, missä sen maailman parhaan äidin lapset on pahimpia koulukiusaajia ja myymälävarkaita ja mamma ei tiedä asioista mitään kun vaahtoaa sitä omaa erinomaisuuttaan.