Naimisissa ulkomaalaisen kanssa - haluatko kysyä jotakin?

Vietnamissa syntynyt, nyt Suomen kansalainen

Millainen vietnamilainen mies on? Mun mielestä jotkut ovat hyvinkin söpöjä, tosin en pidä aasialaisia miehiä "siinä mielessä" viehättävinä.

Määräileekö paljon?

Määräileekö paljon?

En voi puhua kun omasta miehestäni. Ei todellakaan määräile, vaikka vietn. miehille pahin pelko taitaa olla joutua vaimon tossun alle ;)

Mä en suostuisikaan määräiltäväksi. Itse asiassa olen kuullut vietnamilaisilta tutuilta niin päin, että mun pitäisi pitää miehelle kovempaa kuria. Mutta joo, en ole miehen äiti vaan vaimo.

Mies on meillä keittiövastaava, mä lähinnä avustan.

miten ihmeessä jaksat vääntää hänelle englantia tms.kieltä tai jaksaa odottaa kun hän hakee auomen sanoja.



Itse tympäännyin juuri tähän, kun ei voinut omalla kielellä käydä keskusteluja niin en tuntenut saavani asiaa kerrotuksi niinkuin halusin.

Onko niin, että hän esim. nauraa ollessaan hämillään tai vihainen? (Olen lukenut, että aasialaisille olisi tällainen tapa.)

Millaiselle huumorille hän nauraa?

Osoittaako hellyyttä?

Oletko käynyt Vietnamissa? Käykö miehesi siellä usein ja onko miten kauan asunut Suomessa?

Mies puhuuu nykyään suomea hyvin. Aivan alkuaikoina (muutama kk) käytimme englantia, ja mä osaan myös jonkin verran vietnamia.



Oikeastaan teki mun äkkipikaiselle luonteelle ihan hyvää, kun joutui vähän aikaa miettimään, miten jonkin asian sanoo, ja odottamaan vastausta. Täytyi todella keskittyä toiseen ja kuunnella eikä vain jatkaa minä-minä-minä -linjalla.



Ylipäätään asioista täytyi keskustella enemmän, koska mitään ei voinut pitää itsestäänselvyytenä. Ehkä me molemmat ollaan myös taipuvaisia hakemaan sopua.

ilmaiseminen on todella vaikeaa vieraalla kielellä. Toivottavasti jaksatte...

Jos mies on hämillään, hän saattaa peittää sen teeskentelemällä huvittunutta, mutta ei rupea hekottelemaan.



Mieheni kasvatukseen on kuulunut tietynlainen kasvojen säilyttäminen. Yleensä ei esim. ole sopivaa osoittaa vihastumista julkisesti. Suora kieltäytyminen on myös vaikeaa.



Hellyyttä mies osoittaa usein: halaa, suutelee, taputtelee jne., mutta julkiset hellyydenosoitukset rajoittuvat kevyisiin halauksiin.



Pituutta on vähän päälle 160 cm (itse olen lyhyempi).



Mies on asunut Suomessa yli 20 vuotta. Ollaan käyty Vietnamissa useita kertoja yhdessä, pari kertaa mies on käynyt yksin. Pyritään käymään noin joka toinen vuosi.



Paras ominaisuus, johon rakastuin… Rehellisyys ja jonkinlainen tosi vaikeasti selitettävä lämpö.



Tunteiden ilmaiseminen on haastavaa, mutta näkisin, että enemmän painaa halu kuunnella ja ymmärtää, ja se, että arvostaa toista. Ollaan asuttu yhdessä 17 vuotta, ja eiköhän tässä vielä jaksella eteenpäin.

miten ihmeessä jaksat vääntää hänelle englantia tms.kieltä tai jaksaa odottaa kun hän hakee auomen sanoja.

Itse tympäännyin juuri tähän, kun ei voinut omalla kielellä käydä keskusteluja niin en tuntenut saavani asiaa kerrotuksi niinkuin halusin.

seksinnälässään menee naimisiin miettimättä sen paremmin omaa kuin miehenkään älykkyystasoa. Meillä tota ongelmaa ei ole, osataan keskustella ja riidellä ihan molempien äidinkielellä ja parilla muullakin vielä. Koulunkäynti kannattaa...

paras ystäväni on naimisissa vietnamilaisen kanssa ja se tyyppi oli ihan kamala. Petti minköä ehti, vaikka ei suomea kunnolla vaikka oli maassa ollut 20v. erosivat sitten.

Sen sisarukset varasteli kaupoista, elivät sillä.

Tekivät kovaa bisnestä merkkituotteilla.

Ne tyykkää olla omissa oloissaan, niitä näkee harvoin esim. bussikuskina.

Mieheni ei käytä eikä välitä huumeita eikä myöskään varastele tai pelaa.



Mikä merkitys tässä tuurilla on? Ei puolison valinta kai mitään arpapeliä ole, jossa itse ei voisi vaikuttaa mihinkään. Olen ehtinyt nähdä niitä huonojakin miehiä (sekä suomalaisia että vietnamilaisia), mutta ei huonoa tarvitse valita puolisokseen, tai jos miehen kamaluus paljastuu vasta myöhemmin, ei sitä tartte jäädä katselemaan.