Yliopistopaikka, ikää 32, kolmen lapsen totaali yh. Mahdoton yhtälö?

Opiskeluaika on tietysti tiukkaa kituutusta, mutta sehän on vain tilapäistä.

eli mars aloittamaan opinnot!

Sinulla on taatusti organisointitaitoja, jos olet kolmen lapsen kanssa yksin selvinnyt.

Jos vain taloudellisesti pystyt opiskelijaksi alkamaan. Tehokas hoitaa opinnot päivätyönä (alastakin se tietysti riippuu) ja lapsetkin kasvavat, eli iltojakin jää käyttöön koko ajan enemmän. Organisointikyky ja tasaisen tehokas tekeminen on se avain.



Itse olen tässä 3- ja 6-vuotiaiden äitinä opiskellut opettajan pätevyyden työn ohella. Olin viikot yksinhuoltajana, kun mies oli reissutyössä. Rankkaahan se on, mutta mahdollista kyllä.

olin myös kolmen totaali yh. Valmistuin maisteriksi neljässä vuodessa, nyt teen väikkäriä.



Eli ei muuta kuin opiskelemaan vaan!

sinä onnistut.



Taistelet kuin naarastiikeri itsellesi ja lapsillesi paremman tulevaisuuden.

Raskasta voi olla, ja kituuttamista tietenkin, mutta varmasti onnistuu, jos motivaatiota riittää.



Yliopisto-opinnot ovat siitä kivat, että opintoja voi tehdä omaan tahtiin ja sovittaa oman elämäntilanteen mukaan mm. sen, mihin aikaan käy luennoilla ja mitä suorittaa vaikka kirjatentteinä. Toki on opintoalasta riippuvaista, paljonko joustoa on, ja useinhan alkuosa opinnoista on koulumaisempaa, loppuosa sitten joustavampaa.



Kannattaa rohkeasti olla yhteydessä opettajiin, jos tulee ongelmia esim. aikataulujen suhteen, samoin yliopistosta löytyy usein opintoja tukevaa henkilökuntaa, jotka voivat auttaa. Samoin joissain yliopistoissa on lastenhoitopalveluja yms. ekstraa. Ota siis selville oman opinahjosi palvelut ja käytä niitä rohkeasti hyödyksi.



Ilman muuta siis opiskelemaan!

Jos ala on työllistävä, niin siitä vaan. (Eli et lue jotain filosofiaa tai jotain muuta haahuilua.)



Varaudu siihen että opintolainaa on "pakko" nostaa, siitä tulee aika iso summa monelle vuodelle. JOs et nosta, et saa varmaan tt-tukea, tai ainakin huomioivat opintolainan määrän tulona.



Toimeentulotukea tod.näk. tarttet jotta pärjäätte taloudellisesti, luulisin.



Muuten varmaan saat homman organisoitua, ei se opiskelu ole varsinaisesti työntekoa rankempaa. Välillä voi joutua tekemään enemmänkin tunteja, kun pitää lukea luentojen lisäksi, mutta pystynee välillä itse säätelemään päivien pituutta ja miten tiukille vetää, paljonko kursseja ottaa. KOkisin että siinä on enemmän vapautta kuin jossain perusduunarihommassa.

Mihinkään humanistin hommaan ei tuolla uhrauksella kannata lähteä. Onnea jtp!!

Rahasta tulee olemaan kammottavan tiukkaa, mutta kyllä sillä elää. Muuten mukavaa, opinnot joustaa kuitenkin paremmin kuin työ, periaatteessa ainakin (luennoilta voi yleensä olla pois, mutta kaikki on kuitenkin tehtävä joskus, toisin kuin monella työpaikalla).

että olen myös noin 30v. kolmen lapsen totaaliyh. Aion hakea yliopistoon. En siis vielä ole edes hakenut, mutta yritän kaikkeni, että sinne pääsen. Olen ollut kotiäitinä niin kauan, että jotain on tehtävä ennen kuin voi kuvitellakaan töitä saavansa, eli opiskelua tiedossa ja osittain alanvaihtokin.



Taloudellista puolta en pelkää, mulla ei sen kanssa olen huolta, mutta muuten näiden kotiäitivuosien jälkeen ns. tuntemattomaan hyppääminen mietityttää, mutta aion sen tehdä silti :) Kunhan nyt vaan sen opiskelupaikan saan ensin :)



Tsemppiä ap:lle! Kyllä me siihen pystytään!

Itse kahden lapsen yh ja valmennuskurssia ensi keväälle jo etsimässä. Toivon, että minäkin ensi syksynä jo opiskelemassa!