yksinkö?

Ei ole helppo tilanne sulla.



Mutta älä nyt miehen p-puheiden takia aborttia tee. Jos ei se halua sun kanssasi sitä lasta kasvattaa niin ei sillä ole mitään sanomista asiaan.



Jos teet abortin niin tee se koska susta siltä tuntuu, se on kokonaan sun päätös. Voiko olla, että miestä myös pelottaa isäksi tulemisen vastuu emotionaalisesti ja taloudellisesti, ja yrittää siksi painostaa sua aborttiin? Siis vaikka lähtisikin lätkimään niin onhan sillä silti elatusvastuu ja kyllä se jossain tuntuu se lapsen syntymäkin.



(Mä en kyllä kykenisi elämään kenenkään kanssa, joka uhkailee ja painostaa aborttiin. Eli miehestä ja hänen mielipiteistään en niin paljon perustaisi, mutta mieti sitä aborttiratkaisua oman jaksamisesi ja elämäsi kannalta..)

No mulla ei sama tilanne ihan mutta yksin jäin odotusaikana ja edelleen olen yksin ja lapsi jo yli vuoden ja hyvin me ollaan pärjätty.



Niin aborttia en kyllä suosittele jos mies painostaa! Ja koska olette yhteisesti päättänyt tehdä vauvan ja mies sit ku tosipaikka eteen tulee ni menee puihin ni kantsis varmaan tän miehenki mennä itseensä vähän miettimään! Ja siitä olen varmaan kans samaa mieltä et yhteiselo jos abortin teet ei taida olla enään samaa:S Vaikee tälleen kirjoittaen näitä sanoa toivottavasti et saanut väärää kuvaa.

Niinpä,olen todennut sen että en kylä tee sen takia aborttia että se vatii vaan jos itsestäni tuntuu siltä...olen miettinye ja pyöritellyt asiaa edes takaisin..enkä tiedä mihin päädyn!!On työ kuviotkin sellaiset etä en ehkä niitten takia haluaisi myöskään pientä lasta..mutta toisaalta en tiedä onko minista tekemään aborttiakaan...on nyt kyllä elämäni vaikein päätös edessä.Ensimmäinen lapsi oli tekemällä tehty eikä edes mietitty pidetäänkö vai ei.Oli ihan itsestään selvyys että pidetään..Ni nyt onkin vähän erilaista..Ollaan tekemässä mutta ups,en haluukkaan.Tiedän että mieheni pelkää ja hänellä ei ole " aikaa" kun käy töissä ja harrastaa fudista ja sählyy.ei ole paljon kotona mutta en vaadikkaan..sil on semmonen käsitys että kun lapsi tulee ni kummatki vanhemmat ovat kotona vauvan kanssa ja sidottuna siihen..vaikka ei se nyt ihan niin mene!!

Meillä myös mies kyseli, että milloin me tehdään pikkuinen jne. lässytystä. No kappas sittenhän kävikin niin, että tulin raskaaksi aika nopeasti ja mies ei enää halunnutkaan lasta. Pienen juttelun jälkeen kumminkin päätettiin, että lapsi pidetään. Molemmat on lapsirakkaita ja siinä iässä, ettei muita vaihtoehtoja juuri ole. No, sitten kun pienikään riita tuli, mies pamautti heti että tee abortti jne.. no minä en sitä paskaa viitsinyt kuunnella ja katella, vaan lopetin suhteen. Nyt olo on helpottunut. Uskon pärjääväni lapsen kanssa paremmin yksin kuin huonon miehen kanssa. Mies meinasi ettei aio olla lapselle ns. viikonloppu-isä, mutta se on hänen murhe. Tietenkin on ikävä kertoa lapselle, kun se kasvaa mikä on todellinen tilanne.. mutta parempi näin!

Tsemppiä sulle! kyllä sä pärjäät!!