Tänään otsikoissa - 26.9.2011 - neulomisboomi?? Tätäkö se on?

SUOMITYTTÖ JA GLOBALISAATIO:



Kertomus: Suomityttö loi varallisuutta tyhjästä ja käänsi sen rahaksi kunnes eräänä päivänä globalisaatio...



Suomityttö kertoo:



En ihan tyhjästä nyhjäissyt, vaan minulla oli jotain pikkurahaa, jonka olin saanut vanhemmiltani. Olin jäänyt orvoksi. Ostin saamallani pikkurahalla lankakaupasta hyvät langat ja kudoin niistä arvokkaan villapaidan, tumput, sukat, pipon ja kaulaliinan.



Vähän koulutusta ja taitoa minulla oli jo, koska olin saanut ne perintönä kodistani. Isoäitikin oli jo opettanut minut kutomaan. Tuntui minulla olevan jotain taitoa ihan itsellänikin, mutta en tiedä mistä se oli tullut.



Sitten menin torille myymään nämä luomani vaatteet. Mitään torikojua minulla ei ollut, vaan bongailin vain ohikulkevia ihmisiä, joille nämä näyttivät sopivan tai joilla ajattelin olevan perheenjäseniä, joille luomukseni sopisivat.



Sitten sain yhden asiakkaan, joka osti minulta päivän kutomiset. Muita kustannuksia minulla ei ollut ollut kuin lanka. Ihan kotona tein tämän homman, vaikka minulla oli vain pieni, yhden huoneen asunto. Seuraavalla kerralla kun menin torille sainkin kuulla, että torilla myymisestä pitääkin maksaa pieni maksu. Sen sain kuitenkin maksettua rahalla, jonka olin saanut myymästäni tavarasta.



Olin onnellinen nuori yrittäjätyttö kun sain ainakin yhden päivän palkan kerrallaan myymällä tekemäni tavaran. Vähän rahaa jäi aina yli ja panin ne säästöön patjaani. Oli minulla ihan toteutettavissa olevia unelmiakin: ajattelin näes laajentaa toimintaani suureksi kutomoksi.



Mutta eräänä päivänä tämä ei enää toiminutkaan, koska omalle torille ei enää kannattanutkaan noin vain mennä myymään, kun kaikki markkinat olivatkin siirtyneet jonnekin tosi kauas. Ja ne markkinat olivat koko maailman laajuiset, ne olivat globaalit.



Siellä jossain, jossain kaukaisessa maassa joku teki näes ihan saman kuin minä suomityttö täällä, mutta hän osti langat halvemmalla ja saattoi myös myydä työnsä halvemmalla. Ja asiakkaat ostivatkin tarvitsemansa vaatteet häneltä. Ja halpaa oli, vaikka tuo muukalainen käytti jotain välittäjää ja kuljetti tavaransa tänne saakka tuolta jostain kaukaisilta mailta.



Ja näin minä nuori suomityttö istuin toimettomana jossakin nurkassa, koska minun ei kannattanut kutoa enempää. Eikä minulla ollut rahaa ostaa lapselleni edes ruokaa. Ja silloin ajattelin, että olisipa joku mummo ja vaari jossain, joilla olisi maatila, josta saisi perunoita, maitoa ja leipää ja missä voisi auttaa työnteossa ja missä voisi jopa asua. Vaatteet lapselleni osaisi itsekin vielä tehdä - vai osaisinkos enää?



Ja sitten minä epätoivoinen, vielä nuori nykysuomityttö keksin, että jes, minäpäs alankin myymään tätä ihan ihteäni. Ja kohdallani se taisikin onnistua, mutta ei kaikkien kohdalla. Ja jes... järjestin huoraamisesta saaduilla rahoillani itselleni korkeakoulututkinnon, mutta huomasinkin sitten, että silläkään ei tee mitään, se näes kun ei ollut kuitenkaan mikään kunnon ammatti. Mutta koulutettuna suomityttönä aloin saada vähän ehkä rahakkaampia asiakkaita kunnes huomasinkin, että nyt olen jo vanha ja lihonut rumaksi ja kukaan ei minua enää halua edes minkäänlaiseen pikapanoon.



Mitäs sitten teinkään? Laitoin lehteen ilmoituksen ja pääsin maalle maatilalle hoitamaan vanhaa mummoa ja vaaria. Eräänä päivänä viikatemies oli heidät vienyt ja jäinkin onnellisena siihen paikkaan hoitamaan tilaa. Ja tajusin, että tämä tilanhoito oli parasta mitä maailmassa saattoi olla. Ja kauniilla ilmalla vaeltelin tilan ihanissa metsissä kuunnellen linnunlaulua ja katsellen ihania kasveja.



Kunnes eräänä päivänä ovelle ilmestyi tiukkapipoinen valtion ja globalisaation virkamies ja sanoi, että pellot on nyt heti laitettava pakettiin ja eläimet vietävä teurastamoon. Eikä, sanoin minä, suomityttö! Ja minähän lähden sotaan teitä vastaan! Ja niin syttyi kamala sota ja sitä kesti kauan.



Mutta siltä sotamatkalta suomityttö ei sitten koskaan palannut, sillä hän kuoli sinne sotaan tuntemattomana sotilaana.



Ja eräänä päivänä suomitytön tilalle ilmestyi muukalaisia kaukaisista maista. He olivat rikkaita ja heillä oli paljon omia vehkeitä mukanaan. Ja he jäivät asumaan suomitytön taloon. Ja he samosivat suomitytön metsissä ja elivät hänen tilallaan onnellisina elämänsä loppuun saakka.



Ja näin kävi yhä useammalle suomitytölle ja -pojalle. Ja sitten eräänä päivänä koko Suomea ei enää ollut! Ja se oli se globalisaatio, mikä vei kaiken!



Sen pituinen se!



P.S. Kannattaako ryhtyä yrittäjäksi jos ei osaa nyhjästä mitään tyhjästä? Miten paljon joku spekulantti lainaisi minulle rahaa kun kuulee hyvästä liikeideastani? (Voi, että aina tuo pankkiirikin on niskan päällä tuon rahoittajan lisäksi odottamassa tulosta! Niiden orjahan minä olenkin enkä mikään vapaa yrittäjä!)



Sellainenkin ongelma on nykyaikana, että jos sinulla on joku hyvä liikeidea, niin millä saat sen pyörimään ja tuottamaan jotakin juuri itsellesi, kun kaikenlaiset mahtavat ja jo busineksiä pyörittävät ovat heti paikalla omimassa ja siis varastamassa ideaasi? Ja patentin hankkiminenkin on niin sairaan hankalaa. Kaikki on kyllä tehty sellaiseksi, että yrittäjänä oleminen olisi mahdollisimman hankalaa ja epäonnistuisi!



Myydään me vaan koko Suomen kansa sitä ihteämme - ei meillä ole enää kohta muuta myytävää. Ja jo on Nokiakin mokannut itsensä maailmalla globalisaation keskellä. Ei se Nokiakaan mikään miellyttävä työnantaja taida kuulopuheiden perusteella olla. Raskaana oleva työntekijä käy oksentamassa ja eikun vaan takasin linjalle! Ja tulijoita Nokoalle on ja sen vuoksi sen ei tarvitse kohdella työntekijöitään yhtään halvempia orjia paremmin. Mutta onhan sellaisiakin yrityksiä ollut, jotka ovat kohdelleet työtätekeviä orjiaan oikein hyvin, kuin perheen jäseniä ja se on kyllä sivistyksen merkki.



Siis kuka oikeasti tietää, miten varallisuutta luodaan tyhjästä nykyaikana? Sen varallisuuden voi sitten kääntää rahaksi, jos ei suoraan tule rahana myynnistä vaan tehtyinä tuotteina.. Kun sitten on sitä rahaa, niin sen voi sitten laittaa poikimaan eli voi esimerkiksi lainata muille, joilla on myös joku hyvä ja jo todistettavasti tuottava idea. Voi tietysti spekuloida muullakin tavalla, esimerkiksi ostamalla huoneistoja tai taloja tai muuta, joiden arvon oletetaan nousevan eli myydessä saisi enemmän kuin mitä on maksanut kun itse ostin tuon jonkun jutun. Kaikessa sellaisessa on kuitenkin riskinsä eli voin myös menettää jotain tai ehkä jopa kaiken. Siinä varallisuus lisääntyy vain tietyin edellytyksin, esimerkiksi että jossain paikassa asuntojen hinnat nousevat jostain syystä. Mutta entäpäs, jos sitten kaikki romahtaakin... Mitä jää jäljelle? Yrittäjiksi naamioituneet rosvot joutuvat paljastamaan kasvonsa ja alkavat ehkä ryövätä taloja, mitkä ennen omistivat... ja minkä näköisiksi muuttuvatkaan talot ja asunnot, jotka on ryöstetty alastomiksi ihan kaikesta? Aavekaupunkejahan sellaisista syntyy ja raunioille jäävät asumaan jotkut ihmiset - ketkä? Ja rosvot haihtuvat maailmalle kuka minnekin... moni joutuu vankilaa, toiset kaatopaikalle, maan alle, viemäreihin... ja huh, jos ihmisillä ei ole edes aitoja identiteettipapereita ja samannimisiä löytyy tusinoittain... Tätä kohtiko olemme menossa?