Mistä tietää, että jonkun ihmisen kanssa ei kannata ottaa välejä puheeksi?

Ota asia esille edes sen verran, että kerrot että nykytilanne harmittaa sinua. Jos toinen ei pysty tai halua keskustella asiasta enempää niin sitten ei, mutta tietääpähän ainakin että et pidä tästä näin.



Mulla jäi aikoinaan asiat täysin puhumatta ilkeästi käyttäytyvän ystävän kanssa. Nyt vuosienkin jälkeen mua välillä vaivaa ne sanomatta jääneet asiat. Hän oli siis sellainen lyttääjä tyyppi, jonka kanssa koin pääseväni helpommalla kun en sanonut mitään.

jos henkilö itse on "aina oikeassa" ja vielä vähän vanhempaa ikäluokkaa...



Minun äitini on aina uhri, eikä hän ole koskaan myöntänyt yhtäkään virhettä. Ja tämä piirre on aina vain pahentunut. Nyt kun hän on 80, hän kokee olleensa unelmien äiti, joka tarjosi lapsilleen idyllilapsuuden.



On ihan itsensä rääkkäämistä yrittääkään väittää muuta. Aikaa menee hukkaan ja tulee paha mieli pitkäksi aikaa.

välit puheeksi, kun joku asia on vaivannut, olen sen tyyppinen että mieluiten puhun asiat selväksi. Kerran on mennyt todella pahasti metsään, oli vielä sellainen ihminen, jonka olisin luullut kykenevään keskusteluun. Ilmeisesti luulin hänestä liikoja.



Olen sen jälkeen ehkä tullut vähän varovaisemmaksi. Mietin kahdesti kannattaako ottaa puheeksi ja kenellä on siihen kapasiteettia. Annan asioiden mielummin olla kuin otan vaistaan kaiken raivon ja haukkumisen ja pahimmassa tapauksessa välit menevät entistä huonommaksi. Jos vastapuolella on suurempi tarve loukata kuin tai muuttaa välejä paremmaksi niin antaisin olla.

ärsyttää aina arvailla, että mistäköhän tuokin on nyt sitten vihainen Aaargh! En jaksa sellaista kyräilyä, että pitäisi ajatusten lukija olla. Kuitenkin se vaistoaa aina, kun joku on kylmä, mutta eihän sitä voi aina tietää, jos toinen ei sano

Jos molemmat osapuolet olisivat oikeasti yhtä älykkäitä ja kykeneviä keskustelmaan kuin sinä luulet olevasi, ei teidän väleissä todennäköisesti olisikaan mitään keskusteltavaa. Kun kumminkin on, se on todiste siitä, että jompikumpi teistä on kykenemätön suhtautumaan rakentavasti ja tasa-arvoisesti sekä haluton uskomaan itse olevansa mahdollisesti väärässä. Ainakin. Siispä turha vaiva. Varsinkin kun ei oikeasti tiedetä, kumpi se on...

Kaikkien kanssa ei vaan onnistu. Itse olen tänä vuonna törmännyt harrastuspiireissä yhteen rouvaan, joka ei mitenkään suostunut selvittämään asioita eikä edes keskustelemaan, vaikka yritin moneen kertaan. Täti siis suuttui jostain, mutta ei suostunut ikinä kertomaan mistä. Aloitti vain yhtäkkiä kyräilyn, nokka pystyssä kulkemisen ja mustamaalauskampanjan.



Tämä oli ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa laatuaan yli 30 vuoden aikana, joten aika pieni prosentti noita toivottomia tapauksia loppupeleissä tuntuu olevan.

Kaikkien kanssa ei vaan onnistu. Itse olen tänä vuonna törmännyt harrastuspiireissä yhteen rouvaan, joka ei mitenkään suostunut selvittämään asioita eikä edes keskustelemaan, vaikka yritin moneen kertaan. Täti siis suuttui jostain, mutta ei suostunut ikinä kertomaan mistä. Aloitti vain yhtäkkiä kyräilyn, nokka pystyssä kulkemisen ja mustamaalauskampanjan.

Tämä oli ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa laatuaan yli 30 vuoden aikana, joten aika pieni prosentti noita toivottomia tapauksia loppupeleissä tuntuu olevan.

tarvitsisin jo vertaistukea. Tuo mustamaalaus kamppanja tuntuu niin tutulle

Mulla on lähellä tällainen henkilö, joka jatkuvasti haluaa tietää (on selitystä vailla) mikä on vikana meidän "väleissä". Mitäpä se auttaa mitään tuohon sanoa, kun aina, kun avaan suuni, niin tämä kysyjä aloittaa kauhean puolustelun, miksi on kulloinkin toiminut niinkuin on toiminut..



Ei siitä mitään oikeaa dialogia synny. Suuni avaamalla saan ainoastaan puolustusreaktion aikaan, joten olen mieluummin hiljaa.

Pyri ainakin yrittämään oikeasti toista kunnioittavasti, jos aiot puhua.

Kaikkien kanssa ei vaan onnistu. Itse olen tänä vuonna törmännyt harrastuspiireissä yhteen rouvaan, joka ei mitenkään suostunut selvittämään asioita eikä edes keskustelemaan, vaikka yritin moneen kertaan. Täti siis suuttui jostain, mutta ei suostunut ikinä kertomaan mistä. Aloitti vain yhtäkkiä kyräilyn, nokka pystyssä kulkemisen ja mustamaalauskampanjan.

Tämä oli ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa laatuaan yli 30 vuoden aikana, joten aika pieni prosentti noita toivottomia tapauksia loppupeleissä tuntuu olevan.

tarvitsisin jo vertaistukea. Tuo mustamaalaus kamppanja tuntuu niin tutulle

voihan tuo olla mahdollista... itse päätin lähteä toiseen harrastuspaikkaan. tsemppiä!

Mulla on lähellä tällainen henkilö, joka jatkuvasti haluaa tietää (on selitystä vailla) mikä on vikana meidän "väleissä". Mitäpä se auttaa mitään tuohon sanoa, kun aina, kun avaan suuni, niin tämä kysyjä aloittaa kauhean puolustelun, miksi on kulloinkin toiminut niinkuin on toiminut..

Ei siitä mitään oikeaa dialogia synny. Suuni avaamalla saan ainoastaan puolustusreaktion aikaan, joten olen mieluummin hiljaa.

Joskus joku juttu voi johtua ihan vaikka väärinkäsityksestä. Ainakin siinä tapauksessa on luonnollista ottaa asia esille jos toisen käytöksessä tapahtuu dramaattinen muutos yhtäkkiä ilman mitään syytä.

että on useammankin kerran selvitelty välejämme, turhaan. Koen ettei enää kannata ottaa asiaa puheeksi. Emme kai ole enää samalla aaltopituudella tai joku muu syy aiheuttaa ongelmia. Selvittelyistä ei ole kuin haittaa, jos kumpikin ymmärtää asiat eri tavoin. Luultavasti jatkossa etäännymme vähitellen toisistamme.

Itselläni on siitä aina ollut vain haittaa eli välit ovat muuttuneet vieläkin huonommiksi, vaikka on keskusteltu ihan asiallisesti.

Itse olen kuvitellu että puhuminen kannattaa aina. Sitten olin ihmeissäni ku turpaan tuli ja kunnolla. Aina ei siis vissiin kannata selvitellä välejä...

tykönään läpi ne huonot välit. Miten konkreettisesti ilmenevät, voiko kyseessä olla joku oma projisointi, onko oikeasti positiivisia tunteita sitä toista kohtaan tms.

Jos huonot välit eivät ole omassa päässä, vaan johtuu molemmista, niin sitten kannattaa kyllä kysyä toselta että onko hänellä suhteesta samat tuntemukset. Mikään kahden ihmisen välinen asia ei - erikoisia poikkeuksia lukuunottamatta - johdu vain toisesta osapuolesta.

Ja kannattaa aina kuunnella sitä toista, ei sen enempää pyrkiä olemaan oikeassa, voittaa kuin alistuakaan.

Itse olen kuvitellu että puhuminen kannattaa aina.

Sittemmin olen huomannut, että useimmiten on parempi olla puhumatta.

jos epäilen, että keskusteleminen ei auta, pohdin jonkun sopivan sanamuodon ja sanon sen vaan sitten yks kantaan tälle ihmiselle. En ala jankaamaan, en odota että toinen sanoo mitään. Joskus olen huomannut, että tällaiset vaikeat ihmiset kuitenkin sitten itsekseen ovat pohtineet asioita ja muuttavat käytöstään tai itse ittavatki asian sopivalla tavalla puheeksi. Ei aina tarvitse keskustella niin syvällisesti, vaikka itse sitä sorttia ehkä olisinkin.

jos kyseessä on tuttu harrastuspiireistä, kaikkien kanssa ei vaan olla hyvissä väleissä, kenen sitten on syy tai onko siihen jotain syytä? Minusta ei ihmiset on erilaisia ja kaikkein kamalampia ovat nuo analysoijat mikäs meidän väleissä on, no voihan kenkku olisko vaikka mulla kiire enkä jaksais jostain sanomastani muka hauskaksi tarkoitetusta heitosta vääntää kättä.

Voi olla, että toinen ei reagoi siihen kuten olemme odottaneet, vaan sanoo jotain tosi loukkaavaa ja järkyttää meitä. Sitten tulee tunne, että ei olisi pitänyt puhua ollenkaan. Myöhemmin voi sitten kuitenkin olla niin, että tämä henkilö ymmärtää sen mitä olet yrittänyt sanoa. Ei vaan sillä hetkellä pystynyt ottamaan sitä vastaan. Loppujen lopuksi on kaikille parempi, että asioista puhutaan vaikka se ei todellakaan ole aina se mukavin ja helpoin vaihtoehto. Todella paljon ongelmia tulee ihmissuhteisiin nimenomaan sen takia, että ei uskalleta puhua. Ja yhtenä tärkeimpänä syynä, miksi pitää puhua näkisin myös sen että ap:lla itsellään tulisi siitä parempi olo.

Erilaisissa sosiaalisissa ympyröissä joutuu olemaan ihmisten kanssa, jotka ajattelee eri tavoin asioista. Esim. Toinen tekee niin kuin aina on tehty ja toinen niin kuin säännöt sanoo.

Voi vielä olla se kolmas jolla on yhtä oikea ja erilainen tapa toimia.

jos pystyy suvaitsemaan toisen tavat, niin silloin voi tulla puhumatta kummemmin toimeen näiden ihmisten kanssa. Mutta mikään puhuminen ei auta, jos ei ihan oikeasti voi hyväksyä toisen tapaa toimia.