Onko kouluikäisen mielestäsi pakko harrastaa jotain?

Siis se että lapsi ei ole ohjatussa harrastuksessa kodin ulkopuolella, ei välttämättä tarkoita että lapsi on täydellisen passiivinen eikä ole kiinnostunut mistään asiasta.



Mun poika ei myöskään halua olla missään joukkuepelissä tms. on kokeillut kaikenlaista, ja lopettanut. Eihän se tietysti yksinomaan hyvä asia ole, hänellä on tiettyjä ongelmia ja pitkäjänteisyyden puutetta. Mutta en halua pakottaakaan. Koulussa on tarpeeksi vaatimuksia hänen kohdallaan (lähinnä huolellisuuden kanssa). Luulen että pakottaminen vain stressaisi lisää ja sehän ei ole harrastuksen tarkoitus, vaan elämän rikastuttaminen.

Harrastukset on saatanasta, mutta ip-kerho on hyväksi lapsille.

liittyy ajatus siitä, että on jotain tekemistä, joka vaatii pitkäjänteisyyttä. Minusta on reilua, että lapsi saa harrastaa jotain, mikä häntä kiinnostaa. Mutta ei minusta harrastusten ole pakko olla ohjattuja, lukeminen tai leikkiminen on myös hyviä asioita.

mitä lapsi itse haluaa.Harrastushan voi olla melkein mitä vain.Oma lapseni harrastaa piirtämistä,legoilla rakentamista ja ulkoilua kavereiden kanssa.Itse harrastan koiran kanssa lenkkeilyä.Ei harrastaminen tarkoita välttämättä joukkuepelejä yms.

mutta mun mielestä lapsella olisi hyvä olla joku liikuntaharrastus. Harrastuksen ei tarvitse välttämättä olla ohjattua, vaan esim. lenkkeily, skeittailu, laskettelu tms. riittää, kunhan harrastaa sitä kohtuullisen säännöllisesti.



Mä olen sanonut lapsille, että yksi liikuntaharrastus täytyy olla, itse saavat valita lajin. Mä uskon, että säännöllinen liikkuminen lapsena auttaa liikkumaan vanhempanakin. Meidän lapset harrastavat joukkuelajeja. Pieni lapsi liikkuu luonnostaan ja pihaleikeissä, mutta lähempänä 10v pihaleikit yleensä vähenevät, jolloin on riskinä jäädä sohvalle tai tietsikalle. Päiväkoti-ikäinen ei mun mielestä harrastuksia vielä tarvitse, mutta silti hän käy luistelemassa viikonloppuisin, kun itsellä on niin kova halu.

Varsinkin lapselle

ei ole