Mies se osaa olla ihana öisin...

Valvotteleva vauva, levoton nukkuja, jolta pyritty jättämään yöimetykset pois. Sänky on miehen puolella tilaratkaisujen takia. Pyritään että vauva nukkuisi omassaan eikä meidän välissä. Oli edeltävänä yönä välissä koska kuumeili ja oli vaikea nukkua, sitten aamulla mies oli kiukkuinen mulle että mitäs pidit sen siinä välissä, omaan sänkyyn se pitää nostaa. Viime yönä sitten vauva oli taas vieressä ja pyysin miestä nostamaan vauvan omaansa, mies tokaisi mulle kiukkuisena "vittu älä kälätä siinä". Siis juupa juu. Mulle tulee aina paha mieli miehen yöllisestä äksyilystä, jos hänen jeesiään tarvitsen (ja kun odotankin, että yhdessä hoidetaan yöheräilyjä mikäli mies ei mene aamulla töihin - yrittäjä mies, joustavat työt). On hirveä öisin, saattaa sanoa töykesäti eikä millään auttaisi. Aamulla selittää että kun väsytti, ei jaksa yöllä. Ihan kun minä olisin virkeä ja jaksaisin innolla! Miten on se aikuisen vastuu...