Miksi mä en pysty meneen lapsen kanssa kerhoihin?

en esikoisen kanssa käynyt mutta kun tuli toinen lapsi, kävimme yhdessä, silloin kun sille tuntui. Hirveesti en saanu kontaktia muihin äiteihin, tuntui että "kuppikunnat" oli jo valmiiksi siellä tehty. Mutta silti kävin, askartelin jne, pääsi lapsetkin vähäksi aikaa muiden kanssa tekemisiin. Ja olen sosiaalinen luonne kuitenkin.

Minä en käynyt esikoisen kanssa missään kerhossa (en sen puoleen kuopuksenkaan). Vasta 3-vuotiaana poika meni srk:n päiväkerhoon. Erittäin sosiaalinen 5v. on nyt.



Tuon ikäiselle riittää hyvin kontaktit esim. leikkipuistossa. Olen sitä mieltä, että nuo muut kerhot ovat lähinnä vanhempia varten, ei lapsia (äidit ja isät pääsevät muiden aikuisten seuraan jne.).

oon vähän ujo ja íntrovertti. Mun ei ole helppo alkaa juttelemaan vieraiden kanssa, mikä nostaa kynnystä uuteen paikkaan menemiselle. Nykyään saan kyllä jotain keskustelua aikaiseksi jos juttelen korkeintaan kahden ihmisen kanssa, mutta jos suurempi porukka koolla, oon kyllä aika ahdistunut. Asiaa ei kyllä auta sekään että mua ei huvita keskustella pitkään esim. Reimatecin vedenkestävyydestä tai muusta pinnallisesta. Kävin kyllä esikoisen aikaan jossain kerhossa, mutta aika harvoiksi jäi kerrat. Ennemmin mentiin leikkipuistoihin, joissa lapsilla on kavereita mutta mun ei tarvinnut sosialisoida kenenkään vieraan kanssa. Itse ainakin koen että leikkipuistossa ei niin paljon ihmetellä hiljaista äitiä, kuin kerhoissa. Mun lapset ovat ihan normaaleja, vaikken olekaan heitä kauheasti vienyt kerhoihin. Leikkipuistojen lisäksi olen suosinut äiti-lapsi-jumppaa ja muskaria, jossa ei myöskään tarvitse juoruilla niin kauheasti muiden äitien kanssa. Kaikki tyylillään! Onneksi mun lapseni siis ovat ihan normaalisosiaalisia, ei onneksi tää ole tarttunut heihin.

Mä vain toivon, että joku antaisi mulle synninpäästön, että pakko ei ole mennä. En viihdy niissä ollenkaan, mutta haluaisin lapselleni vain parasta, enkä haluaisi että hän kärsisi tällaisista sosiaalisista ongelmista kuin minä. Joskus kuitenkin mietin, että kerhossa käymisellä olisi vain negatiivinen vaikutus häneen kun olen niin jännittynyt koko ajan. :-( Tunnistan kyllä tarkasti omat vajavuuteni, ja se lisää syyllisyyttä, mutta ei kuitenkaan helpota kerhoissa käyntiä. Sanottakoon, että tapaamme säännöllisesti ystäviä, toisia lapsia ja käymme muskarissa ja temppukerhossa, joten ihan ihan luuseri en kai ole minäkään.



Tuntuu vain todellakin, ettei minulla ole kohtalotovereita, en ole kuullut kenenkään muun päivittelevän tällaista ongelmaa. Ne keille olen sanonut asiasta, yrittävät vain kannustaa minua käymään niissä ja joskus sekin tuntuu vain pahentavan oloani. :(

ap

Muakin ne ahdisti, kerran tai kaksi kävin enkä vain kestänyt niitä. En tykännyt olla yksinkään, mutta kerhossa en tuntenut oloani yhtään mukavaksi. Odotin vain koska loppuu. Pienet tykkää olla perheensä kanssa, ei tarvi kerhoja. Puistot oli kivempia, siellä sai olla itse vapaasti lapsensa kanssa eikä tarvinnut olla porukassa.

Uusien ihmisten kanssa juttelu on jotenkin... tympivää. Sekin, että olisi kiva jutella muistakin asioista kuin vain lapsista, vaikka nyt niistä saakin helposti jutun alulle. Mutta mun kokemukseni mukaan nää kerhoäipät ei paljon muusta sitten puhukaan!



Kävin kuitenkin ihan vaan lapsen vuoksi. Lapsi kyllä nautti siellä olostaan ja muiden lasten seurasta, niin halusin hänelle suoda sen. Vaikka nyt sit äiti istuikin enimmäkseen hiljaa... :D Mutta ajattelin, että ei tää ole mun juttu eikä tarvikaan olla, pääasia että lapsi nautti ja viihtyi.

Minkä ikäisenä lapsi itse nauttii kerhotoiminnasta? Itse en osaa havaintojeni perusteella oikein sanoa.. tavallaan varmaan tykkää, mutta yhtälailla tykkää olla kotona, ulkona, puistossa tai vaikka kaupassa. Ikää 2 vuotta ja 1 kk.



ap

Minkä ikäisenä lapsi itse nauttii kerhotoiminnasta? Itse en osaa havaintojeni perusteella oikein sanoa.. tavallaan varmaan tykkää, mutta yhtälailla tykkää olla kotona, ulkona, puistossa tai vaikka kaupassa. Ikää 2 vuotta ja 1 kk. ap

Lapsen ollessa ihan pieni käytiin muskarissa, kun tuntui että pitää "aktivoida" ja tarjota elämyksiä... Hyvin pian kävi selväksi, että ihan samanlaiset elämykset hän sai kattilan paukuttelusta kotona. :) Käytiin kuitenkin se kausi loppuun, kun oltiin ilmoittauduttu.

Kerhossa käytiin lapsen ollessa jotain 3-6-vuotias, siellä syntyi jo kaverisuhteita ja kaikki oli niin jännää. Sun lapsi on tosiaan ihan pieni enkä mäkään ottaisi paineita mistään lapsen "sosiaalistamisesta" tuossa iässä.

Mutta ihan kiva jos kuitenkin jossain vaiheessa pääset yli siitä, että et itse viihdy ja voit silti viedä, voit olla varma etteivät ne kaikki muutkaan mutsit viihdy... :D Etsit jonkun vähän hiljaisemman ja sanot ohimennen vaikka "hoh hoh, saispa edes kahvia niin jaksais tätä vähän paremmin", muistan kun yks äiti sanoi mulle noin ja vaihdettiin merkitsevät katseet... :p

kaksi lasta 3v ja kohta 2v eikä olla käyty kyllä kerhoilemassa kun muutamia kertoja. Ei muskareissa eikä missään muuallakaan. Ulkona puistoillaan joskus. En ymmärrä miksi olisi tarvis viedä lasta kerhoon jos siitä ei itse nauti. Tehkää sellaisia asioita joista sinä tai lapsen isä (jos on kuvioissa) tykkäätte! Voit ihan rauhassa odotella siihen asti kunnes lapsi osoittaa itse kiinnostusta jotain harrastusta kohtaan ja mennä sitten sen mukaan.

Olen lukenut, että alle 3-vuotiaat ovat oikeastaan sosiaalisia hasardeja toisilleen, sillä niin pienten on vaikeaa ymmärtää toistensa käytöstä. Oma lähipiiri riittää sen ikäisellä sosiaalistumiseen. Tuli sitäpaitsi entisaikojenkin lapsista sosiaalisesti täyspäisiä, vaikkei ollutkaan halinallejen puuhakerhoa ja vauvakuviokelluntoja minkään ikäisille.



Pointtini on siis, että lapsestasi tulee mitä parhain persoona, jos joskus lähdette neljän seinän sisältä ulos :)