Lyhyesti: mitkä ovat mielestäsi isovanhempien oikeudet ja/tai velvollisuudet?

Sivistyneet ihmiset yrittävät auttaa ja ilahduttaa toisiaan molemminpuolisesti, mutta ei se tietenkään ole mikään yksiselitteinen oikeus eikä velvollisuus. Meillä ei tarvita mitään sääntöjä, meillä eletään fiksusti ilmankin.

Meillä toimitaan kuten läheisissä ihmissuhteissa toimitaan, eli pidetään yhteyttä, tavataan kun voidaan, ja joskus pyydetään apua. Muistetaan toisia puolin ja toisin. Mutta ilman mitään velvollisuuksia tai oikeuksia.

tämähän on mielipidekysymys. Sanoisin, että oikeus on osallistua lastenlasten elämään, jos isovanhemmat eivät ole vaaraksi lapselle. Ja vaarallisuuden määrittelykään ei ole mitenkään yksinkertaista...

Jos ei näin tee niin ei kanna isovanhempi nimikettä.

että isovanhemmilla on halutessaan oikeus tuntea lapsenlapsensa. Kuten lapsenlapsella on oikeus tuntea isovanhempansa. Mutta ei heillä ole velvollisuutta toimia esim. lapsenhoitajana lapsenlapsilleen. Ei mulla mitään erityisiä sääntöjä ole isovanhempien suhteen. Toivon, että noudattavat meidän perheen sääntöjä, mutta on isovanhemmilla hieman erivapauksiakin. Saavat lelliä lapsia enemmän ja hemmotella, kuin omat vanhemmat. Kyllä lapset ymmärtää, että eri paikoissa on eri sääntöjä.

Onneksi mun lapsilla on ihanat isovanhemmat! Ei ole tarvinnut oikeastaan edes miettiä tai keskustella näistä asioista. Niin hyvin on ajatukset menneet yksiin.

Heillä on oikeus tutstua lastenlapsiin ja viettää aikaa näiden kanssa. Esim. hoitovelvollisuutta ei ole. Jos on esim. alkoholisti tai nisti, väkivaltainen tai perverssi tai muuten pahasti mielenvikainen, menettää oikeutensa.

Heillä on oikeus tutstua lastenlapsiin ja viettää aikaa näiden kanssa. Esim. hoitovelvollisuutta ei ole. Jos on esim. alkoholisti tai nisti, väkivaltainen tai perverssi tai muuten pahasti mielenvikainen, menettää oikeutensa.

Ongelma voi olla se, että miten näistä mielenvikaisuuksista puhutaan. Jos ja kun kuitenkin haluavat olla lasten kanssa.

tavata lapsenlapsiaan, ja he voivat tapaamisoikeuksia lakisääteisesti peräänkuuluttaa. Tästä harva on tietoinen.



Velvollisuuksia heillä ei virallisesti ole, paitsi tietysti käyttäytyä asiallisesti lapsen läsnäollessa. - Esim. päihteiden vaikutuksen alaisena tai väkivaltaisena ei isovanhempi voi tietenkään lapsenlasta tavata.



Oma mielipiteeni on, että isovanhemmalla ja lapsella on oikeus tuntea toisensa. Taloudellista tai hoiva-apua isovanhempi sitten antaa omien resurssiensa ja halujensa mukaan: mikään hoitotäti tai kukkaron jatke isovanhempi ei ole, sillä eihän hän kanna vastuuta lastensa aikuisena tekemistä päätöksistä. Joillekin lastenlasten hoitaminen on mieluisaa ja luontevaa, hienoa. Toiset taas eivät mielellään toimi hoitajina, mutta voivat muuten osallistua lastenlasten elämään esim. kyläilyiden ja seurassa olemisen kautta.

meillä ei ole sääntöjä :) kuulostaa hurjalta ajatuksenakin.

Emme ole juuri tekemisissä miehen vanhempien kanssa, koska hänellä on heihin vähän huonot ja aika etäiset välit. Isovanhemmuus-asia tulee ajankohtaiseksi pian, kun ensimmäinen lapsemme syntyy. Pelkään jo etukäteen, että miehen isä alkaa syyllistää miestä siitä, ettei hän näe tarpeeksi lastamme tmv.

velvollisuus puuttua esim. lasten kaltoinkohteluun. On oikeus tavata lastenlapsia edellyttäen, että suhteet perheessä ovat terveellä pohjalla.

Meidän suvussa on myös kaikilla velvollisuus tukea muita ja osallistua taloudellisen ja henkisen hyvinvoinnin tukemiseen omien voimavarojen mukaan. Tämä velvollisuus koskee ihan jokaista, eikä se ole koskaan mikään ongelma tai kyseenalaistettu juttu ollutkaan. Olemme kaikki vastuussa toisistamme.

velvollisuus puuttua esim. lasten kaltoinkohteluun. On oikeus tavata lastenlapsia edellyttäen, että suhteet perheessä ovat terveellä pohjalla.

Meidän suvussa on myös kaikilla velvollisuus tukea muita ja osallistua taloudellisen ja henkisen hyvinvoinnin tukemiseen omien voimavarojen mukaan. Tämä velvollisuus koskee ihan jokaista, eikä se ole koskaan mikään ongelma tai kyseenalaistettu juttu ollutkaan. Olemme kaikki vastuussa toisistamme.

että minulla ei ole mitään oikeuksia tai velvollisuuksia. Tieysti on kiva olla lastenlasten kanssa, tutustua heihin jne. mutta ei se ole minun velvollisuuteni, enkä voi sitä oikeutena ryhtyä vaatimaan.