Siis mikä tota lasta vaivaa kun pelkää kaikkea
Huutaa ja panikoi esim. pelkän imurin näkemisestä (ei tarvitse edes laitteen olla päällä), siivosin ja keittiössä oli nostettu tuolit väärin päin pöydän päälle, vaihdettiin lakanoita, rapisevaa paperipussia lattialla jne jne jne. Mitään ei voi tehdä kun toinen alkaa huutaa hysteerisesti ja panikoi. Niin ja ikää löytyy lapsoselta tasan 1v.
Kommentit (11)
paniikkia lietsomaan!
Meillä ujo lapsi, joka pelkää uusia asioita eikä ole mistään aistiyliherkkyydestä kyse. 1v pelkäsi muurahaisia, kärpäsiä, imuria, sähkövispilää...
Se menee ohi!
tuollanen kausi oli 1,5 -vuotiaana, menee aikanaan ohi. Ole lapsen turvana kun tarttee. Ei se karaisemalla lähde ajan kanssa. :)
äääh! alkaa kohta pää hajoamaan tohon koko aikaiseen itkuun ka vinkumiseen. Toivottavasti menee pian ohi!
-ap
...alkoi aina itkeä hillittömästi jos isä aivasti. :) Silloin oli vajaa vuoden vanha.
menee se ohi, mut voi kestää, meillä ollu tällasta jo monta kuukautta, nyt alkaa pikkusen helpottaa. Mut jos toi sun asenne on tollanen että mitä sä kakara ny vingut siinä, niinku tekstistäs vähän näyttää, niin ei se lapsen oloa kyllä helpota. Mä en ainakaan koe lapseni hätää vinkumisena, vaan sitä lasta ihan oikeasti pelottaa!!! Koita ny pikkusen ymmärtää sitä lasta ja olla empaattinen, kausia tulee ja menee ei se aina oo niin simppeliä lapsen kanssa, mutta pitää vaan koittaa jaksaa. Vaikka mitä "jaksamista" tuossakaan loppujen lopuksi edes on, tätä vartenhan me äidit ollaan, lohdutetaan jos pelottaa.
saunassaolokin alkoi jossain vaiheessa pelottamaan, samoin punkassakäynti, vaihdoin telkkarin vanhasta uuteen niin päivä meni ihan pilalle jne jne...
nyt kun 2v edelleen erittäin pelokas, eikä päästäisi silmistään mutta esim. imuroida jo voi ilman järjetöntä parkua, tosin istuu sohvalla tyynyjen takana ja silmä kovana vahtii että imuri pysyy kaukana.
saunaan en pääse vieläkään.
kertokaa mullekin onko tämä normaalia vai viestiikö jostain?
saunassaolokin alkoi jossain vaiheessa pelottamaan, samoin punkassakäynti, vaihdoin telkkarin vanhasta uuteen niin päivä meni ihan pilalle jne jne...
nyt kun 2v edelleen erittäin pelokas, eikä päästäisi silmistään mutta esim. imuroida jo voi ilman järjetöntä parkua, tosin istuu sohvalla tyynyjen takana ja silmä kovana vahtii että imuri pysyy kaukana.
saunaan en pääse vieläkään.
kertokaa mullekin onko tämä normaalia vai viestiikö jostain?
Meillä myös tuollaista ja nyt kun ihan pian kolahtaa 3 vuotta mittariin niin nuo pelot ovat alkaneet hellittää. Meillä on pelätty mm. imuria, muurahaisia, kärpäsiä, jossain vaiheessa jopa tuulen mukana lentäviä roskia jne.
Vanhempani ovat sanoneet, että lapsi on ihan samanlainen kuin minä olin tuon ikäisenä. Pelkäsin kuulemma ihan järjettömiä juttuja kunnes ne pelot sitten yhtäkkiä hävisivät. Ja lapsi tosiaan on samanluonteinen kuin minä eli vähän arka, hitaasti lämpiävä ja herkkä. Mutta ihan normaali ihminen minustakin on tullut :)
menee se ohi, mut voi kestää, meillä ollu tällasta jo monta kuukautta, nyt alkaa pikkusen helpottaa. Mut jos toi sun asenne on tollanen että mitä sä kakara ny vingut siinä, niinku tekstistäs vähän näyttää, niin ei se lapsen oloa kyllä helpota. Mä en ainakaan koe lapseni hätää vinkumisena, vaan sitä lasta ihan oikeasti pelottaa!!! Koita ny pikkusen ymmärtää sitä lasta ja olla empaattinen, kausia tulee ja menee ei se aina oo niin simppeliä lapsen kanssa, mutta pitää vaan koittaa jaksaa. Vaikka mitä "jaksamista" tuossakaan loppujen lopuksi edes on, tätä vartenhan me äidit ollaan, lohdutetaan jos pelottaa.
Tottakai otan syliin ja yritän selittää ettei ole hätää, ihan omassa päässäni sitten kipunoin ja vittuunnun, mutta en pura sitä lapseen :) Ja ihan oikeesti lapsen huuto on stressaavaa, varsinkin kun lapsen hoito on suurimmaksi osaksi yksin minun vastuullani.
Ja kyllä rakastan lastani, enkä antaisi pois mistään hinnasta. Mutta se nyt ei ollut tämän keskustelun pääasia.
-ap
Meidän kuopus pelkäsi mm. imuria, suihkua, liukuportaita...
Pelot helpottivat 5-vuoden iässä.
Nykyään uskaltaa liukuportaisiinkin.
menee se ohi, mut voi kestää, meillä ollu tällasta jo monta kuukautta, nyt alkaa pikkusen helpottaa. Mut jos toi sun asenne on tollanen että mitä sä kakara ny vingut siinä, niinku tekstistäs vähän näyttää, niin ei se lapsen oloa kyllä helpota. Mä en ainakaan koe lapseni hätää vinkumisena, vaan sitä lasta ihan oikeasti pelottaa!!! Koita ny pikkusen ymmärtää sitä lasta ja olla empaattinen, kausia tulee ja menee ei se aina oo niin simppeliä lapsen kanssa, mutta pitää vaan koittaa jaksaa. Vaikka mitä "jaksamista" tuossakaan loppujen lopuksi edes on, tätä vartenhan me äidit ollaan, lohdutetaan jos pelottaa.
Tottakai otan syliin ja yritän selittää ettei ole hätää, ihan omassa päässäni sitten kipunoin ja vittuunnun, mutta en pura sitä lapseen :) Ja ihan oikeesti lapsen huuto on stressaavaa, varsinkin kun lapsen hoito on suurimmaksi osaksi yksin minun vastuullani.
Ja kyllä rakastan lastani, enkä antaisi pois mistään hinnasta. Mutta se nyt ei ollut tämän keskustelun pääasia.
-ap
Hieno juttu sitten :) Sai vaan eri kuvan aloituksesta, mutta ymmärrettävää että välillä hermostuu... :) Jaksamista sinne!
vois olla..?