Lue keskustelun säännöt.
Millaiset oireet on sinulla ollut babybluesissa?
29.07.2011 |
Mieli on alakuloinen ja unettomuus vaivaa.
Välillä harmittaa koko vauvaprojekti.
lapsi on kyllä perusterve mutta tuntuu että elämä on loppu omalta osalta. Niin vauva on nyt 8kk.
Vauva nukkuu ihan hyvin yönsä., että unettomuus ei johdu siitä.
Mikä auttaa ja mikä avuksi?Välillä itkettää ihan mielettömästi, kun ajattelen että tätäkö tämä nyt oli. Kadehdin toisaalta lapsettomia kavereita ja heidän vapaata menoa. Pääsen kyllä menemään noin 2x kk, mutta tuntuu että se ei riitä. :(
Kommentit (8)
babybluesia. Sellainen tulee vaan liian joutilaille ja miestensä paapomille naisille, jotka ovat tottuneet olemaan muiden elämän keskipisteinä.
Itselläni oli rankkaa ekan kanssa, mutta neljännen kanssa oireilin selvimmin. Olin ahdistunut, ja oli pelottavia ajatuksia päässä. En halunnut olla yksin vauvan kanssa. Helpotti, kun vauva kasvoi ja oppi ottamaan kontaktia.
Kyllä se Baby Blues on hormonitoiminnaasta johtuvaa, eikä tietysti kaikilla naisilla se ole samanlaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
babybluesia. Sellainen tulee vaan liian joutilaille ja miestensä paapomille naisille, jotka ovat tottuneet olemaan muiden elämän keskipisteinä.
Kuunnelkaas nyt, kun itsenäinen nainen puhuu!
:D :D
ja voimia!!! Jos vauva on jo 8 kk kyseessä on jo masennus, ei enää babyblues. Minulla oli n. 5 vkoa synnytyksen jälkeen babyblues. Unettomuus, sydän hakkasi, itketti kaikki, kädet tärisi, kävin aivan ylikierroksilla... Unettomuus vaivaa vieläkin, mutta lievempänä... Nyt soitat neuvolaan ja pyydät aikaa lääkärille niin saat lääkkeet tai ainakin juttelemaan! Lapsesi ansaitsee iloisen äidin.:) Minua neuvola auttoi heti, pääsin lääkärille ja kävin jopa psykologilla juttelemassa, jo se, että joku ymmärsi ja kuunteli, auttoi.
Ajatus masennus ja/tai unilääkkeistä pelottaa.
Mitä siellä keskustelussa taphtuu tai miten se vois auttaa.
Ihmettelen miten asiat meni näin vaikka vauva oli todella toivuttu ja haluttu. Helpottaako asiat kun vauva on isompi ja osaa puhua ja liikkua?
Omat tunteet ja unettomuus luo vielä lisää syyllisyyttä, että olenko huono äiti ja enkö halunnutkaan vauvaa pohjimmiltaan:(.
Kuinka pääsen eroon kateudesta noita ystäviäni kohtaan, jotka menee ja tulee miten huvittaa.
Mies on ja tukee mutta ei ymmärrä miksi en saa nukutuksi tai miksi olen alakuloinen.
oli ihan samoja tuntemuksia. Mutta ne meni sitten ohi. Sain jotain lieviä masennuslääkkeitä joita söin about 3 kk ja nukahtamislääkkeitä. Suosittelen kyllä että otat neuvolaan yhteyttä. Kuulostaa ihan masennukselta, ja siihen oikeasti saat apua jos vain haluat! Lapsesi alkaa jo olemaan niin iso että ymmärtää alakulosi ja se heijastuu kyllä suhteeseen lapsen kanssa. Meilläkin oli erittäin toivottu ja odotettu lapsi, ei ne tunteet siihen katso, masennus yms. ahdistuneet tunteet voi tulla kelle vain! Se on tosi yleistä, siitä vaan harvat äidit puhuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oli ihan samoja tuntemuksia. Mutta ne meni sitten ohi. Sain jotain lieviä masennuslääkkeitä joita söin about 3 kk ja nukahtamislääkkeitä. Suosittelen kyllä että otat neuvolaan yhteyttä. Kuulostaa ihan masennukselta, ja siihen oikeasti saat apua jos vain haluat! Lapsesi alkaa jo olemaan niin iso että ymmärtää alakulosi ja se heijastuu kyllä suhteeseen lapsen kanssa. Meilläkin oli erittäin toivottu ja odotettu lapsi, ei ne tunteet siihen katso, masennus yms. ahdistuneet tunteet voi tulla kelle vain! Se on tosi yleistä, siitä vaan harvat äidit puhuu.
mitä siellä keskustelussa psykologin kanssa tapahtuu. Ensinnäkin, ei mitään hätää. Masentuminen, alakuloisuus ja paha olo ei ole mikään rikos. Ei sua kukaan siellä leimaa tai tuomitse, koska ammattihenkilöt näkevät niin paljon pahempaakin työssään kuin itkuisen ja syyllistyneen äidin.
Minä kävin aikanaan juttelemassa, ja ne kerrat menivät jotenkin näin:
- juteltiin siitä, millaisia toiveita ja tavoitteita minulla on ollut elämässäni. Ovatko ne toteutuneet ja miksi ne ovat tuntuneet tärkeiltä.
- kartoitettiin stressitekijöitä sekä nykyisessä elämänvaiheessa että lapsuudesta ja nuoruudesta
- yritettiin löytää nimet niille tunteille joita tunsin. Se auttoi todella paljon. Tunteista sai jotenkin otteen kun tiesi mitä tunsi ja miksi
- käytiin läpi sitä, millaisia odotuksia minulla oli ollut äitiydestä ja olivatko ne olleet realistisia (eivät olleet olleet. Minulla oli itselleni mahdottomat vaatimukset. Myös oman äitini sairastamat masennuskaudet olivat vaikuttaneet siihen, millainen äiti en ainakaan halunnut olla, ja yritin yksinkertaisesti liikaa. En myöskään osannut käsitellä mitään äitiyteen liittyviä negatiivisia tunteita, koska meillä kotona ei koskaan saanut suuttua ym. äidin masennuksen vuoksi).
Lopuksi oli tulevaisuutta käsitteleviä mielikuvaharjoituksia. Noista tapaamisista oli minulle valtavasti hyötyä. Kävin juttelemassa kolme kertaa ja nekin riittivät tekemään elämästä parempaa.
babybluesia. Sellainen tulee vaan liian joutilaille ja miestensä paapomille naisille, jotka ovat tottuneet olemaan muiden elämän keskipisteinä.