Koiraihmiset! Vinkkejä pohdintaan, kiitos :)
Haaveissa perheen ensimmäinen koira, ja "kriteereirä" olisi seuraavia:
* pieni- tai keskikokoinen
* helposti hoidettava turkki/sileäkarvainen
* ei kova haukkumaan
* ei vaadi älyttömästi liikuntaa
* helppo koulutettava (kun siis kyseessä eka koira)
* lapsirakas (lapset jo kouluiässä, mutta kuitenkin)
Pari rotua on jo pohdinnan alla, mutta ajattelin josko täältä saisi vinkkejä näistä seurakoiratyyppisistä roduista, joita emme ole vielä hoksanneet pohtia...
Kommentit (32)
On älykäs, ei irtoa karva (se kasvaa vain pituutta kuten hiukset, mutta voit leikata sen itsekin lyhemmäksi, jos ei ole näyttelykoira). Ei hauku paljoa ja on ihmisystävällinen.
Toisaalta tarvitsee virikkeitä, mutta virikkeitä varmaan piisaa jo ihan lapsiperheessä muutoinkin, eli ei tule tylsistymistä kun on seurallinen koira.
Koiraihminen aina innostuu näistä koira-aiheista.
Siis monet pienet koirat on haukkuherkkiä -erityisesti kuitenkin pystykorvarodut ja sheltie. Jättäisin ne siis pois laskuista. Toki räkyttämiseen voi pentuaikana vaikuttaa (ei koskaan palkitse koiraa silittämällä, antamalla huomiota/namia tms kun se haukkuu vaan ainoastaan hiljaisena), mutta tietyillä roduilla se haukkuminen on vähän kuin geeniperimässä.
Pienet koirat tarvitsee keskimääräistä vähemmän liikuntaa kuin isot ;) eli kun itse olen isojen koirien omistaja niin en pidä mitään pientä koiraa kovin vaativana liikunnan suhteen ja on myös mainittava, että ei ne koirat ihan oikeasti tarvitse mitään tuntien lenkkejeä metsikössä, joita hyper-aktiivit suosittelee... kyllä ne isotkin vähän vähemmällä pärjää.
Jätä myös pois kuvioista bordercollie, australianpaimenkoira, kelpie yms. rodut, joita käytetään paljon kisakäytössä. Nämä rodut ovat ihanan ihmisystävällisiä ja kauniita, mutta vaativat paljon aktivointia, koska ovat kovin aktiivisia perusluonteeltaan.
Mäyräkoira on pieni -haukkuherkkiä on, mutta ei ole niin räksy kuin pystykorvat- ja reipas rotu. Helppohoitoinen.
Helppoja, ihmisystävällisiä luonteita löytyy vesikoira ja spanieliryhmästä. Joku cockerspanieli voisi olla aika kiva! Suosittelen tutustumaan FCI roturyhmään 8!
on kuin ihmisen mieli, turkki on kyllä vähän vaativa, mutta helppo, kun siitä tekee rutiinin. Älykäs, seurallinen ja erittäin helppo koulutettava. Myöskin kääpiösnautseri vois olla hyvä, sekä mäyräkoira, haukkuherkkä kyllä, mutta oppii hyvin olemaan myös haukkumatta, eli vaatii siihen hyvän koulutuksen.
no just... kaikissa roduissa on perityviä sairauksia ja luonnehäiriöitä. Kaikissa roduissa on myös äärilaidan tapauksia. Kyllä cockeri nyt vaan sattuu olemaan perusluonteeltaan erittäin ystävällinen ja iloinen koira.
Tärkein asia, mitä AP voit muuten tehdä -kun rotu löytyy- on soittaa rotuyhdistyksen pentuvälitykseen ja ostaa pentu kokeneelta kasvattajalta. Sillä tavalla kasvattaja osaa valita teille sopivan pennun. Lisäksi kunnon kasvattaja neuvoo ja tukee teitä koko pennun eliniän eli hyvän kasvattajan valinta on lähes yhtätärkeä (ellei tärkeämpi) kuin rodun valinta. Panostakaa siis siihen :)
Seropi olisi about suurin virhe -niistä nyt ei ikinä tiedä mitä tulee!
tekemistä. Ehkä kääpiösnautseri mieluiten. Samoin novaskotian noutaja on aika hankala ekaksi koiraksi, varsinkin noilla kriteereillä. Jos harkitse keskikokoista koiraa, varaudu siihen, että tarvitsevat suht paljon liikuntaa. Kannattaa tosiaan käydä koirat.com sivuilla, parempaa tietoa löytyy sieltä. Sikäli oma rotuni snautseri on aivan loistava perhekoira. Turkki on helppo hoitaa kun on hyvä trimmaaja, jos ei itse halua opetella. Snautseri on hauska ja terve koira, jonka kanssa ei tylsiä päiviä ole. Vaatii kyllä kunnon koulutuksen, jotta ei hypi silmille, mutta kun koulutettu loistava perhekoira.
- karvaa ei irtoa (tätä ominaisuutta arvostan rodussa kuin rodussa enemmän ja enemmän sen jälkeen, kun olen käyttänyt lauantain imuroimalla yksitellen lapsieni lelut koirankarvoista - meillä koirasta lähtee koko ajan karvaa!)
- tassut hylkivät vettä ja likaa (huomattavasti vähemmän siivoamista)
- älykäs, oppii nopeasti
- monet ovat terveitä, ja nimenomaan psyykkisesti terveitä.
Cockerspanielia en missään nimessä suosittele (meillä cockeri) Trimmattava rotu, jonka turkki on työläs hoidettava (tai siis, minä en koe mitenkään miellyttäväksi sitä, että joudun kolmen viikon välein ajelemaan koirani pallit ja saksimaan tassujen välit. Työlästä ja sotkuista, ja siihen väliin sitten joka päivä turkin harjaus, ja pesukin aika usein). Meillä on koiralla myös toistuvia korvatulehduksia johtuen korvien rakenteesta. Tuntuu kurjalta katsoa päätään roikottavaa koiraa, kun eka antibioottikuuri ei usein tehoa. Cockereiden luonne voi usein olla myös vaikea, ja cockeri tarvitsee paljon, paljon liikuntaa ekoina vuosina, tai sille tulee helposti käytöshäiriöitä.
Ei ole haukkuherkkä, ei ole äkäinen, eikä ärhäkkä.
Pehmo, kouluttautuu lähes itsestään, hellyydenkipeä.
- Cavalier, aivan ihania luonteita ja ehdottoman lapsirakkaita. Helpoimpia koiria koskaan.
- Chihuahua, jos jaksatte kouluttaa. Meillä on sakemannin lailla koulutettu chihu ja on erittäin helppo. Koulutus on mahdollinen.
- Mäyräkoirat, mukavia makkaroita. Haukkuvat vain aiheesta.
- Coton de tulear, turkki vain kylmän viileästi lyhyeksi niin hyvä tulee.
- Mopsi, kiltti ja lapsirakas. Ei niin sairas kuin väitetään.
- Corgit, iloisia ja aktiivisia makkaroita.
- Griffonit
- Pinserit, tosin ovatkohan liian aktiivisia?
- Ranskanbulldog, oikeasti ei nii sairas kuin väitetään.
- Tiibetinspanieli, kiltti ja ihana.
- Kiinanharjakoira
- Kiinanpalatsikoira
- Villakoira
- Yleisesti spanielit
- KOULUTETTU spiz tai sheltti, saa nekin haukkumattomiksi
Harva koira on itsessään hyväluonteinen ja hyväkäytöksinen tai lapsirakas. Koira tulee kouluttaa sellaiseksi. Meillä tosiaan on ollut sakuja ja nyt chihuahua, kaikki luonteeltaan lapsirakkaita ja tottelevaisia, eikä kidasta saa päästä ääntäkään. Harrastuksena toko. Kannattaa googlettaa eri rotuja ja lukea kasvattajien tekstejä ja rotumääritelmät.
Hihnarähjiä, meidän isommalla koiralla jäänyt traumat kun kolme villakoiraa on hyökännyt kiinni eri aikoina. Tarvitsevat erinomaisen koulutuksen.
Sen sijaan aloittajalle voisi miettiä jotain perusterrieriä, kuten jackrussel.
Meillä oli parson, joka on siis jackrusselista hieman isompi versio. Arvaamaton ja aggressiivinen - ei todellakaan mikään lapsiperheen koira!
Cockeri vaatii aivoille työta ja liikuntaa. Mutta toisaalta en suosittele mitaan koiraan lapsiperheeseen.
Meillä on ja on aivan ihana! Täyttää kaikki vaatimuksesi. Karvaa voi kyllä ajottain lähteä, mutta ei hauku, on lapsiystävällinen ja ihmisrakas, ihana viuhkahäntä, joka pärjää pienimmilläkin lenkityksillä. Söpö kuin mikä! Oppivainen! Melkeinpä inhimillinen! Ihana!
Cavlier kannattaa hommata vain oikeelta kasvattajalta, joka on perehtynyt sukuvikoihin. Näissä on nääs huonojakin yksilöiyä terveydellisesti. Meidän cava on terve, joten uskallan suositella tätä ihsnuutts muillekin!
sairaita rotuja!
Ja chihut on yksiä helvetin räkyttäjiä!
-Käppänä
-Villakoirat
-Basset hound
-ENGLANNIN SPRINGESPANIELI
-WALESIN SPRINGERSPANIELI
-Beagle (Jos valitsee ns. näyttelylinjan pentueen eikä käyttölinjaisen pentueen!).
-Karkeakarvainen mäykky (pitkäkarvaisissa on aika paljon vihaisuutta)
-Dallut (jos valitsee terveen linjan)
-Bichoni
HUOM! EI TOLLERIA lapsiperheen ekaksi koiraksi!
vaatii kyllä tosi paljon aktiviteettia ja liikuntaa. Turkin hoito vie myös aikaa. Takkuuntuu helposti jos ei hoida.
Ja voimaa löytyy, lapset ei voi juuri talutella
ainakaan lapsiperheeseen. Sen puremia on eniten tilastoitu kaikista roduista! EHKÄ omalle kohdalle osuisi tervepäinen yksilö, mutta haluaako sitä riskiä ottaa omien lastensa kustannuksella, että ei osukaan...?
Oiskohan australiankelpie vai millä nimellä.
Novascoatiannoutajakin saattais sopia.
Corgi
Tiibetinspanieli
Shetlanninlammaskoira
Koiraihminen aina innostuu näistä koira-aiheista.
Siis monet pienet koirat on haukkuherkkiä -erityisesti kuitenkin pystykorvarodut ja sheltie. Jättäisin ne siis pois laskuista. Toki räkyttämiseen voi pentuaikana vaikuttaa (ei koskaan palkitse koiraa silittämällä, antamalla huomiota/namia tms kun se haukkuu vaan ainoastaan hiljaisena), mutta tietyillä roduilla se haukkuminen on vähän kuin geeniperimässä.
Pienet koirat tarvitsee keskimääräistä vähemmän liikuntaa kuin isot ;) eli kun itse olen isojen koirien omistaja niin en pidä mitään pientä koiraa kovin vaativana liikunnan suhteen ja on myös mainittava, että ei ne koirat ihan oikeasti tarvitse mitään tuntien lenkkejeä metsikössä, joita hyper-aktiivit suosittelee... kyllä ne isotkin vähän vähemmällä pärjää.
Jätä myös pois kuvioista bordercollie, australianpaimenkoira, kelpie yms. rodut, joita käytetään paljon kisakäytössä. Nämä rodut ovat ihanan ihmisystävällisiä ja kauniita, mutta vaativat paljon aktivointia, koska ovat kovin aktiivisia perusluonteeltaan.
Mäyräkoira on pieni -haukkuherkkiä on, mutta ei ole niin räksy kuin pystykorvat- ja reipas rotu. Helppohoitoinen.
Helppoja, ihmisystävällisiä luonteita löytyy vesikoira ja spanieliryhmästä. Joku cockerspanieli voisi olla aika kiva! Suosittelen tutustumaan FCI roturyhmään 8!