Lue keskustelun säännöt.
Mikä mun kouluun menevää poikaa vaivaa?
02.08.2011 |
Hän ei ole koskaan ollut mikään äidissä riippuja, ei edes vauvana. Ei ole sosiaalisesti mitenkään arka tai ujo, päinvastoin. Ei ole koskaan pahasti vierastanut tms.
Nyt yhtäkkiä on ihme kausi, jolloin hän haluaisi ripustautua minuun. Jää kyllä hyvin hoitoon tai kaverin luo, siinä ei ongelmaa, mutta jos ollaan kotona, minun pitäisi olla vieressä koko ajan. Haluaa minut seuraksi vessaan, seisomaan viereen, kun hän käy suihkussa, olemaan samassa huoneessa koko ajan... Kun tätä jatkuu tarpeeksi kauan, se on oikeasti tosi rasittavaa... Tätä ei tosin tapahdu silloin, jos meillä on vieraita.
Lisäksi mulla menee hermot siihen, että kaikki on niin hidasta. Kun pitäisi syödä iltapala ja mennä hampaiden pesulle, niin homma kestää ja kestää... Samoin kaikki pukeminen ja siirtyminen johonkin... Pelkään että koulussakin muodostuu ongelmaksi se, että eihän se kaveri ehdi yhden välitunnin aikana vetää vaatteita päälle ja käydä tarvittaessa vessassa ja vielä mennä uloskin.
Muuten on kyllä saanut esim. eskarista positiivista palautetta ja on kuulemma sekä kielellisesti, matemaattisesti ja sosiaalisesti erittäin hyvin kehittynyt. Tämä hitaus ja vetkuttelu taitaa esiintyä enimmäkseen kotona, tosin sitä on jossain määrin ollut myös päiväkodissa. Mitä sille voi tehdä? En halua passata kaikkea valmiiksikaan, koska mielestäni tuon ikäinen tekee pukemiset ja muut jo itse, kun kerran osaa.
Muilla vastaavaa?
Kommentit (9)
Hinkuaa suureen maailmaan, mutta pelottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä puolestaan tuleva ekaluokkalainen raivoaa ja kiukuttelee joka asiasta. Senkin laitan koulujännityksen syyksi.
että kouluunmeno hermostuttaa :) Anna lapsen olla lapsi ja siinä vieressä kiehnäämässä, kun on tankannut, on valmis lentoon :)
Eivät kaverit uskoisi, minkälainen sylikiehnä poikani on kotioloissa. Kavereilla ja muualla tosi reipas, samoin jos on vieraita. Mutta jos olemme kotioloissa perheen kesken, hän olisi mieluiten joko minun tai isänsä sylissä.
Viisi vuotiaspoika käyttäytyy vähän samalla tavalla. Nukahtanut aiemmin itse, nyt pitää olla nukuttamassa, haluaa, että vessan ovella vartioidaan jännittää uusia asioita esim. teatteria (tosin katsoo kyllä nätisti itse esityksen). Itse laittaisin tuon henkisen harppauksen piikkiin, eli lapsi osaa ennekoida paremmin ja osaa pelätä tulevia tapahtumia (esim. joku tulee vessaan, missä hän haluaa olla rauhassa), muttei osaa arvioida riksiä (jos ovi on lukossa, niin näin ei tapahdu). Rasittavaa kyllä, mutta jos lapsi kaipaa vanhempaansa, niin kyllä se hänelle suotakoon, vielä tulee nekin vuodet, jolloin ei kaipaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poikani aloitti koulun 5 vuotta sitten ja oli ihan samanlainen. Äiti piti olla mukana joka paikassa. Kotona en saanut yhtään tehtyä ilman että se oli mukana. Ensimäisenä koulupäivänä jännitti niin hirveästi ja alkoi itkemään kun otettiin valokuvia.
Se menee ohi, jo kuukauden kuluttua koulun alkamisesta hän oli taas omatoiminen ja reipas.
Lapselle on tosi iso juttu mennä kouluun ja olen kuullut monelaista oireilemistä. esim tavaroiden unohtelu, reihakas leikkiminen jne...
Kun lapsi tottuu olemaan koulussa, niin oirelut loppuvat.
TSemppiä, ja onnea koulutieelle !
ennen koulun alkua, se on se uusi iso asia, mikä jännittää ja kiehtoo samaanaikaan.
Ja kyllä se välkillekin ehtii, kun alkuun tarvii vaan kengät vetäistä jalkaan ja ennen toppakautta on jo tottunut koulun käyntiin.
Anna sen vaan tankata sitä turvaa ja läheisyyttä nyt kun vielä voi ja haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohta 7 v. poika, joka on koko kesän ollut tunkemassa koko ajan syliin ja kainaloon, työntää jopa päätä paitani alle, kuulemma nuuhkiakseen äidin tuoksua.. Ja joka yö tulee aamuyöstä vanhempien sänkyyn. Ja tuttua myös tuo vitkastelu ja hidastelu. Kuin myös se, että on kaikin puolin tosi hyvin kehittynyt, fiksu poika, ikäisiään edellä monessa asiassa, lukee ja kirjoittaa, laskee hyvin jne. Kai se sitten vaan kuuluu ikään ja onhan koulun aloitus iso juttu!
Paitsi että meillä tuota kyljessä kiehnäämistä on myös ihmisten ilmoilla.