Lue keskustelun säännöt.
Kuinka sairaan lapsen voi viedä harrastuksiin?
08.09.2011 |
Se on selvä raja, että jos kuumetta on, jäädään kotiin, mutta missä menee kotiin jäämisen raja muitten oireitten (mm. nuha ja yskä) kohdalla? Kyse on ei-liikunnallisista harrastuksista.
Kommentit (8)
joten niistä pitäisin kotona jos sairaus on sellainen, että vielä selvästi näkyy ja kuuluu. Eli jos yskii usein tai niiskuttaa. Jos enää silloin tällöin yskii tai täytyy niistää n. kerran tunnissa, niin sitten voi mennä. Ja tietenkin pitää olla niin terve että lapsi jaksaa ja haluaa mennnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joten niistä pitäisin kotona jos sairaus on sellainen, että vielä selvästi näkyy ja kuuluu. Eli jos yskii usein tai niiskuttaa. Jos enää silloin tällöin yskii tai täytyy niistää n. kerran tunnissa, niin sitten voi mennä. Ja tietenkin pitää olla niin terve että lapsi jaksaa ja haluaa mennnä.
Sairaan lapsen viemisellä ajoin juurikin takaa sitä, että kuinka nuhaisen voi viedä vai pitääkö nuhan olla täysin parantunut. Itse kannattaisin täysin nuhatonta, mutta silloin ei tulisi koskaan käytyä missään, kun tuntuu, että aina on flunssa joko tulossa tai menossa.
Joskus on muskarissa vieressä istunut vauva pärskinyt ihan koko ajan, eikä se kovin kivalta tunnu. Mutta toisaalta ei aina voi kotiinkaan jäädä.
ap
Mitä jos se nuha on juuri siksi koko ajan tulossa tai menossa, kun lapsi ei saa toipua siitä nuhastaan kunnolla, vaan täysillä pitää elää jo ennen kuin on täysin terve. Ja silloin ei ole puolustuskyky täsissä voimissa ja se seuraava nuha pääsee taas iskemään heti ja helpommin.
Jos lapsi on herkkä saamaan nuhaa, niin eikö olisi ihan loogista järkätä lapsen elämä sellaiseksi kuin lapsen fysiikka vaatii. Mikä logiikka on siinä, että tietyt harrastussuoritukset pitää saavuttaa lapsen kuin lapsen - välittämättä siitä onko yksilö enemmän vai vähemmän sairasteleva.
Mitä jos se nuha on juuri siksi koko ajan tulossa tai menossa, kun lapsi ei saa toipua siitä nuhastaan kunnolla, vaan täysillä pitää elää jo ennen kuin on täysin terve. Ja silloin ei ole puolustuskyky täsissä voimissa ja se seuraava nuha pääsee taas iskemään heti ja helpommin.
Jos lapsi on herkkä saamaan nuhaa, niin eikö olisi ihan loogista järkätä lapsen elämä sellaiseksi kuin lapsen fysiikka vaatii. Mikä logiikka on siinä, että tietyt harrastussuoritukset pitää saavuttaa lapsen kuin lapsen - välittämättä siitä onko yksilö enemmän vai vähemmän sairasteleva.
Esikoista en vienyt pienenä kerhoon ikinä, jos oli yhtään sairas. No, kun päästiin paikalle, siellä oli AINA sairaita lapsia ja AINA tuli meille flunssa. Lopulta minäkin aloin viedä vähän nuhaisena. Mutta jännähän olisi tietää, kuinka paljon tai vähän pikkulapset sairastaisivat, jos oikeasti ei vietäisi pärskiviä lapsia mihinkään kerhoihin tai hoitoon. Olisiko sitten enää niin, että "lapset väkisinkin sairastavat paljon"? No se oli vain ajatus.
Viime talvena olimme taas kunnon sairauskierteessä ja koululainen oli pakko laittaa kouluun hieman kipeänä. Ensin ajattelin, että ollaan rauhassa kotona, jotta lapsi paranee kunnolla, mutta kun ei parantunut! Siis oikeasti hän olisi alkusyksyn jälkeen mennyt kouluun ehkä vasta keväällä, jos olisin vasta täysin terveenä päästänyt matkaan. Ja kokeilin siis todellakin tuota kotona toipumista, mutta ei auttanut. Lääkärissäkin tietysti ravattiin, kun oli korvatulehdusta ja muuta, eli ei mitään sen ihmeempää ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos se nuha on juuri siksi koko ajan tulossa tai menossa, kun lapsi ei saa toipua siitä nuhastaan kunnolla, vaan täysillä pitää elää jo ennen kuin on täysin terve. Ja silloin ei ole puolustuskyky täsissä voimissa ja se seuraava nuha pääsee taas iskemään heti ja helpommin. Jos lapsi on herkkä saamaan nuhaa, niin eikö olisi ihan loogista järkätä lapsen elämä sellaiseksi kuin lapsen fysiikka vaatii. Mikä logiikka on siinä, että tietyt harrastussuoritukset pitää saavuttaa lapsen kuin lapsen - välittämättä siitä onko yksilö enemmän vai vähemmän sairasteleva.
Nythän siis puhuttiin harrastuksista. Koulu on eri asia, sitä kun ei voi jättää kokonaan käymättä. Mutta aloituksessa oli kyse harrastamisesta.
Meillä tehtiin niin, että koska keskimmäinen näyttää olevan sen tyyppinen, joka imee itseensä kaikki mahdolliset virukset, niin lopetettiin koko muskariharrastus. Siellä kun kaikki lapsukaiset käpälöivät niitä samoja soittimia, ja meidän muskarissa ei ainakaan pestä käsiä, niin ajattelin, ettei mikään harrastus ole sen arvoinen, että sen vuoksi pitää olla koko ajan kipeänä.
Tietenkin niitä viruksia tulee muualtakin, mutta miksi en karsisi lapselta sitä pahinta tartuttajaa pois. Kyllä lapsikin mieluummin on enemmän terveenä kuin käy sairaana muskaria.
ei monessa perheessä käytäisi käytännössä lainkaan harrastuksissa, koulussa eikä vanhemmat sitten töissäkään.
Minusta lapsen yleisvointi on paras mittari juuri kyseisen lapsen osallistumista punnittaessa. Jos lapsi on virkeä ja jaksaa touhuta, hän on riittävän terve.
Sitten se tarttumisaspekti. Liikkeellä oleva kausinuha tarttuu muihin lapsiin joka tapauksessa jos on tarttuakseen. Sen voi saada vaikka bussissa, apteekissa, kaupassa tai naapurissa kyläillessä.
Sen sijaan vatsatauteja yms. ei pidä mennä tahallaan levittämään harrastuksiin.
että tähän nyt jotain mielipiteitä olis.