Te joilla kaksi lasta

paita ja peppu

ikäeroa 3,5 vuotta, lapsina olivat kuin paita ja peppu, nyt esikoinen on teini, eivätkä enää tohota yhdessä oikeastaan yhtän mitään, mutta ei siis koira ja kissa -tyyliäkään.

kissa ja koira, yhtä tappelua on

Välillä paremmat välit, välillä kunnon käsikähmä. Mutta uskon, että se nahistelukin kasvattaa ja on lapsille hyödyksi.

Tyttö ja poika.



Saimme kolmannen lapsen. Pojan. Mikä osoittautui oivaksi asiaksi sisaruskemioiden kannalta. Kukaan lapsista ei ehdi ärsyyntymään liiaksi, kun välillä voi olla aivan omissa oloissaankin.

Leikeistä on tullut monipuolisempia. He kasvattavat toisiaan hienosti.





Lapset ovat 3 v, 4,5 v ja 6 v.

Välillä paremmat välit, välillä kunnon käsikähmä. Mutta uskon, että se nahistelukin kasvattaa ja on lapsille hyödyksi.

Poika ja tyttö. Ovat ihan hulluina toisiinsa.

Vanhempi pelleilee ja nuorempi ihailee. Siitä syntyy aina kierre koko päiväksi.

Molemmat huolehtivat toisistaan suorastaan liikuttavasti.

Yö sentään hiljentää vauhdikkaat riehujat ;-)

Siis paita ja peba!

Kuinka hyvin lapset tulee toimeen keskenään? Ovatko enemmän kuin paita ja peppu vai kun kissa ja koira? Kuinka suuri ikäero? Ovatko samaa sukupuolta?

poika ja tyttö. Molemmilla on omat leikkinsä, mutta myös yhteiset leikit. Ovat toisilleen hyvin tärkeitä, halaavat toisiaan usein. Kyllä joka päivä joku sota on pystyssä, mutta myös äkkiä sovittu, sellaisia nollasta sataan kiihtyviä luonteita, helposti anteeksiantavia. Omat huoneet auttaa siinä asiassa, älyävät milloin mennä jäähylle. Ikäeroa siis 2,5 vuotta.

esikoinen poika on 5 v ja tyttö on 1v 9 kk. Saattavat leikkiä yksiin jonkin aikaa, hyvin. Ei tappeluita juurikaan.

Olivat vielä syyskuun alkuun saakka kuin paita ja peppu mutta nyt on tullut isommalle isojen jutut (esim. pikkulegot) tärkeiksi ja yhteiset leikit jääneet vähemmälle. Niitäkin on, mutta myös jonkin verran kinaakin.



Ikää vesseleillä on kohta 2v ja reilu 5v.

hyödyksi?

Välillä paremmat välit, välillä kunnon käsikähmä. Mutta uskon, että se nahistelukin kasvattaa ja on lapsille hyödyksi.

Väkivalta sinänsä ei tietenkään, ja sellaisiin tilanteisiin puutummekin heti. Mutta nahistelu tarkoittaa myös muunlaista välienselvittelyä.

Minusta on hyvä, että lapsi joutuu pienestä pitäen tinkimään ja tekemään kompromisseja. Kun lapsia on useampi kuin yksi, eivät vanhemmat voi koko ajan toteuttaa lapsen jokaista toivetta ja sen oppiminen on ihmiselle aina hyväksi.

Lisäksi lapsi oppii perustelemaan, olemaan jämäkkä tarvittaessa. Pitämään puolensa silloin, kun syytä on.

Ikäeroa on 4 v. 8kk. Ihan alun mustasukkaisuutta lukuun ottamatta kaikki on tähän asti sujunut hyvin. Nyt kun pikkuveli on kohta vuoden, hassuttelevat paljon yhdessä ja esim. heittelevät palloa tai isosisko pitää "muskaria" pienemmälle. Välillä kyllä pikkuveli komennetaan isosiskon huoneesta pois leikkiä sotkemasta, mutta isosisko sanoo usein rakastavansa veljeä ja kertoo hänestä ylpeänä uusille tuttavuuksille.

jotta oppisivat pitämään puolensa ja perustelemaan ja olemaan jämäkkä, ok. Onneksi näitäkin voi opetella ilman pakollisia nahisteluja sisarusten kesken. Eikä sille mitään voi, ettei kaikki nahistele keskenään, ihan hyötyä siitäkin tuntuis olevan.

kuin paita ja peppu, välillä osaavat kyllä nahistellakin.

Rakastavat toisiaan ja siellä ne konttailee yhdessä pitkin lattioita.



Hyvä puoli tässä on, että vanhempi lapsi pystyy toimimaan babysitterinä tarvittaessa ( :

Esikoinen on paljon joustavampi kuin pököpää pikkusiskonsa, ehkä siksi tulevat ihan hyvin toimeen ja ovat aina touhunneet yhdessä paljon. Nyt alkaa tulla murrosikää isommalle ja pikkusisko alkaa selkeästi ärsyttämään.

jotta oppisivat pitämään puolensa ja perustelemaan ja olemaan jämäkkä, ok. Onneksi näitäkin voi opetella ilman pakollisia nahisteluja sisarusten kesken. Eikä sille mitään voi, ettei kaikki nahistele keskenään, ihan hyötyä siitäkin tuntuis olevan.

vaan että se on hyödyksi.

Kaiketi teillä sitten joko ristiriitoja ei synny vaikkapa luonteiden tasaisuuden tai ison ikäeron takia tai joku muu ratkoo ne (kuka?).

1v3kk ikäerolla, ja ovat kuin paita ja peppu.

Äiti saa olla rauhassa, kun pojat leikkii keskenään, eikä edes yleensä huoli mua mukaan :)

ekat 2v meni loistavasti, nyt on kärhämää ilmassa :D ovat tärkeit toisilleen

Meillä tytöt (6 ja 8 v) ovat olleet toisiinsa liimautuneita siitä lähtien kun kuopus alkoi puhua noin yksivuotiaana. Vauvana hän ei isosiskoa kiinnostanut lainkaan.



Olen kasvattanut heitä läheisiksi. Tasavertainen kohtelu, paljon yhteisiä sylihetkiä kolmestaan, miehen läsnäolo ja huomion jakaminen kun toinen tarvitseekin enemmän, rakkaus ja rauhallisuus myös kiistatilanteissa ovat auttaneet heitä läheisiksi.



Riitatilanteissa en ikinä ole alkanut tuomariksi. Totean aina, että pitää olla neuvottelutaitoja. Olen työelämässä asemassa, jossa näitä taitoja tarvitaan. Samoilla periaatteilla olen opettanut tyttöjäni ihan taaperosta asti analysoimaan mistä riita alkoi, vaatimaan rehellistä kohtelua ja kuuntelemaan mikä toisella oikeasti on alkanut suututtaa. Toimii hyvin.



Ihan samat säännöt pätevät sekä työelämässä tiimissä että kotona lasten kesken. Lasten saaminen on kovin johtajakoulu missä olen ollut. Yllätyksiä tulee koko ajan, pitää osata luovia ja antaa tilaa toisten mielipiteille. Pitää osata kuunnella ja antaa palautetta, kriittistäkin. Ja kriisissä sovitella.