Onko muilla talossa salia ja kirjastohuonetta?

Isovanhempien kirjojen (1900-luvulta) väleistä löytyy joskus mielenkiintoisia kirjanmerkkejä esim. aikakauden postikortteja tai valokuvia. Ja niissä on melkein kaikissa omistuskirjoitukset, mitkä liittävät kirjat perheenjäsenen merkkipäiviin tai muihin tilanteisiin. Kirjat ovat tärkeä osa perheen historiaa. Olisin mielissäni, jos minulle lankeaisi suvun kirjakokoelman vaaliminen.

Muuten, Ap, mitä olet suunnitellut kirjaston ja salin tilalle? Miten haluat huoneet sisustaa?

Mutta siitä tulee kyllä nyt olkkari! Eli muutetaan juuri miehen kotitaloon ja en kans ymmärrä moista salihuonetta jossa ei koskaan edes olla... Mieheni puheiden mukaan sinne ei lapsilla ollut asiaa ja käytettiin vaan juhlissa esim. ristiäisissä....

Se on käytössä kun on vieraita ja juhlapyhiä yms. Muutettiin kaksi vuotta sitten ja haluttiin näin. Meillä on alakerrassa arkiolohuone ja yläkerrassa kirjasto/tv-huone. Sali on aina siisti, järjestyksessä ja kaunis.

on talossa kaksi salia, toinen käytössä olohuoneena ja toinen makuuhuoneena, ikävä kyllä olosuhteiden pakosta (suuri perhe). Kirjaston nimenä on isännän huone. Seinillä kiertää kirjahyllyt, vanha suuri nahkainen nojatuoli ja puinen työpöytä.



Minusta kotinne kuulostaa ihanalta. Ajattele mikä historia ja jatkumo sillä on. Mitä kaikkea se voikaan teille antaa ja opettaa. Eikä taatusti ole jokaisella samanlaista. Keskustelkaa asiasta, mitään älkää hävittäkö seuraavien sukupolvien tähden. Kaiken voi varastoida myöhempää käyttöä varten jos jotain päätätte tiloissanne muuttaa. Muistathan että sinun kädenjälkesi voi näkyä kodin muissa tiloissa tai esim. salin verhoina tms. sisustus jutussa.

Eikä edes kirpputorille. Vie antikvariaattiin tai anna minulle, toisten samanikäisten opusten seuraksi.

Vierailija:

Mitä olkkarissa tehdään jos siellä ei ole telkkaria?

Luetaan, seurustellaan, kuunnellaan musiikkia, soitetaan, pelataan, leikitään, tehdään käsitöitä jne.

Ihanaa, kohta muutetaan taloon, jossa TV:n voi laittaa takkahuoneeseen ja pois olohuoneesta mölisemästä!

Onko liikaa vaadittu, jos kaksi huonetta voisi olla entisellään? Oma haaveni on jo pitkään ollut talo, jossa olisi kirjastohuone ja olohuone (ts. sali) ilman telkkaria. Ymmärrän kyllä hyvin miestäsi, että haluaa vaalia talossa jotain alkuperäistäkin.

Minä olisin kiitollinen jos appivanhemmat olisivat jättäneet meille omat kalustonsa ja kirjansa. Minä olen syntynyt -78 ja muistan vielä kuinka kun tuli vieraita, kärrättin telkkari olkkarista pois ja muutettiis sisustusta salimaisemmaksi, eli kyllä sitä saliakin joku kaipaa.

Olisikin ihanaa kun olis kirjastohuone (nyt sielä on myös takka ja tietokonehuone samassa) ja vielä ihanampaa kun sielä olis vanhoja kirjoja.



Sali olis myös ihana <3



Otan vastaan kaikkea vanhaa mistä joku haluaa luopua!

1800-luvun kirjat kirpparille tai roskiin. Joko sulla ei järki paljon päätä pakota tai sitten olet kiero provo ;)

jollei siitä itse välitä. Mitä joku perheenäiti tekee 1800-luvun kirjoilla, mihin niitä säästää? Itse kyllästyisin pölyisiin kirjahyllyihin.

Meillä on kirjasto sekä oma tv:n katseluhuone. Olkkarissa ei siis tv:tä. Lisäksi minun silmäteräni on viherhuone jossa on muutama kasvi ja ihana divaani. Onko kaikkien asuntojen oltava samanlaisia?

Tai siis, onhan siinä nappi josta sen saa pois päältä. Jotenkin vaan älytöntä että sitten kun kaikki katsoo telkkaria, yksi huone " makaa ihan turhana" .

No joo, jos tilaa on, niin mikä ettei, mutta silti minusta tuo on jotenkin älytöntä.

vähän turhalta, siitä voisi tehdä kivan oleskelu- ja leikkihuoneen. Mutta toi kirjasto kuulostaa ihan unelmalta. Kirjoja seinät seinät täynnä ja sinne joku lokoinen löhötuoli ja hyvä lukulamppu olis ihan mielettömän ihana. Kirjat 1800-luvulta krruunaisivat kokonaisuuden. Mä rakastan kirjoja ja vanhojen kirjojen hajua. Ovat varmasti myös arvokkaita.

Tosin siellä ei paljoa ehdi kirjojen parissa nautiksella... ehkä joskus myöhemmin!

omassa kodissamme sali ja kirjasto. (Lapsuuden kodissani oli myös.)Minusta ne ovat ihania huoneita. Salissa piano, kaakeliuuni, isot ikkunat, isoja viherkasveja, pehmeä matto, lempeät tapetit, mieluisia tauluja ja oleskeluryhmä; kodikas tunnelma. Sisustuksessa näkyy eletyn elämän kerroksellisuus. Huoneessa voi kuunnella musiikkia, pelailla seurapelejä, kestitä vieraita tai ihan vaan rentoutua. Kirjastossakin viihdymme, sinne on salista pariovet. Avartaa tilaa ja on monikäyttöisempi. Meillä tv erikseen.

Ymmärrän halusi ottaa tilat muuhun käyttöön. Itsekin haluan oman kädenjälkeni näkyvän kodissamme, ja kärsisin jos joutuisin siivoamaan kahta huonetta, mistä ei saisi muuttaa mitään. Nainenhan ottaa siivoamalla ja mieleisekseen järjestämällä uuden paikan haltuunsa esim. anopin jälkeen. Niin, kysymys on yhteisestä kodistanne ja molempien viihtyvyydestä. Teidän salinne ja kirjastonne kuulostavat minusta ihanilta.

Mut kirjastohuoneen minäkin pitäisin. Vaihtaisin kirjahyllyt sellaisiksi koko seinän kiertäviksi lasillisiksi tummaa puuta oleviksi (jolleivät jo ole). Ja lukulamppu ja nojatuoli. Jos tilasta puutetta, niin tietokoneen vois laittaa samaan huoneeseen.

Sitten meillä on kaksi olkkaria. Toinen olkkareista on vastaavassa käytössä kuin teidän salinne ja toinen on löhöily, telkkari, videotykki. . . olkkari. Molempia kutsumme olkkariksi. Sijaitsevan talon eri kerroksissa eli sekaannuksia ei ole tullut.

Enkä sellaista edes haluaisi. Meillä on takkahuone ja sekin on mun mielestä ihan tarpeeton. Takka olohuoneessa riittäsi mulle, mutta mies halusi takkahuoneen erikseen.

Kauniitahan ne salit on, mitä nyt olen sisustuslehdistä katsonut, mutta en mä itse kaipaa sellaista (lisä siivottavaa, siivoojaa en meille halua).

mutta ei ne kumpikaan ole sellaisia kylmiä ja käyttämättömiä huoneita, vaan me ollaan ja oleillaan niissä koko ajan. Kyllä tekin voisitte.



Kirjoissa on muuhun itseä kiinnostamattomaan krääsään nähden sellainen ero, että ne ovat kulttuuriperintöä, kuten antiikkihuonekalut ja arvotaulut jne - vaikka usein ei vielä yhtä kalliita (1800-luvullla painettu kirja ei rahallisesti ole kovin arvokas, varsinkaan jos se on joku virsikirja. Mutta kiinnostava se on.) Niitä ei siis pitäisi hävittää suvusta yhden ihmisen tai edes sukupolven mieltymysten mukaan vaan säilyttää seuraaville polville.