Lue keskustelun säännöt.
Olenkohan mä ihan kauhea äiti? Esikoistyttö muutti isänsä luo
25.09.2011 |
ja mä huomaan, etten oikeastaan edes ikävöi häntä ollenkaan, olen helpottunut, että asuu nykyään siellä.
Tytön kanssa oli kaikki jotenkin kamalan vaikeaa, vaikka parhaani yritin ja vietin paljon unettomia öitä kun mietin aina missä on vika ja missä teen väärin.
Nyt sitten puoli vuotta sitten tyttö tahtoi muuttaa isälleen, jostain syystä on aina tullut isänsä kanssa paremmin toimeen. Ja mä oon siis suurimmaksi osaksi vaan helpottunut ja tyytyväinen. Onneksi tyttökin ilmeisesti. Kyllä mulle välillä iskee ikävä ja kaihoisa mieli, kun yksi porukasta puuttuu, mutta ne hetket ovat harvemmassa.
Ääneen en tätä uskaltaisi missään sanoa.
Kommentit (4)
Tietty lapselle sitä ei kannata näyttää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta ehkä niille sun muille lapsille olet ihan hyvä äiti, joten tuskinpa tätä kannattaa liikoja pohtia. Jos tytöllä on nyt kaikki hyvin, se riittäisi mulle.
hän on aina ollut isin tyttö ja minä taas olen lapsen kanssa aina vähän kamppailemassa. Luulen, että lapsi kärsisi enemmän isättömyydestä kuin äidittömyydestä. Kuopus on taas huomattavasti enemmän minuun kiinnittyvä ja meidän on helppo olla toistemme kanssa. Eli ihan normaalilta kuulostaa ap:n tunteet, mutta parempi tosiaan ilmaista ne täällä av:lla kuin tosi elämässä, ainakaan lapselle.
Meillä esikoisen ja mun ristiriidat johtuvat varmaankin eniten siitä, että ollaan niin samanlaisia...
usein on niin että sukset menee ristiin enemmän sellaisen lapsen kanssa joka on vaikka yhtä voimakastahtoinen kun äiti..