Apua eskaripojan jännitykseen ja vaikeisiin aamuihin?

mamman essunnauhoihin solmittuna mahdollisimman pitkään.

Olen kuvitellut, että 3-5-vuotiaalle on ollut ihanteellinen sellainen viikko-ohjelma, jossa on 2*skr-kerho, perhekahvila, taideharratus ja musiikkiharrastus. Meillä on jo reilun vuoden ajan käynyt pojan kavereita monta kertaa viikossa, ja poika samoin vieraillut kevereiden luona.



Näin säännöllinen rytmi ja joka aamuinen aikainen herätys on kyllä uutta.



Olen jopa miettinyt, että olisiko pitänyt siirtää eskarin aloitus ensi vuoteen. Lapsi oli oman keskussairaalamme viimeinen lapsi syntymävuotenaan. Ja olen myös miettinyt sitä, että olisiko pitänyt vain "karaista" lasta enemmän kiireeseen, hälinään , jne. Vai mitä se lapsi siellä eskarissa nyt jännittääkään, en tiedä!



Se silti on tiedossa, että toiminta pojan eskarissa on hyvin koulumaista. Ei juuri eroa ekaluokkalaisten koulupäivistä. Omatoiminen saa todella olla.



ap

mamman essunnauhoihin solmittuna mahdollisimman pitkään.

naurettava mielipide. Miten olet välttänyt tiedon siitä, että ihmisillä on erilaisia temperamentteja ja tästä johtuen käyttäytyvät tietyllä tavalla?

Kerro tilanteesta rehellisesti. Pyydä ope kertomaan kuinka eri tilanteet eskarissa sujuvat.



Voitte sopia, että niissä pojalle "jännittävimmissä" tilanteissa opettaja erityisesti tukee ja helpottaa pojan tilannetta.



Onko kavereiden kesken tapahtunut jotain harmillista? Jännittääkö poika tunnilla vastaamista tai esiintymistä? onko joku nauranut kun poika on vaikka vastannut väärin? Onko jotkut tehtävät järjestään pojalle hankalia? Onko poika perfektionisti ja häntä rassaa jos ei jotain osaa täydellisesti? Onko muuten vain "pihalla" poikien jutuista, eikä siksi koe oloansa mukavaksi ryhmässä? Kuinka sujuu matkat eskariin? Luottaako poika eskariopeen niin, että uskaltaa mennä kertomaan jos vaikka on huono olo kesken päivää? Ymmärtääkö ryhmäohjeet vai tarvitseeko henkilökohtaista ohjeistusta opelta? Kuinka sujuu ulkovaatteiden pukeminen? Onko pukeminen hidasta niin, että poika ei kunnolla ehdi ulkoiluihin mukaan?



Tässäpä muutamia kysymyksiä mietittäväksi. Voisiko jokin noista syistä selittää pojan jännitystä?



Harjoittelisin pojan kanssa rentoutumiskeinoja joilla hän voisi helpottaa omaa oloaan vaikka kotona ennen nukkumaan menoa ja myös sellaisia joita voisi tehdä toisten huomaamatta eskarisa.

Olen kuvitellut, että 3-5-vuotiaalle on ollut ihanteellinen sellainen viikko-ohjelma, jossa on 2*skr-kerho, perhekahvila, taideharratus ja musiikkiharrastus. Meillä on jo reilun vuoden ajan käynyt pojan kavereita monta kertaa viikossa, ja poika samoin vieraillut kevereiden luona. Näin säännöllinen rytmi ja joka aamuinen aikainen herätys on kyllä uutta. Olen jopa miettinyt, että olisiko pitänyt siirtää eskarin aloitus ensi vuoteen. Lapsi oli oman keskussairaalamme viimeinen lapsi syntymävuotenaan. Ja olen myös miettinyt sitä, että olisiko pitänyt vain "karaista" lasta enemmän kiireeseen, hälinään , jne. Vai mitä se lapsi siellä eskarissa nyt jännittääkään, en tiedä! Se silti on tiedossa, että toiminta pojan eskarissa on hyvin koulumaista. Ei juuri eroa ekaluokkalaisten koulupäivistä. Omatoiminen saa todella olla. ap

vahvasti syntymäajankohtaa. tai sitten onko sitten tullut joskus oksettava olo ja sitä etukäteen jännittää. Tai kenties jokin ruoka-aineallergia?

Oma lapsi oli päiväkodin eskarissa, ja touhu oli lähinnä leikkimistä. Ryhmässä oli myös pienempiä (3-5 v), eikä koulumaisuudesta tietoakaan.

Ehkä tuo on ollut liian iso hyppäys pojalle, kerhoilu on kuitenkin kovin erilaista.

Olet toiminu aivan oikein lapsen kanssa.



Mä menisin juttelemaan eskariin tätien kanssa, että osaisivatko he kertoa mistä pojan jännitys johtuu. Onko ollut tilanteita joista voisi saada vihjeitä aamujännitykseen. Herkkä lapsi saattaa pelkästä maitolasin kaatumista tms mitättömästä mokasta ahdistua ja ruveta pelkäämään ruokailutilanteita, etenkin jos ryhmä on sitten nauranut mokalle. Syy voi olla noinkin mitätön. Tai joku toinen lapsi sanonut riitatilanteessa rumasti jota lapsesi on jäänyt pohtimaan.



Meillä ekaluokkalaista auttoi kun juteltiin, että älä jätä möykkyjä mahaan vaan jutellaan ne pois, ei oo kiva, jos ne möykyt vie yöunet ja oksettaa aamuisin. Juteltiin, että puhutaan ajoissa pelot ja harmit ennen kuin niistä tulee möykkyjä. Ihan sama mitä termejä käytät, pääasia et homma toimii.



Tsemppiä! :)

ihan hyviä pointteja!



- poika on perfektionisti ja todella itsekriittinen. olen maininnut tästä myös opettajalle, joka kertoikin jo tunnistaneensa poikamme tämän luonnetyypin lapseksi.



- avun pyytäminen muilta on pojallemme vaikeaa, juuri luonteensa vuoksi ja varmasti siksi, että kotona kasvaneella lapsella on aina ollut aivan tuttu aikuinen saatavilla. Tästä syystä esim poikamme ei ollut uskaltanut aluksi kysyä, missä koulussa ovat vessat! oli pidättänyt kotiin asti. Tämäkin asia juteltu open kanssa ja sovittu, että poika saa tulla "koputtamaan olkapäätä" ja vaikka kuiskata, jos ei uskalla kysyä jotain muiden kuullen.



- aluksi osa kaveriongelmaa oli juuri se, että poika on hirveän hidas pukemaan ja muut olivat jo juosseet jonnekin päin pihaa kun meidän lapsi vasta taisteli eteisessä vetoketjun kanssa. Nyt olen antanut luvan lähteä pihalle vaikka takki auki, että ehtii muiden mukaan. Sen voi laittaa sitten pihalla. Ja kuulemma muutamat parhaat kaverit aina odottavat ja on siellä muitakin hitureita.



- kavereitten in-jutuissa on hyvin mukana ja löytyy ninjagot ja muut tämän hetken villitykset. Pojan paras kaveri on vuotta vanhempi poika naapurista, pitää pojan hyvin "inessä skenessä".



- olen yrittänyt purkaa tilannetta juttelemalla, kyselemällä kaikista pienemmistäkin päivän asioista, että löytäisin jotain mihin voisin keksiä helpotusta ja apua. Ei juuri mitään konkreettista tunnu löytyvän.



ap

ja se yhdistettynä kotihoitotaustaan ja eskariin mikä on hyvin koulumaista. Sanoisin, että teidän poika ei ehkä ole aivan täysin valmis eskariin. olisi hyvä jos ennen eskarivuotta olisi ainakin yhden vuoden päivähoidossa jolloin ehtisi tutustua riittävästi ryhmässä toimimiseen ja siihen aikatauluun yms. tällöin eskarin alkaessa ylimääräistä energiaa ei menisi päivistä/arjen rutiineista selviytymiseen vaan energiaa jäisi myös sille eskarityölle.



Voisin ajatella, että poikasi on todella stressaantunut koska säännöllinen ryhmässä toimiminen ja omatoimisuus/vähäinen aikuiselta saatu tuki on hänelle kohtalaisen uutta. Hänellä menee todella paljon energiaa siihen, että hän jännittää mitä seuraavaksi tapahtuu ja osaanko, pystynkö, ehdinkö...kun toiset lapset menee ja tekee asiat vanhalla päiväkotirutiinilla.



Harkitsisin todella olisiko pojalle parempi olla tämä vuosi päiväkodissa ja mennä vasta ensi vuonna eskariin. Tällöin poika siirtyisi ensivuoden eskareiden kanssa seuraavana vuonna ekaluokalle ja saisi todennäköisesti aika paljon vanhvemman aloituksen koulutaipaleelleen kuin nyt.



Voisin kuvitella, että pojalle ei jää kovin positiivinen kokemus eskarista jos hän joutuu tsemppaamaan itsensä kokoajan äärirajoille...tämä varmasti heijastuu myös koulunaloitukseen.



Koulukypsyys ei ole pelkästään niitä kynä-paperi-tehtävien osaamista, vaan kannattaa myös muistaa, että iso osa koulukypsyyttä on sosiaalinen pärjaaminen, fyysinen jaksaminen, omantoiminnan ohjaus, pukeminen, syöminen yms.

Siitäkö että ap on onnistunut kasvattamaan pojastaan nyhverön, ja lapsi saa nyt kärsiä, kun tuntee itsensä ulkopuoliseksi ryhmässään?

olisi todellakin ollut parempi vaihtehto, mutta tässä vaiheessa, kun omalla luokalla on jo tärkeät kaverit, olisi vaihto varmaankin järjetöntä.



Pojan koulussa eskarit viettävät välitunnit samassa pihassa koko alakoulun lasten kanssa ja koko valtavaa pihaa kohti on yksi ainoa valvoja.



Ja 17 oppilaan luokassa on yksi opettaja, yhtenä päivänä apuope. Osaa päiviä hieman porrastettu, että välillä on paikalla vain puolet luokasta.



Juteltu ollaan ainakin paljon. Poikakin sanoo, että jaksa enää höpöttää mitään.



Yritänkin nyt vain keskittyä siihen, että pojan elämässä olisi hauskanpitoa ja lepoa.



Onko muita neuvoja?



Tai saman tapaisia tarinoita omien lastenne eskarin/koulun aloituksesta?



ap

Eskaria on käyty vasta reilu kuukausi ja sä vedät jo huikeita päätelmiä! Kamoon!



Tunnistan paljon ap:n lapsen piirteitä omassa lapsessani ja hienosti on mennyt koulussa. Eskarivuosi oli kasvun paikka ja kevättä kohden löytyi se "iso poika" sieltä aran perfektionistin sisältä.



Ap:lle. Kannusta ja jututa tätejä. Tässä on toukokuun loppuun aikaa lapsen kehittyä. Kun nyt noinkin hienosti menee: on kavereita, uskaltaa kysyä tädeiltä, osaa toimia ruokailussa ja varmaankin keskittyä tekemiseen niin kyllä se siitä lähtee sujumaan. Vielä kun saatte tätien kans selviteltyä sen aamujännityksen syyn. Se voi olla ihan osin päivärytmin muutoksessakin. Nyt on 5x viikossa noustava aikaisin ja mentävä "kouluun".



Onko eskari muuten koulun yhteydessä? Se voi olla aika pelottavaa lapselle katsella 6-luokkalaisten kiroilua ja rähjäämistä ja "viddu, mä tapan sut" .."huumoriheittoja".



Mä uskon, että kyllä kaikki teillä vielä tasaantuu. :)

Ja tosiaan tällä hetkellä kavereiden kanssa menee oikein mukavasti. Kavereita on!



Varmasti juuri se hektisyys, asioista toiseen vikkelästi siirtyminen ja hälinä aiheuttaa stressiä.



Oletteko sitä mieltä, että nämä asiat saattavat korjaantua kun lapsi ehtii sopeutumaan? Siitä olen varma, että taustalla ei ole mitään vakavaa, kuten kiusaamista tai sitä että tehtävät eivät onnistuisi.



ap

mutta ilman noita sairasteluoireita. Myös tuollainen hitaasti syttyvä kavereiden kanssa. Ei vaan halunu lähteä ko eskaritehtävät on niin vaikeita. No kävin keskustelun niin poika haki itse pääosan tehtävistä ja siis myös valitsi ne itse... ja muutenkin meni eskarissa hyvin.



Kouluun lähtö myös yhtä hel...tiä. Ei millään. Ei halua sinne, koska siellä ei opi mitään jne. En usko, että on mitään kummempaa. Ei vaan tykkää lähteä. Keskustelut on käyty myös open kanssa ja koulussa kaikki hyvin.

Entisenä pk-tätinä tiesin, etten ikinä laittais lapsiani siihen kammotukseen, jota päiväkodiksi kutsutaan. Siellä tuhotaan kaikki yksilöllisyys, darwinismia parhaimmillaan ja ne toimimattomat henkilökunnat. Lista olisi loputon. 100 tädin joukossa pari helmeä ei pelasta mitään.



Ja ap selvästi rakastaa lastaan eikä ole pakottanut lasta päiväkotiin vaikka itse kotona. Se tais kolahtaa eräälle.

1kk on liian lyhyt aika superanalyysiin. Jututa niitä tätejä, siellä se ratkaisu on :)

joilla oman lapsen eskarivuosi juuri takana tai alkanut, he ovat olleet aivan ihmeissään kertoessani miten koulumaisesti meidän lapsen eskari on järjestetty.



Juuri nämä käytännössä valvomattamat välitunnit esimurkkujen seassa, lukujärjestys, ruokailut hyvin itsenäisiä suuressa ruokalassa yhdessä koko muun koulun kanssa, vain yksi opettaja, jne..



Täytyy kylläkin mainita, että opettaja on mitä empaattisin ja ihanin ja poikamme tykkää hänestä valtavasti!



ap

sydämessäni olen ainakin siitä varma, että lapsiemme kohdalla kaikki ratkaisut on tehty aidosti lapsen parasta haluten. Tosin eihän se sitä tarkoita, että kaikki onnistuisi ongelmitta ja että aina pystyisi valitsemaan oikein.



Jos nyt päättäisin, saattaisin valita toisen eskarin. Toisaalta sitten ekalle mennessä kaikki kaverit tuttuja ja käytännössä mikään ei juuri tule muuttumaan ensi vuonna. Ehkä nyt kärsitään sopeutumiskivut ja jännitykset ensi vuodenkin edestä ja vuoden päästä syksyllä nautitaan rennosta ja helposta ekaluokan aloituksesta :)



ap

Ne kuudesluokkalaisethan on lapsellesi melkein muukalaisia seksi, viina, kiroilu jne puheineen siellä välkällä ja ruokalan jonosa :) Anna ajan kulua, uskon, että kaikki suttaantuu hyvin vielä. Kk on lyhyt aika sopeutua.

Ja ap selvästi rakastaa lastaan eikä ole pakottanut lasta päiväkotiin vaikka itse kotona. Se tais kolahtaa eräälle.

Tässä maassa sitten aika paljon ei-rakastettuja lapsia...

T:kotiäiti (muttei onneksi enää kauaa :D)