Oletko käynyt elämän ja kuoleman rajalla? Mitä koit ja miltä elämä on sen jälkeen tuntunut?

kehoni ulkopuolelta. Seurasin kehoani ja mitä sen ympärillä tapahtui. Olin pudonnut korkealta ja olin tajuton. Olin pelännyt pudotessani, että kuolen, mutta siten kun osa minua poistui kehostani, en enää pelännyt, vaan olin ihmeissäni.



Pystyin liikkumaan materian lävitse esim seinien. Kuulin selkeästi, jopa toisten ihmisten ajatukset. Elämäni kerrattiin minulle hyvin nopealta nauhalta, jonka pystyin tuntemaan hyvin nopeasti myös.



Sitten minua veti puoleensa valo, joka oli pitkä ja tunnelin muotoinen. Sen perällä odotti kirkkain valo. Valo oli väriltään aika vaaleaa, mutta kirkkampaa kuin auringonvalo. Sen valon lähde.



Lensin sitä kohti huimalla nopeudella. Nautin olomuodostani ja kyvyistäni. Se oli taivaalla tai avaruudessa.



Tapasin siellä kuolleita sukulaisiani. Paikka oli täynnä rakkautta, iloa ja rauhaa. Mummoni kertoi, että minulla oli tehtävä kesken, mutta minun ei tarvitsisi enää pelätä ja saisin itse päättää, että haluanko suorittaa sen loppuun tässä elämässäni.



Minun teki kovasti mieli jäädä paikkaan, mutta koska minulle oli kerrattu filmiltä siihen astinen elämäni ja siksi tiesin jäämisen seuraamukset, päätin palata.



Sain tietää, että mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. Olin siellä jonkin aikaa ja sitten minun piti valita, että jäänkö sinne vai palaanko.



Päätin palata äitini vuoksi. Jysähdin oman kehoni sisälle ilman välivaiheita, ilman valotunnelia. Aloin hengittämään. Suurin muutos oli se, että en pelkää enää kuolemaa.

Synnytyksessä olin tosi huonovointinen, en enää muista mikä siinä tuli. Oli tarkoitus saada lisähappea. Kun opikelija piti maskia naamalla, mutta ei ollut muistanut avata happea. Meni taju. Näin itseni yläpuolelta, makaamassa siinä sängyllä, ja kuulin ja näin kun mieheni toisteli hengitä, hengitä.. ja kätilö teki jotain siinä ympärillä, joku muukin tuli paikalle ja laittoi happinaamarin hapen tulon päälle.



Sitten "heräsin" ja synntytys jatkui.



Olen ihmetellyt oliko se sitä "rajalla" oloa. Luulen, että oli. Jonkin aikaa mietin, etä kauheeta jos olisin kuollut siihen, mitä isommat lapset ja mies ja se vauva, miten heidän elämä olisi mennyt. Mutta ei muutoin ole vaikuttanut elämään.