Suomalaisen aviomiehen päiväkirjasta
Maanantai: Rakas päiväkirja! Olen yksin kotona. Vaimolla on kuukausi vapaata. Hän matkustaa. Edessä on sangen miellyttävää vaihtelua. Luulen, että meillä on unohtumaton kuukausi, siis koiralla ja minulla.
Koira ja minä syömme kumpikin pihvin päivälliseksi. Olen laittanut pöytään juhlaliinan, kynttilöitä ja ruusuja luodakseni viihtyisän tunnelman. Koira nauttii ankkapasteijaa alkupaloiksi, hienoa vihanneshöystöä pääruoan kera ja jälkiruoaksi keksejä. Minä taas jälkiruuakseni juon viiniä ja poltan sikarin.
En ole pitkään aikaan tuntenut oloani yhtä hyväksi. Lauloin ja viheltelin tiskatessani. Kodinhoitaminen on sairaan helppoa!
Tiistai: Näyttää siltä, että viikkosuunnitelma vaatii joitain pieniä muutoksia.
Olen selittänyt koiralle, ettei jokainen päivä voi olla juhlapäivä eikä se voi odottaa joka aterialla alkupaloja. Tulee liikaa lautasia tiskiin.
Makkarat voi muuten lämmittää panemalla ne keiton sekaan, jolloin on yksi kattila vähemmän tiskattavana.
Keskiviikko: Olen lakannut valmistamasta monimutkaisia aterioita koiralle. Ostin lemmikkieläimille tarkoitettua purkkiruokaa. Koira murisee, mutta jostain on tingittävä!
Torstai: En enää aja partaani päivittäin. Se on todellista ajan hukkaa. Ei ole mitään järkeä ottaa joka aterialle uutta puhdasta lautasta. Koirakin voi syödä yhdestä ja samasta astiasta. Sehän on vain eläin. Söin makkaraa lounaaksi ja päivälliseksi, ei hullumman makuista.
Perjantai: Olen havainnut, että makkarat maistuvat tosi hyviltä aamulla, aika hyviltä lounaalla ja päivälliselläkin niitä vielä syö jonkin verran. Koiralle on kuivamuonaa. Se on ravitsevaa eikä sottaa astiaa. Olen lisäksi huomannut, että keittoa voi syödä suoraan kattilastakin.
Lauantai: Mitä järkeä muka on riisuuntua illalla, jos aamulla pukee taas ylleen samat vaatteet? Hermoni ovat kireällä. Koira ja minä syömme molemmat suoraan jääkaapista. Se on tehtävä nopeasti, jotta ovi ei olisi auki liian kauan.
Sunnuntai: Tänä aamuna söin jotain koiran kupista. Kumpikaan meistä ei pitänyt siitä. Me molemmat kuolaamme. Olemme heikkoja ja kärtyisiä. Näköni alkaa hämärtyä.
Vaimo ei suostu keskeyttämään lomaansa. Tosi törkeää, ajattelee vain itseään. Menen koiran kanssa hotelliin. Siellä on myös ravintola.
lisätä tarinan vaikeusastetta vielä alle kouluikäisellä lapsella ja yhdellä vauvalla?