Avioliitto

kestää ne vastoinkäymisetkin (meidän tapauksessa tarkoittaa miehen jatkuva juopottelua, ei kuitenkaan väkivaltaa), saa kuulla olevansa huono äiti...

se on kuin ap toteaa. Mikä tahansa avioliitto voidaan pelastaa, ellei siihen sisälly väkivaltaa, jos vain tahtoa on riittävästi. Ilmeisesti meidän ihmisten kommunikaatiotaidot ovat rapautuneet tai sitten olemme vain laiskoja, ja avioero nähdään ratkaisuksi ongelmaan kuin ongelmaan.

miksi mennään liian nopeasti naimisiin. Sitten tulee vuoden päästä ero. Sitten vain uutta kehiin. Ehkä kiva saada häälahjoja? Itse jätän nykyään muutamien kaverien häät ihan väliin, ovat 2vk seurustelun jälkeen kihloissa ja siitä kuukausi häihin. Ja kahden kuukauden päästä tulee ero. Räikein tapaus oli, kun uusi morsian kehui ystäväni absolutismia... Hän tuli meille viikko ennen häitä ympäripäissään, eikä todellakaan ollut ensimmäinen kerta. Hautajaisiin ja ristiäisiin menen aina, niitä ei sentään järkätä kuin kerran...

ennen aviolittoa, jos ei ole valmis menemään vihillekään?



Tiedän monia pariskuntia, jotka eronneet ulkoapäin melko heppoisista syistä, mutta en jaksa päätäni vaivata heidän asioillaan. Lapset säälittävät aina oli ero sitten avio- tai avoliitosta. Ehkä se on tätä nykypäivän minä, minä, minä tänne-heti-kaikki-nyt. En tiedä. Meillä oli alusta asti selvää, että lapsia ei tule ennen avioliittoa, (maistraatissa mentiin vihille) ja toisaalta myös se, että ero ei ole vaihtoehto kuin väkivalta- tai pettämistilanteessa. Ja hyvin on vaikeista ajoista selviydytty.



Mutta eniten minua ihmetyttää ne, jotka melko nopeastikin tekevät lapsia suhteeseen, josta eivät ehkä ole kunnolla puhuneetkaan ja sitten erotaan, kun toisen tavat/naama/käytös ei miellytäkään. Niissä tilainteissa on vain yksi joka kärsii ja se on lapsi.