Mistä tietää pitääkö erota :(

itse erosin toukokuussa, ja mies pyörii nurkilla ja monkuu takaisin, nyt oltaisiin menossa terapioihin. Valitettavasti meillä on liian myöhäistä. Mun osalta rakkaus on vain loppunut. Mihinkään terapioihin mies ei suostunut silloin lähtemään, kun olisin itse ollut valmis. Hän vain ilmoitti muuttuvansa! Se "minä muutun" on ollut maksimissaan kuukauden pituinen. Nyt en enää halua, huomaan etten kaipaa hänen läsnäoloaan. Uudenlaista happea, sanoin täällä kerran.



Kokeile se terapia, kuten joku ehdottikin. Suosittelen täyttä seksittömyyttä sen terapian aikana. Voit arvioida miestä kriittisemmin. Suosittelen myös hyvin pitkää asumuseroa ja jos päädyt eroon, niin älä helvetissä etsi uutta miestä vuoteen. Tiedät sen läpikäytyäsi enemmän itsestäsi ja voit myös selvitellä selibaatin aikana päätäsi. Minä tiedän jo tehneeni oikean ratkaisun. Kävin myös itsekseni keväällä perheterapiassa.

Ainakin tuo, että et voi edes anonyymisti kertoa, mitä oikein on tapahtunut viittaa siihen, että jotain toooodella ikävää.

tai vuodeksi. Saat vähän välimatkaa ja voit ajatella asiaa järkevämmmin. Jos puolen vuoden päästä tuntuu siltä että rakastat miestä ja uskot hänen muuttuneen, voitte palata yhteen.



Vaikka et kerro yksityiskohtia, tulee tekstistäsi kuitenkin sellainen olo, että ero olisi paras vaihtoehto. Oma miehenikin lupaili eniten asioita juuri silloin kun ymmärsi minun olevan tosissaan eroamassa. Sitä ennen pyyntöni muutoksesta kuitattiin haukkumisella ja ilkeilyllä. Nyt kun erosta on kulunut jo jonkun verran aikaa, tiedän etten ikinä palaisi mieheni luokse.

tai eroon vaikuttava syy.



Mikäli asiat ns persiillään suhteessa, menee erittäin kauan, kunnes on ihan varma, kun on yritetty, toivottu jne.



Mikäli väkivalta on kuvioissa, pitäisi päätös tehdä nopeastikin.

nyt vähän enemmän! Tunteet on mun mielestä suurimmassa roolissa. Ellei nyt mitään kauheaa esim insestiä tai muuta anteeksiantamatonta ole tapahtunut.

http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/40D5B401E55B1785C225748000449ACD?Open… JA TÄSSÄ koskettavia ajatuksia rakkaudesta:

anna ajan kulua. Kartta ilmestyy sinulle aikanaan.

se oli minulle viimeinen naksahdus eroon

( mies aina töissä eikä hoida lapsia eikä tee kotitöitä)- maksoin lastenhoitajalle 50 e enkä saanut vapaapäivää

Kävin lukemassa ja alkoi itkettää. Nyt vasta itku alkaa olla herkässä. Olen ollut kuin patsas viimesen kuukauden, siirtänyt tunteita kauemmaksi. Viimeset pari päivää olen miettinyt ja itkenyt asioita. Luulin että mulle, meille ei voisi tapahtua tämmöistä, ikinä. Ajattelin että olemme ikuisesti yhdessä. Tätä elämää on niin vaikea tajuta ja ymmärtää. Ei kai tässä voi kuin toivoa että se aika tosiaan auttaa ja tuo sen oikean vastauksen?!



Pitääkö minun ajatella tunteella vaiko järjellä...



ap

tunne on aina oikeassa. Mutta minä suhtaudun siihen pienellä varauksella - ihminen voi vaikka pelätä tms., eli omat haavat sumentavat oikean sisäisen äänen.

Yhteisiä vuosia takana monta! Yhteiset lapset ja oma talo. Kaikki niin kuin muilla mutta tuntuu että jotain silti vailla. Rakkaus ja onko sitä ollut. Silti jotkut miehen tekemiset ja mm. suuttumiset ja turhat lupaukset satuttaa ja ero tuntuu pahalta. Terapia ei vaihtoehto. Mitä tehdä. Olen aika rikki ja miettinyt pettämistäkin mutta en ole sitä tehnyt. Joskus olen ja tiedän sen paskan fiiliksen siitä, hetken huuma vain ja toiselle olet vain seksiä. Minulla tunteet kuuluu seksiin vahvasti. Olen monesti monesti ihastunut suhteen ulkopuoliseen. Toivonut pelastusrengasta tästä. Lukenut miten toisilla se onnistuu kun löytää toisen samanlaisen ja jatkaa sitten elämää yhdessä. Tuntuu vaan kaikki väärältä mitä teen. Mistään ei oikein tiedä mitään. =(

Yritä kuitenkin yhdistää tunne ja järki, eihän mistään muuten mitään tule. SItäpaitsi jos tunteita vielä on niin se on jo todella hyvä lähtökohta.



Mutta: oletko valmis palaamaan teidän arkeenne sellaisena kuin se oli aiemmin, vai onko mies lähdössä avioliittoneuvontaan tosi mielessä ja valmiina muuttamaan tapojaan?



Jos minä olisin sinä, harkitsisin takaisinpaluuta sillä ehdolla että mies a) todella ymmärtää miksi alunperin lähdit b) halua tehdä suuren muutoksen omassa elämässään ja avun kanssa muuttaa omaa käytöstään.



Onnea matkaan, toivottavasti löydät juuri sinulle oikeat vastaukset.

,,monta..jotta mahdollismman moni kärsii..

voin kertoa, että vaikka eropäätös oli AINOA tie päästä ulos tuhoon tuomitusta, henkistä ja fyysistä väkivaltaa sisältäneestä liitosta, niin silti sitä eron jälkeenkin vielä miettii, olisiko ollut mitään mahdollisuuksia jatkaa.



Kun ollaan pitkään yhdessä ja tehdään lapsia, on pelissä niin järjettömän paljon että ero tuntuu ehkä kohtuuttoman suurelle ja mullistavalle asialle, vaikka mitään muita realistisia vaihtoehtoja ei olisi.



Kokemukseni perusteella sanoisin, että eropäätös pitää nimenomaan tehdä järjellä, jos olemassa on sellaisia faktoja, joita ei kerta kaikkiaan voi sivuuttaa; esimerkkinä juuri väkivalta, epäluottamus ja vaikkapa alkoholismi. Tunteilla ei kerta kaikkiaan ole tuossa sijaa - tunteethan ailahtelevat kaiken aikaa, ja eroprosessiin nimenomaan kuuluu se, että suru ja epätoivo aaltoilevat. Pitää vain hyväksyä se, että tunteiden suhteen tulee välillä rajuakin takapakkia, kun eropäätös kaduttaa ja surettaa.

Leiri on siitä hyvä, että siellä ei pääse ikäviä asioita karkuun ja joskus ne on hyvä käsitellä. Menkää vaikka sille isolle leirille Pieksämäellä, sinne moni menee ilmiriidassa ja saa sovittua.

Siinäpä pulma. Ja miten opin ja pystyn antamaan anteeksi? Joo, tämä on niin vaikeeta kun on lapsiakin ja ero kun vaikuttaa meihin kaikkiin... Ja kun mietin ja pelkään että mitä jos elämä muuttuukin vain huonompaan suuntan jos palaan. Ensin mies olisi mukava oman aikansa ja sitten kaikki taas palaisi samoihin juttuihin. Ehkä vielä pahempana? Mies on luvannut hakea apua yksin sekä yhdessä mutta jospa siitäkään ei ole riittävästi apua? Ja kun kerran on mennyt liitossa tosi pahasti asiat pieleen niin jäähän siitä jälki. Mitä voi olla vaikeeta korjata?







ap

että jääminen pelottaa enemmän kuin lähteminen?



Siis fyysistä/henkistä väkivaltaa vai?



Meillä on ollut henkistä, enää ei niin paljon, riidoissa haukutaan tyhmäksi jne. En tiedä..tunteet vaan menee laidasta laitaan ja mies osaa olla myös huomaava välillä.

Onko järkevämpää jäädä vai lähteä?

että se että joku pieni osa susta rakastaa sitä miestä aina, ei tarkoita sitä että pitäisi olla yhdessä. Se on ihan normaalia, että pitkän suhteen jälkeen jää rakkautta siihen ihmiseen, sen hyviin puoliin ja muistoihin, muttei tarkoita että pitäisi olla yhdessä kun se ei toimi. Se pitää vaan hyväksyä, rakkaus ja yhdessäolo eivät aina ole sama asia eikä pidäkään olla, kun elämä on paskaa yhdessä. Tämä perusajatus yhteen palaamiselle, että joo mutkun mä tavallaan rakastan sitä, ei ole toimiva ajatus eikä syy palata yhteen.

Jos olette tähän asti olleet yhdessä ilman mitään suuria ongelmia (väkivalta, toistuvat pettämiset tms) ja kun mies on kerran luvannut parantaa tapojaan, niin eiköhän kannattaisi yrittää? Tuntuu jotenkin turhalta luovuttamiselta erota tuossa tilanteessa - eli kun toinen on kerran valmis muutokseen! Joka avioliitossa on takuulla ylämäkiä ja alamäkiä ja tunteettomiakin kausia, mutta kun niistä selviää niin tulevaisuus voi olla todella onnellista.