miehen sisko ei tee lapsia,lapsemme serkuttomia :(

t. täysserkuttomien lasten äiti

Onneksi tuo äiti on kuitenkin ollut niin viisas, että on tehnyt esikoiselleen sisaruksia, ettei ole raukka aivan yksin maailmassa.

Kun ei tehdä enää lapsia kuin 1 jos sitäkään, tai kaikki perheen lapset eivät tee lapsia.

Miksi asia pitäisi ottaa puheeksi ja kenen kanssa? Onko pariskunnalla siis velvollisuus lisääntyä, jos toisen sisarus tai sisaruksen puoliso niin määrää?



Voihan se harmittaa, muttei asialle mielestäni pitäisi yrittää tehdä mitään. Lasten tekeminen tai tekemättömuus on jokaisen parin oma asia.

Sekin on surullista, kun näen siskoni kääriytyvän yhä enemmän oman napansa tuijotteluun. Todellakin uskon, että hänenkin elämänsä olisi rikkaampi, jos hän vain uskaltaisi tarttua tilaisuuksiin. Ottajia hänelläkin olisi ja ainakin yhden lapsen hänkin voisi tekaista, ennenkuin on liian myöhäistä:)

Entäpä, jos se nimenomaan ei ole sitä, vaan ainoa globaalisti kestävä moraalinen valinta?



No joo. Minullakin on lapsia, joten en minä sillä. Mutta kyllä se silti on fakta, ettei kukaan lapsia tee epäitsekkäistä syistä, kyllä lasten hankkiminen jos mikä on itsekäs päätös!



Mitä tulee serkuttomuuteen, niin hohhoijaa... lapsilla on eläessään ystäviä, tuttavia, tarha- ja koulukavereita, setiä, tätejä, naapureita, harrastuskavereita. Ei siinä serkkujen puute mikään ongelma ole, jolleivät vanhemmat siitä isoa ongelmaa TEE.



Monelle ei edes ole kovin likeisiä suhteita sukuunsa, vaikka serkkuja olisikin olemassa.



Ja missään tapauksessa ei ketään voi painostaa hankkimaan lapsia, että saisi omille muksuilleen serkkuja. Ihan pähkähullua syyllistämistä.

Jaksan touhuta ja entisestä aikaansaamattomuudestani ei näy merkkiäkään. Elämässäni on sisältöä. Tasapainoilen työn sekä lasten ja miehen kanssa yhteisen ajan ja oman ajan välillä.



Siskoni jaksaa käydä töissä, laittaa itselleen eineksiä ruoaksi ja vapaa-ajallaan lihoa. Hän vanhenee oikein silmissä! Jotenkin tuntuu siltä, että hän eläisi eri tavalla, jos jakaisi aikaansa toisten ihmisten kanssa, eikä näkisi itseään niin paljon yksilönä. Mitä iloa tuollaisesta yksilöllisestä elämäntavasta oikein on? Ketä hän ilahdutta, jos ei edes itseään?



6.

Sekin on surullista, kun näen siskoni kääriytyvän yhä enemmän oman napansa tuijotteluun. Todellakin uskon, että hänenkin elämänsä olisi rikkaampi, jos hän vain uskaltaisi tarttua tilaisuuksiin. Ottajia hänelläkin olisi ja ainakin yhden lapsen hänkin voisi tekaista, ennenkuin on liian myöhäistä:)

Ja turha sitten vanhana on katua

Jaksan touhuta ja entisestä aikaansaamattomuudestani ei näy merkkiäkään. Elämässäni on sisältöä. Tasapainoilen työn sekä lasten ja miehen kanssa yhteisen ajan ja oman ajan välillä.

Siskoni jaksaa käydä töissä, laittaa itselleen eineksiä ruoaksi ja vapaa-ajallaan lihoa. Hän vanhenee oikein silmissä! Jotenkin tuntuu siltä, että hän eläisi eri tavalla, jos jakaisi aikaansa toisten ihmisten kanssa, eikä näkisi itseään niin paljon yksilönä. Mitä iloa tuollaisesta yksilöllisestä elämäntavasta oikein on? Ketä hän ilahdutta, jos ei edes itseään?

6.

et sinä voi muiden puolesta sanoa, miten he lastensaannista hyötyisivät. Jotkut toiset taas voivat täysin taantua, kun kaikki aikansa uppoaa arkisiin rutiineihin. Voi olla sitä paitsi, että siskosi haluaisi lapsia, muttei saa tai löydä sitä kumppania - mene ja tiedä.

Voi myös olla, että hän on oikein tyytyväinen elämäänsä. Liikakilot kenties häiritsevät vain sinua.

Älä siis luulottelen niin kauheasti. Sinä et ole = kaikki muut.

-7-

jotta SINUN lapsillasi olisi serkkuja :D



p.s. sain ensimmäisen serkkuni 25-vuotiaana

miehen siskon pitäisi tehdä lapsia vähintäänkin sen takia, että teidän lapsenne saisi serkkuja. Ok.

minun tai mieheni puolelta, vaikka sisaruksia on yhteensä 8. Serkkuja meillä on tuplamäärä, mutta heilläkään ei ole lapsia, eli lapsillamme ei ole yhtään pikkuserkkuakaan.

Meidän lapsilla on serkkuja ja lisäksi meillä on tuttavaperheitä ,joilla samaikäisiä lapsia, joiden kanssa vietämme perhejuhlia etc. Lapsemme "luulevat" hiedänkin lapsiaan serkuikseen. Se on tullut joskus sattumalta esiin, kun lapset ovat kummissan kysyneet, etteivätkö "minna ja mikko olekaan heidän serkkujaan" vaikka läheisiä perheitä olemmekin

mullakin on oikein 4 serkkua joiden kanssa en ole puhunut vuosiin, lähin asuu 100 km päässä. Tilanne on ollut ihan sama lapsuudesta lähtien eli en voi ymmärtää miksi niitä serkkuja pitäisi välttämättä olla?



Ei lapsia ole kenenkään pakko tehdä, viimeiseksi noin hullusta syystä!

ko. äiti haluaisi pitää jonkinlaisen ryhmäterapiasession sukulaisten kesken, jossa saisi kertoa tunteistaan ja tätä lapsetonta kälyä sitten yhdessä voivoteltaisiin.

Miksi asia pitäisi ottaa puheeksi ja kenen kanssa? Onko pariskunnalla siis velvollisuus lisääntyä, jos toisen sisarus tai sisaruksen puoliso niin määrää?

Voihan se harmittaa, muttei asialle mielestäni pitäisi yrittää tehdä mitään. Lasten tekeminen tai tekemättömuus on jokaisen parin oma asia.

Ei voi todeta muuta kuin että miehellä on fiksu sisko.

Huom, joku lapsi voi tarvita serkkuja, tätejä, setiä... ja te saatatte olla ainoa mahdollinen, joka voi sen hänelle suoda! Oliko sinulla sukulaisia ympärilläsi, kun olit lapsi?

Onneksi sinun omilla lapsillasi on aina sukua, he tulevat ehkä olemaan setiä tai tätejä.

joten säälittää kaikki jotka jää ilman sitä kivaa

Hän ei tunne niistä yhtäkään. Ei riitoja, yhteyksiä vain ei ole koskaan pidetty yllä heidän suvussaan.



Hyvin ihminen pärjää ilman serkkujakin.