Musta on käsittämätöntä, että lemmikit menevät lasten edelle!

Tuli mieleen tuosta ketjusta, jossa aloittaja sanoi jättävänsä lapsensa yksinään nukkumaan, kun käyttää koiraa iltalenkilla myöhään.

Joo, voi puolustella että lenkki on vain 10 minuuttia, mutta sinä aikana voi sattua mitä vaan.



Ja sitten puolustellaan, että "en vaan voi luopua koirasta". Niin, että mielummin ottaa riskin, että joutuu luopumaan lapsesta? :O

(mitä jos syttyy vaikka se tulipalo?)



Sitten on pilvin pimein näitä tapauksia (lähipiirissäkin) jossa lasta viedään pienestä pitäen hoitoon pitkiksi ajoiksi monta kertaa viikossa, koska pitää päästä harrastamaan lemmikkien kanssa (ratsastamaan, koiranäyttelyihin, yms.)



Ja huom. en todellakaan puhu siitä, että viedään pari-kolme kertaa viikossa pariksi tunniksi lapsi hoitoon, että pääsee harrastukseen, se on mielestäni ihan ok, ja itsekin tarvitsen omia harrastuksia ja omaa aikaa, mutta puhun esim. sellaisista, jotka vievät jo 1 kk ikäistä vauvaa 4-5 kertaa viikossa 8 tunniksi kerrallaan hoitoon (mummoille) jotta saa riittävästi harrastaa useiden lemmikkien kanssa. (ja tämä tapaus on tosi)



Samoin ihmettelen niitä pitkällä raskaana olevia, jotka esim. lääkärin kieltoa uhmaten ratsastavat vielä loppuraskaudessakin, koska "ei vaan voi jättää ratsastamatta, kun se on niin ihanaa ja polle on niin rakas". Siis ei voi kuukautta-paria olla ratsastamatta, jos sillä takaisi tulevalle lapselle täysiaikaisuuden (ja ehkä terveydenkin)?



En käsitä, en.