Miks hemmetissä häissä pitää olla leikkejä? Armoa jookos?

Ehkä noi on enemmän nuorten parien juttuja? Meillä ei ollut edes kaasoa, polttareista nyt puhumattakaan. Juhlatilaisuus koostui vain yhdessäolosta, syömisistä ja tanssista, paria puhetta lukuun ottamatta. Ei hääkarkkeja eikä istumajärjestyksiä, vieraitakin vain parisenkymmentä.

Joo, samaa mieltä. Suomalaiset nipottavat liikaa, ainakin nämä "ekaa kertaa naimisiin menevät" pikkutärkkikset. Niille on tosiaan elämän ja kuoleman kysymys, jos servietin sävy ei ole oikea tai jos joku uhmaa kieltolakia tuomalla alaikäisen lapsensa "juhla"paikalle.



Olen ollut venäläisissä häissä ja hautajaisissa. Loppuajasta ne ei suuremmin toisistaan eronneet, en tiedä onko hyvä vai paha, mutta elämältä ne maistui enemmän.



Muissa maissa häät todellakin järjestetään koko suvun juhlaksi. Meillä aletaan yhä enemmän viettää vain näitä pariskunnan "omannäköisiä" häitä, joihin halutaan kutsua vain ne itselle sillä hetkellä tärkeimmät kaverit ja suvun jäsenet. Ja kaikki pitää olla viimeisen päälle, mikään ei saa klikata. Hirveä suunnittelu ja valmistelu jo vuosia etukäteen.



Muualla tärkeintä on yhdessäolo, on se syy sitten mikä tahansa. Juhlitaan, kun on juhlan aihetta. Näissä venäläisissä häissä ei kenellekään lähetetty hääkutsua. Häihin tulivat kaikki, ketkä halusivat ja ketkä olivat niistä ylipäänsä tiedon saaneet. Siis ystävien ja sukulaisten lisäksi koko lähikorttelin väki. Jotain pultsareitakin siellä näkyi pihalla hiippailevan, jotain heillekin vietiin, syömistä ja juomista. Juhlapukeutuminen ei aiheuttanut kenellekään päänvaivaa, vain lähipiiri oli pukeutunut juhlavasti. Monet tulivat vain käymään tavallisissa arkivaatteissaan. Jollakin oli kumisaappaatkin jalassa. Mutta enpä huomannut, että morsian olisi siitä nokkaansa nostellut.



Ei ihme, että meillä esiintyy "kahvikuppineuroosia." Kun kaikki on niin tärkeätä ja muodollista, pitää jännittää koko ajan, ettei vaan mitään tapahdu ja ettei vaan hääpari (=lue: morsian) loukkaannu. Osaako sitä nyt tuoda oikeanlaisen häälahjankaan. Ettei nyt vaan pilaa kenenkään maailman tärkeintä päivää.



Kahvikuppien on oltava kaikkien samanlaisia ja niissä on oltava samanlaiset teemaväriin sävytetyt servetit ja niiden on oltava ojennuksessa vitivalkoisella pöytäliinalla just tietyssä mallissa ja kaiken on oltava tip ja top. No siellä Venäänmaalla kupit oli mikä minkäkinlaisia, osa muovikuppejakin. Kukaan ei välittänyt niistä tuon taivaallista, sehän oli sivuseikka. Hääkakku oli komeampi kuin mikään Suomessa näkemäni. Lapsia ja vanhuksia oli joka puolella. Morsiuspari lähti illan puolivälissä jonnekin sanatorioon, mutta juhlat jatkuivat, ihmisiä tuli ja meni.



Meillä ollaan tosiaan liian tarkkoja kaikesta, ja siksi juhlimisesta katkeaa iloisin kärki. Muodollisuudet ennen kaikkea, vasta sen jälkeen tulee huvi, jos enää tulee.

Joo, samaa mieltä. Suomalaiset nipottavat liikaa, ainakin nämä "ekaa kertaa naimisiin menevät" pikkutärkkikset. Niille on tosiaan elämän ja kuoleman kysymys, jos servietin sävy ei ole oikea tai jos joku uhmaa kieltolakia tuomalla alaikäisen lapsensa "juhla"paikalle. Olen ollut venäläisissä häissä ja hautajaisissa. Loppuajasta ne ei suuremmin toisistaan eronneet, en tiedä onko hyvä vai paha, mutta elämältä ne maistui enemmän. Muissa maissa häät todellakin järjestetään koko suvun juhlaksi. Meillä aletaan yhä enemmän viettää vain näitä pariskunnan "omannäköisiä" häitä, joihin halutaan kutsua vain ne itselle sillä hetkellä tärkeimmät kaverit ja suvun jäsenet. Ja kaikki pitää olla viimeisen päälle, mikään ei saa klikata. Hirveä suunnittelu ja valmistelu jo vuosia etukäteen. Muualla tärkeintä on yhdessäolo, on se syy sitten mikä tahansa. Juhlitaan, kun on juhlan aihetta. Näissä venäläisissä häissä ei kenellekään lähetetty hääkutsua. Häihin tulivat kaikki, ketkä halusivat ja ketkä olivat niistä ylipäänsä tiedon saaneet. Siis ystävien ja sukulaisten lisäksi koko lähikorttelin väki. Jotain pultsareitakin siellä näkyi pihalla hiippailevan, jotain heillekin vietiin, syömistä ja juomista. Juhlapukeutuminen ei aiheuttanut kenellekään päänvaivaa, vain lähipiiri oli pukeutunut juhlavasti. Monet tulivat vain käymään tavallisissa arkivaatteissaan. Jollakin oli kumisaappaatkin jalassa. Mutta enpä huomannut, että morsian olisi siitä nokkaansa nostellut. Ei ihme, että meillä esiintyy "kahvikuppineuroosia." Kun kaikki on niin tärkeätä ja muodollista, pitää jännittää koko ajan, ettei vaan mitään tapahdu ja ettei vaan hääpari (=lue: morsian) loukkaannu. Osaako sitä nyt tuoda oikeanlaisen häälahjankaan. Ettei nyt vaan pilaa kenenkään maailman tärkeintä päivää. Kahvikuppien on oltava kaikkien samanlaisia ja niissä on oltava samanlaiset teemaväriin sävytetyt servetit ja niiden on oltava ojennuksessa vitivalkoisella pöytäliinalla just tietyssä mallissa ja kaiken on oltava tip ja top. No siellä Venäänmaalla kupit oli mikä minkäkinlaisia, osa muovikuppejakin. Kukaan ei välittänyt niistä tuon taivaallista, sehän oli sivuseikka. Hääkakku oli komeampi kuin mikään Suomessa näkemäni. Lapsia ja vanhuksia oli joka puolella. Morsiuspari lähti illan puolivälissä jonnekin sanatorioon, mutta juhlat jatkuivat, ihmisiä tuli ja meni. Meillä ollaan tosiaan liian tarkkoja kaikesta, ja siksi juhlimisesta katkeaa iloisin kärki. Muodollisuudet ennen kaikkea, vasta sen jälkeen tulee huvi, jos enää tulee.

Juuri näin se tuntuu ainakin nykyään olevan. Häät ovat jo kuukausia ennen kärsimys itse morsiusparille ja viimeistään juhlassa myös vieraille.