arvaa/tiedätkö mitä asberger lapsi vastaa kun sanotaan "minun kulta"

"en ole jalometallia."



(terv. as-lapsen äiti)

jonka ymmärtää jalometalliksi.

Ihana, omalla tavallaan..!

etta ap:n lapsella on AS, koska ap ei osaa edes kirjoittaa sanaa Asperger oikein...

"En ole metallia".

Ei vastannut mitään. Hymyili vain nopeasti ja jatkoi sitten pelaamistaan tietokoneella ilme vakavana keskittyen täysin peliin.

Oma 7-vuotiaani varmaan hymyilisi ja sanoisi että äiti kulta. Vinoilupäällä ollessaan varmaan korjaisi että pitää sanoa että minun kultaNI.

liittyykö se jotenkin asbestiin?



Meidän asperger-poika pane silmät kiinni ja virnistää onnellisen näköisenä naama sanojaan päin. Ei sano mitään. Jotain toisena hetkenä sitten tulee sanomaan että hän rakastaa minua.

"Minä olen lihaa ja verta ja luita enkä kultaa". Tai korjaa kielioppivirheesi.



Oma lapseni myhäilee vain.

Olin luvannut jäden ja ne olivatkin loppu, ei kullittelut kiinnostaneet. As-piirteinen adhd-poikani sanoi vain että joo joo, ja nauroi.

lapsi ei ole oma vaan ystävän ja olivat kylässä. äiti kommentoi vain, että toisaalta nämä ovat sellaisia arjen hauskoja asioita, toisaalta hän ihmetteli, miten kaikki asiat on aina niin "vaikeita".



ap

reaktio olisi hymy, katse, tms. Aspergerilla on yleensä muuta mietittävää. Tunteet ja niiden ilmaisu on nyt vähän epäoleellista. Tottakai asperger-lapsi tietää, että äiti rakastaa. Hölmö äiti, kun sen sanoo. Itsestään selvyys.



Toisinsanoen: ei sano mitään. Mitäpä sitä itsestäänselvyyksiä kommentoimaan. Hymähtää tai hymyilee.

ensinnäkin en ole sinun, koska ihminen ei voi omistaa toista ihmistä ja toiseksi en ole kultaa, vaan olen ihminen.



hellittely on ilmeisen hankalaa =)



sitten jos kertoo, että kyse on hellittelystä, lapsi toteaa:



en pidä sitä tärkeänä.