Huonot vuorovaikutustaidot

sisältävät mm. sen, että osaa ilmaista omia tunteitaan rakentavasti, osaa ottaa vastaan muiden negatiivisia tunteita. Sekä ymmärtää, että itse ei tiedä kaikkea, joku muukin voi tietää. Ne ovat tunneälyä.



Äh, en minä jaksa koko kahdenkymmen kohdan listaa kirjoittaa (opetan vuorovaikutustaitoja). Ehkä sinulla on kaikki näistä pielessä.

Valitsinkohan sanani väärin? Voisikohan sana , jota haen olla ilmaisutaito? Noita vuorovaikutustaitoja, joita luettelit, ovat minulla hallinnassa (ainakin omasta mielestäni). Ei tämä ongelmalta kuullosta, vaikka välillä se minulle tuntuukin siltä. Tietääkö 2 tai jokin muu, missä voisi kehittää itsensä ilmaisua?

sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot ovat eri asia. Tarkoitat ehkä sitä pohjimmiltaan?

jaa, tarkoitatko siis sanavalintoja? Itsensä hyvän ilmaisun kaikkein tärkein perusperiaate on, että opettelee minä-viestintää: Minun mielestäni....minusta tuntuu....minä koen.... Siis sitä, että puhuu vain ja ainoastaan itsensä puolesta, eikä yleistä (aina sinä teet noin)



Ehkä yksi kaikista tavanoaisin ongelma on syyttäminen. Tapana aina puhua syyttävästi.



Juu, ovat nekin vuorovaikutustaitoja. Kirjoja on satoja.



2

Tämä asia on vain vaikea pukea sanoiksi. En usko sen johtuvan sosiaalisista taidoistakaan, joudun ihan työni vuoksi niitä harjoittamaan päivittäin, koko ajan. Mutta välillä en kuitenkaan voi "ilmaista" itseäni aina niinkuin haluaisin. Ja keskustelukumppanillani on iso merkitys. Joidenkin kanssa menen ihan lukkoon. Pystyn kuitenkin suoriutumaan keskusteluista, mutta en ole kuitenkaan oma itseni.

Heh, minä taidan uskoa sinua! Vasta nyt taidan päästä (?)jyvälle, mistä puhut:-).

Onko kyse jännittämisestä ja pelosta? Pelkäät paljastaa omaa sisintäsi? Pelkäät, että toinen "näkee" sinut?

Tämä asia on vain vaikea pukea sanoiksi. En usko sen johtuvan sosiaalisista taidoistakaan, joudun ihan työni vuoksi niitä harjoittamaan päivittäin, koko ajan. Mutta välillä en kuitenkaan voi "ilmaista" itseäni aina niinkuin haluaisin. Ja keskustelukumppanillani on iso merkitys. Joidenkin kanssa menen ihan lukkoon. Pystyn kuitenkin suoriutumaan keskusteluista, mutta en ole kuitenkaan oma itseni.

Pitää alkaa käyttään tietoisesti tuota periaatetta vain omasta puolesta puhumiseen! Käyn kirjastossa ja lainaan joitakin opuksia. Näen sitten, liittyykö tämä päänvaiva sinne suuntaan. Olen myös miettinyt, että tämä on jotenkin lapsuuden kodista opittua..!?? Jotenkin en vain muista, että perheessäni olisi koskaan keskusteltu. Ei vanhempien kesken, perheen kesken tai lapsille.

Miksiköhän pelkään? Sitä että joku näkee minut?

Ja tietynlaista vaivuuntuneisuutta tunnen myös.

et ole tottunut keskustelemaan kenen tahansa kanssa.



Jos et keksi mitään sanottavaa, voi toistaa toisen ihmisen sanomisen. Totea joko näihän se on/totta puhut/niinpä tosiaan.



Tai toista hänen viimeiset sanansa. Esim.

Toinen ihminen "Kävin tänään torilla ja olipa mansikat hyviä"

Ensimmäinen juttu on keksiä siihen jokin kysymys: "olivatko mansikat polkaa? olivatko ne suonenjoelta?"

Jos sinulla ei ole siihen mitään kysymistä, niin sano "mansikat ovat hyviä".

Sitä sanotaan peesaukseksi tai samauttamiseksi. (Googlaa nämä, ehkä löydät lisävinkkejä).



2

Miksiköhän pelkään? Sitä että joku näkee minut?

Ei tässä mihinkään kiire ole, paitsi nukkamaan.

Mieleeni siis vain juolahti ajatus, että pidätkö naamaria ylläsi.

- Haluat käyttäytyä hyvin tai olla täydellinen. Ja kun puhuu spontaanisti, niin sitä voi tulla sammakoita suusta

- kun tapaat vaikka professorin, sinulle iskee alemmuuskompleksi ja pelkäät hänen huomaavan, että olet tyhmä, niin et keksi mitään sanottavaa

Nämä nyt ovat esimerkkejä.

Tunnet olosi luontavammaksi toisten kanssa? Kun taas joku toinen saa sinut lukkoon ja olet kuin toinen ihminen?

Tämä asia on vain vaikea pukea sanoiksi. En usko sen johtuvan sosiaalisista taidoistakaan, joudun ihan työni vuoksi niitä harjoittamaan päivittäin, koko ajan. Mutta välillä en kuitenkaan voi "ilmaista" itseäni aina niinkuin haluaisin. Ja keskustelukumppanillani on iso merkitys. Joidenkin kanssa menen ihan lukkoon. Pystyn kuitenkin suoriutumaan keskusteluista, mutta en ole kuitenkaan oma itseni.

Mulla tahtoo mennä sanat sekaisin. Yleensä ajattelen asian sanomista parilla eri tavalla ja sitte ne menee jotenkin sekaisin. Kaikkein vaikeinta on puhua itsestään.

Nuo saattavat pitää paikkaansa! Pitää alkaa kai tutkiskelemaan itseä, kunhan tässä muulta elämältä joskus ehtii.

Kiitos ajastasi! ..ja painuhan pehkuihin! :)

Ja olikohan 14..Sama juttu, välillä on senat sakaisin ja niin solmussa, että saan hävetä itseni puolesta..

ja joidenkin kanssa juttu luistaa ja asiat selviävät sujuvasti. En ole jaksanut pohtia että MIKSI. Ehkä pitäisikin ja parantaa tapoja, saisivat sitten kaikki asiakkaat hyvää palvelua eikä sönkötystä.

t. 13

13, kyllä, osan kanssa vain synkkaa paremmin! Ja olikohan 14..Sama juttu, välillä on senat sakaisin ja niin solmussa, että saan hävetä itseni puolesta..

Mistä johtuu, ehkä vain kemiat eivätjokaisen kanssa kohtaa..?

Eri persoonatyyppiä.

Mistä johtuu, ehkä vain kemiat eivätjokaisen kanssa kohtaa..?

aloita postiivisella- muuten sinua ei kuunnella

Itse ainakin sain varmuutta, kun opin ottamaan toisen näkulman huomioon paremmin. Tässä ketjussa hyviä vinkkejä esim. kommentointi ja mieluiten vielä positiivisesti kommentointi. Toki saa ja pitää myös esittää omia ideoita ja kommentoida rakentavasti, mutta jos aina on omista asioista puhumassa, niin ei kemiat kohtaa juuri kenenkään kanssa.

Täällä joitakin lisävinkkejä: http://jaanmurtajat.blogspot.fi/p/blog-page_25.html