Mä elän sairaassa suorituskeskeisessä maailmassa. Hävettää, että olen "vasta" 40-vuotiaana tohtori.

Vai oletko vain laiska?

No, tyhmä mikä tyhmä. Vai oletko vain laiska?

ap

tätä palstaa!

Minä valmistuin vasta kolmekymppisenä maisteriksi. Tiesin jo silloin, että en halua koskaan väitellä, sillä gradun tekeminenkin oli vastenmielistä. Olen sittemmin kyllä opiskellut kaikenlaista lähes toisen tutkinnon verran ja olen ystävieni mielestä hullun reipas. Kaveeran vissiin sopivan laiskojen kavereiden kanssa, sillä kukaan ei ole tohtori.

Niitähän on jo liikaakin, kun ei ole sitten vastaavia töitä tarjolla. No ei tosissaan...ainakaan kokonaan.



Piti kysymän:



Tekeekö sun mielestä AP tohtorin arvo ihmisen jotenkin paremmaksi vai miksi pingotat?!!



Mun sisko väitteli ihan omasta mielenkiinnosta ja oli vaan vähän alle 40v - eikä ole onneksi ainakaan mikään snobi :)

Millä alalla olet?



Pakko sanoa tähän jotakin, kun on tullut tällaisia juttuja mietittyä paljon viime aikoina. Ihmisillä on niin kovin vahva taipumus rakennella mielissään luokat ja sijoittaa itsensä niihin. Kukapa "menestyjäksi" itsensä kokeva voisi edes kuvitella koskaan olevansa esimerkiksi sitä kuuluisaa white trashia tai työtön, addikti, mielenterveysongelmainen, työkyvyttömyyseläkkeellä, rappusiivoojana,...



Olen itse akateeminen, sosiaalialalla. Tieni ei ole ollut helppo opiskelun suhteen, taustani takia opiskelu ahdisti hirveästi ja ihan jo kanditutkinnon saaminen valmiiksi vaati minulta todella paljon. Ei älyllisesti, mutta psykologista kamppailua se vaati, ja paljon aikaa ja kehittymistä.



Olen ollut työssä asunnottomien alkoholistien parissa. Nehän ne niitä luusereita on ja ala-arvoisia ihmisiä, ajattelisi ihminen joka kuvittelee kuuluvansa luokkaan "paremmat ihmiset". Enkä nyt tarkoita dissata ketään, kyllähän sitä itsekin on tiedostamattaan ajatellut samaan tapaan. Eipä kai sitä suunnitellut esimerkiksi sitä, että niin menestyvästä ja fiksusta nuoresta perheenjäsenestä tulisi kenties lopun ikäänsä tukea tarvitseva skitsofreenikko tai että omat opiskelut junnaisivat ja stressi saisi masentumaan.



Tarkoitukseni on vaan sanoa, että elämä on kaikkea muuta kuin täydellistä, ja osittain se on itsestäkin kiinni miten asioista ajattelee, vaikka toki se kulttuurikin vaikuttaa. Kyllä minäkin ne menestymispaineet tunnistan, mutta toisaalta kapinoin niitä vastaan. Minusta sellainen tyypillinen menestysajattelu on niin kapeakatseista, nyt sen huomaan kun olen itsekin nähnyt myös enemmän sitä nurjempaa puolta. Ihan jo opiskelualankin puolesta on joutunut ihan tosissaan pohtia, sijoittaako itsensä ihmisenä jotenkin yläpuolelle muita, tai näkeekö sairaat, heikot ja vähemmän kiiltokuvamaiset ihmiset itseään huonompina.



Kun ihmisiä yrittää auttaa, on yksi tärkeimmistä perusoletuksista tasa-arvoisuus ja kunnioittaminen. Jos asiakastyössä asettuu asiakkaan yläpuolelle, on kyllä aika väärällä alalla. Totuus on, että kenen tahansa elämässä voi tulla se alamäki tai huono vaihe, vaikka varmaan onkin helppo tuudittautua siihen ajatukseen, että minähän nyt olen ihan eri luokkaa, ei minun elämässäni ole heikkoutta. Entistä enemmän tiedostan, millaisessa kuplassa niin monet elävät.



En nyt toki suoraan tätä sinuun kohdista tai oleta, että ajattelisit näin, mutta nämä ajatukset vain tulivat mieleen. Kommenttisi tohtorintutkinnon suorittamisesta vain kirvoitti jotakin, ajatuksen siitä että valtaosalle ihmisistä mikään ei riitä, ja elämässä tärkeintä on näkyvä status ja menestyminen. Olen onnellinen, että olen ainakin tietyllä tapaa pudonnut siitä maailmasta. Elämäni ei ole kiiltokuva, enkä enää ole luokiteltavissa miksikään "menestyjäksi". En ainakaan jos kriteerit ovat sitä luokkaa, että nelikymppisenä suoritettu tohtorintutkintokin on häpeä. Tavallaan olen onnellinen, että oman elämäni arvojärjestys on mennyt ihan uusiksi.

Ei ole ammattitutkintoa edes. Kouluja on käyty vaikka miten paljon, mutta valmiiksi asti ei ole napannut. Ensi vuonna ulkomaille reissaamaan ainakin puoleksi vuodeksi. On kyllä mukavaa, kun ei ole lapsiakaan :)

Nykyisestä koulusta kyllä aion viimein itselleni viralliset paperitkin saada.



Ja kitisijöille tiedoksi: käyn töissä. käynyt jo monta vuotta. vuorotyönjohtajana. osa-aikaisena kylläkin.

Useimmat naiset saavat lapsia ja erittäin moni myös väittelee tohtoriksi nykypäivänä. Ei kumpaankaan mitään erityiskykyjä vaadita, vaan viitseliäisyyttä ja järjestelykykyä.

Useimmat naiset saavat lapsia ja erittäin moni myös väittelee tohtoriksi nykypäivänä. Ei kumpaankaan mitään erityiskykyjä vaadita, vaan viitseliäisyyttä ja järjestelykykyä.

No olisko se, että kyseinen asia HÄVETTÄÄ kun ei muka ole tarpeeksi nuorena väitellyt? Joillakin on ihmeellinen kyky missata tekstien pointit.

Ei se minun arvoani mitenkään heikennä, mutta kyllähän tosiasia on se, että jos haluaa edetä akateemisella uralla, niin 40-vuotiaana väitellyt on selvästi huonommassa asemassa virkoja ja tutkimusrahoja hakiessa kuin 30-vuotiaana väitellyt. Onneksi minä löysin itselleni sellaisen työpaikan, jossa viihdyn, enkä haluaisikaan professoriksi.

tervetuloa sitten vaikka meiän osastolle...kyllä meille aina yks pimahtunu tohtori mahtuu..uusia leffojakin löytyy..hohhoijaa...

ap:n harmin. Tohtoreista tehdyssä tilastossakin 40-vuotiaasta ylöspäin on "vanhoina väitelleitä", alla 30-vuotiaat "nuorena väitelleitä" ja siltä väliltä olevat sitten kai niitä keskivertoja.



Mutta eihän se ap sun arvoa ihmisenä mitenkään vähennä. Siis ymmärrän kyllä harmituksesi, mutta älä ajattele tuota asiaa liikaa.



t. 35-vuotiaana väitellyt, jota myös harmitti hieman ikänsä väitellessä

noiden kommettienne kanssa "hävettää, että väittelin vasta 35v:na" :P. Mikä oli väitöskirjan/tutkimuksen tarkoitus? No, selkeästi pelkkä päteminen ja tittelin tavoittelu, tiede ehkä sekundaarista?

noiden kommettienne kanssa "hävettää, että väittelin vasta 35v:na" :P. Mikä oli väitöskirjan/tutkimuksen tarkoitus? No, selkeästi pelkkä päteminen ja tittelin tavoittelu, tiede ehkä sekundaarista?

Ei siinä sen kummempaa. Ei enempää eikä vähempää. Tokihan joskus joku väittelee vain tittelin vuoksi, mutta se on tyhmää jos ei aio tutkijaksi. Jos väitöskirjaan kuluvan ajan laittaa muuten uralla etenemiseen, niin kyllä on tohtori pahasti jälkijunassa. Itse olen tutkija, ja palkkaan tutkijan tehtäviin vain tohtoreita (tai tohtorikoulutettavia). Toisaalta muihin tehtäviin (esim. asiakaspalvelutehtäviin) ei tohtorin tittelistä ole mitään etua, muu kokemus painaa enemmän.