Kokemuksia seurakuntien perhekerhoista
ja vastaavista: päiväkerhot, Toukkatuvat, äiti-lapsi-ryhmät.
Minkälaisiin lapsi- ja perheaiheisiin tapahtumiin osallistutte?
Mitä tykkäät?
Minkä pitäisi olla toisin?
Koetko saavasi tukea vanhemmuuteen ja jaksamiseen?
Kyseleepi Kirkkosisko
diakoni Meiju
Tikkurilan seurakunnasta
Kommentit (28)
ainakin espoossa seurakunnat vaan levittelevät käsiään, et täynnä on muskarit. Kerrankin joku toimintamuoto, joka saa nuoria aikuisia paikalle seurakunnan toimintaan, niin miksi ei voi sit järjestää lisää, kerran on täynnä.
kahtana päivänä viikossa parin vuoden ajan. Oli mielestäni todella laadukas kerho, mielettömän hienoja askarteluja ja leikkejä oppi siellä. Olisi ollut tarjolla myös äiti-lapsi -ryhmiä, mutta ein ole sellaista tukea tuntenut kaipaavani, mutta paikkansa niillä varmasti on. Kun lapsi meni eskariin, olin ihan ällistynyt miten paljon huonompitasoista toiminta siellä oli.
Eikä ne äidit aivottomia ole, joten tuo kaikki "tuen" tarjoaminen on naurettavaa! Onko sullakaan edes omia lapsia?
kokemuksia koko Suomesta, muualtakin kuin sieltä eteläisestä Suomesta kaivattaisiin ?
kokemuksia koko Suomesta, muualtakin kuin sieltä eteläisestä Suomesta kaivattaisiin ?
yleisesti ottaen kiva kuulla, miten ne on koettu ja onko parannusehdotuksia tai toiveita.
Mutta siitä voisin valittaa, ettei seurakunnalla ole mitään tarjolla keski-ikäisille.
Meidän paikkakunnalla ei ole mitään mihin 40+ ikäinen ihminen voisi mennä Jumalanpalveluksia lukuunottamatta. Olisi mukavaa jos meidänkin ikäiset ihmiset edes joskus huomioitaisiin seurakunnassa!
Onko niillä vetäjillä lapsia? Millä ammattitaidolla siellä sitä "tukea" jaellaan?
poikani nyt 5 v ja käynyt aika pienestä perhepäivähoitajan kanssa srk kerhoissa, välillä kun olimme kotona kun olin äippälomalla kävimme yhdessä. Ihan ok, siellä vaan oli jo se tietty piiri ettei oikein päässyt mukaan toisten äitien keskusteluun jne ja tätä olen kuullu monien valittvan. Toki sehän ei ole kerhon vetäjän vika. Aiomme mennä myös ensi vuoden puolella, jos vaan uusin tulokas mahdollista sen :)
en osaa Espoon seurakunnista sanoa, mutta ihan yleisesti yritän tuohon (monelta suunnalta kuultuun) muskarivajeeseen:
monet yksityiset muskarit toimivat lukukausimaksulla ja ovat kalliitakin. Seurakuntien muskarit ovat pääsääntöisesti ilmaisia. Seurakunnat eivät pysty myöskään maksamaan kovin järeitä palkkioita muskareiden vetäjille, joten monet muskariopet sitten suuntaavat sinne rahakkaammille markkinoille.
Onneksi niitäkin muskariopeja on, jotka nimenomaan haluavat antaa osaamistaan seurakunnan kerhoihin! Jotkut jopa aivan vapaaehtoistyönään!
Muutenkin: erilaisten kerhojen vetäjäksi voi itsekin tarjoutua seurakuntaansa vapaaehtoiseksi, jos on sellainen elämäntilanne, että haluaa ja jaksaa sitoutua ja antaa omaa osaamistaan ja aikaansa muillekin.
Mutta siitä voisin valittaa, ettei seurakunnalla ole mitään tarjolla keski-ikäisille.
Meidän paikkakunnalla ei ole mitään mihin 40+ ikäinen ihminen voisi mennä Jumalanpalveluksia lukuunottamatta. Olisi mukavaa jos meidänkin ikäiset ihmiset edes joskus huomioitaisiin seurakunnassa!
en toki tiedä, missä seurakunnassa asut ja millaista tarjontaa siellä on, mutta ehdotan, että rohkeasti otat yhteyttä vaikka kirkkoherraan ja kerrot tuon näkemyksesi! On erittäin tärkeää, että kaikenikäiset ja kaikissa elämäntilanteissa olevat voivat löytää paikkansa seurakunnisa.
Jos sinulla on aikaa, voit myös tarjoutua itse vapaaehtoistyöhön. Moni on kokenut sen merkittäväksi ja mielekkääksi tavaksi elää. Vapaaehtoiset toimivat hyvin monissa tehtävissä kirkkokuorossa, leiriavustajina, kerhojen vetäjinä, suruyhmäohjaajina, saattohoitajina, palvelevan puhelimen päivystäjinä jne, vähän paikkakunnasta ja eniten omasta kiinnostuksesta riippuen!. Vapaaehtoisille järjestetään koulutusta ja virkistystä, joulujuhlia ym tukea seurakuntien toimesta.
Moni paikoin toimii myös Olotila - eli semmoinen avoin kahvilatoiminta johon kaikenikäiset ovat tervetulleita. Joissain paikoissa sen nimi on Mummon kammari, tai Avoimet ovet.
Ehdota toimintaa rohkeasti itse, ellet seurakuntasi tarjonnasta löydä mitään kiinnostavaa! Ihan sitä mistä olet kiinnostunut: keskusteluryhmiä, käsityöryhmiä, lauluryhmiä ....
Meillä pienessä kunnassa loppui kokonaan avoin perhekerho säästösyistä. Että sinne meni se tuki vanhemmuuteen ja jaksamiseen.
Itse koin "tukemisena" senkin kun joku askarteli lapseni kanssa kaksi kertaa viikossa. Itse kun en niin tykkää mistään käsillä näpertämisestä.
Ei kai sitä nyt heti tarvitse ajatella että sillä "tuella" tarkoitetaan että äidit olisivat jotenkin riittämättömiä ja epäkelpoja.
Eikä ne äidit aivottomia ole, joten tuo kaikki "tuen" tarjoaminen on naurettavaa! Onko sullakaan edes omia lapsia?
ja sitten on kaikenlaisia päihde- ja surutyö ryhmiä. Tosi ankeeta.
Mutta mitään sellaista ei ole mihin tavallinen seurakunnallisesta toiminnasta kiinnostunut ihminen voisi mennä. Kaipaisin vaikka mielenkiintoisia luentoja Raamatun aiheista, hyviä puhujia tai edes kirkkokonsertteja, joita ei olisi suunnattu ihan eläkeläisikäisille. Tai sellaisia avoimia Raamattupiirejä, joihin voisi mennä tuosta noin vaan, ei siis kenenkään kotiin.
Mutta siitä voisin valittaa, ettei seurakunnalla ole mitään tarjolla keski-ikäisille.
Meidän paikkakunnalla ei ole mitään mihin 40+ ikäinen ihminen voisi mennä Jumalanpalveluksia lukuunottamatta. Olisi mukavaa jos meidänkin ikäiset ihmiset edes joskus huomioitaisiin seurakunnassa!en toki tiedä, missä seurakunnassa asut ja millaista tarjontaa siellä on, mutta ehdotan, että rohkeasti otat yhteyttä vaikka kirkkoherraan ja kerrot tuon näkemyksesi! On erittäin tärkeää, että kaikenikäiset ja kaikissa elämäntilanteissa olevat voivat löytää paikkansa seurakunnisa.
Jos sinulla on aikaa, voit myös tarjoutua itse vapaaehtoistyöhön. Moni on kokenut sen merkittäväksi ja mielekkääksi tavaksi elää. Vapaaehtoiset toimivat hyvin monissa tehtävissä kirkkokuorossa, leiriavustajina, kerhojen vetäjinä, suruyhmäohjaajina, saattohoitajina, palvelevan puhelimen päivystäjinä jne, vähän paikkakunnasta ja eniten omasta kiinnostuksesta riippuen!. Vapaaehtoisille järjestetään koulutusta ja virkistystä, joulujuhlia ym tukea seurakuntien toimesta.Moni paikoin toimii myös Olotila - eli semmoinen avoin kahvilatoiminta johon kaikenikäiset ovat tervetulleita. Joissain paikoissa sen nimi on Mummon kammari, tai Avoimet ovet.
Ehdota toimintaa rohkeasti itse, ellet seurakuntasi tarjonnasta löydä mitään kiinnostavaa! Ihan sitä mistä olet kiinnostunut: keskusteluryhmiä, käsityöryhmiä, lauluryhmiä ....
Asuinmaassani suurin osa ihmisistä kuuluu katoliseen kirkkoon ja siellä on kyllä älyttömästi kaikenlaista toimintaa. Eikä homma ole mitenkään jäykkäniskaista vaan sellaista, että jokaisen on helppo osallistua. Eipä ole harvinaista, että kirkon pihalla on humppaorkesteri ja tarjolla on ruokaa ja - voi kamalaa - myös alkoholijuomia. Ihan vaan yhdessäoloa ja koko perheelle! Papit siellä menossa mukana.
Itse lapsena Suomessa kävin seurakunnan kerhossa ja kivat kokemukset siitä jäi :)
mistään lasten päiväkerhoista, vaan perhekerhoista eli niistä joissa vanhempi on mukana.
Eikä tuolla tuki-termillä tarkoiteta mitään askartelua, vaan juurikin sitä typerää saarnaamista "vanhemmuuden haasteista" ja "äidin jaksamisesta", jota tulee nyt joka tuutista.
Kuka tahansa tarpeeksi besserwisser voi ruveta mesoamaan.
perhekerhossa ja sain tukea, kun sitä tarvitsin (uupumus), sekä vertaistukea toisilta äideiltä että asiantuntija-apua kasvatus- ym. ongelmiin. Vieraina oli lääkäreitä, psykologeja, opettajia ym. ammattilaisia eri aloilta. Tykkäsin kovasti. Onneksi sananjulistus jäi vähemmälle, uskonnollisia aiheita ei käsitelty. Eipä ole negatiivista sanottavaa, viihdyin siis mukana vuosia ja ystävystyin parin vetäjän ja monen äidin kanssa.7
määrittelee...uupumusta oli kolmannen lapsen kanssa (sairauksia sekä minulla että vauvalla), niistä kuitenkin selvittiin! Ihan työelämässä olen nyt ja pärjään hyvin, lapsetkin ihan tolkullisia, hyviä neuvoja perhekerhosta saatiin!
t.19
on kummallista, että joihinkin keskusteluihin tuntuu syntyvän kummallisia angstipesäkkeitä. Otsikossa kyseltiin siis neuvoja myös päiväkerhoista, vaikka joku tuolla toista väittikin rumaan sävyyn.
Perhekerhojen vetäjillä on usein lapsi-ja perhetyön pt. Koulutus kestää kolme vuotta ja sisältää 90 ov lapsiin ja perheisiin liittyvää koulutusta. Koulutukseen sisältyy mm. kriisityötä, auttamistaitoja, etiikkaa, perheen elämänkaareen liittyviä asioita, erilaisia yhteiskunnan ja seurakunnan tukitoimia jne.
4v käy kirkon päiväkerhossa 2,5 tuntia per kerta. sillä tavalla saa tukea, että saa hieman hengähdystaukoa itse arkeen. oppii ryhmässä toimimista jne. mitä ei kotona voi "harjoitella"