Lue keskustelun säännöt.
Ensimmäistä kertaa elämässä mä toivon ystäviä.
28.07.2011 |
En ole koskaan oikein pitänyt ystävistä. Minulla ei koskaan ole ollut aikaa, ei kiinnostusta. Olen nähnyt vieraat ihmiset vain ajanhukkana ja häiritsevinä tekijöinä.
Nyt kun työni on melko epäsosiaalista (yksinäistä kehitystyötä), olen alkanut kaivata sosiaalisia kontakteja perheen lisäksi.
Lieneekö ikäkriisi vai mikä kun 40 lähestyy. Eipä minulla juuri montaa ystävää olekaan, pari läheisintäkin meni ja kuoli tässä viime vuosina.
EI sen puoleen, pienten lasten äitinä tuota aikaa ei kauheasti ole sosiaaliseen kanssakäymiseen, mutta joku kaipuu siihen on nyt tullut. Uusi piirre itsessäni.
Kommentit (3)
tosi hyviä ystäviä, joista pari edelleen ystävinä, mutta asuvat eri puolella Suomea. Aikuisiällä en ole oikein osannut solmia tai pitää ystävyyssuhteita. Tykkään ihmisistä, mutta olen varautunut, ajattelen ettei kukaan oikeasti pidä minusta, jotenkin tiedostamatta torjun. Olen nyt neljänkymmenen, lapset aika pieniä, joten aikaa kavereille ei paljon ole, mutta kaipaan aikuista ystävää, joka jakaisi asioita kanssani. Kaipaisin kaveria myös erilaisiin menoihin, teatteriin, keikoille. Miehen kanssa kyllä käädään, mutta se ei ole sama asia.
Minulla on myös käsitys, että kukaan ei pidä minusta. Saatan olla perusilmeeltäni koppavan ja etäisen oloinen, joka voi karkottaa ihmisiä. En ole se, jonka viereen ekana bussissa tullaan. Ja kun pelkään että kukaan ei pidä minusta, suojaan itseni kuorella, ja silloin ei ainakaan kukaan lähesty. Ainoat, jotka lähestyy, ovat miehet. Mutta harvat niistäkään ystävyysmielessä :/ . On minulla pari miespuolista kaveria, mutta ei heidän kanssaan voi kovin syvällistä ystävyyssuhdetta solmia.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siita, etta olet aidosti kiinnostunut tutustumaan paremmin johonkin (tiettyyn) toiseen ihmiseen. Ap:n tapauksessa kuulostaa ennemminkin silta, etta hanelle kelpaisi mika tahansa "lammin ruumis" seuraksi, koska omasta elamasta puuttuu juuri nyt jotain sellaista. Eli siis kaikki pyorii ihan vaan ap:n omien tarpeiden ymparilla, mitaan aitoa kiinnostusta muihin ihmisiin ei aloitusviestissa havaitse. En usko, etta noista lahtokohdista sulle tulee jatkossakaan loytymaan ystavia, ap.
tosi hyviä ystäviä, joista pari edelleen ystävinä, mutta asuvat eri puolella Suomea. Aikuisiällä en ole oikein osannut solmia tai pitää ystävyyssuhteita. Tykkään ihmisistä, mutta olen varautunut, ajattelen ettei kukaan oikeasti pidä minusta, jotenkin tiedostamatta torjun.
Olen nyt neljänkymmenen, lapset aika pieniä, joten aikaa kavereille ei paljon ole, mutta kaipaan aikuista ystävää, joka jakaisi asioita kanssani. Kaipaisin kaveria myös erilaisiin menoihin, teatteriin, keikoille. Miehen kanssa kyllä käädään, mutta se ei ole sama asia.