"Lapset ovat pieniä vain lyhyen hetken"

itket sitä, että et tajunnut lapsuuden katoavaisuutta.

enää kahteen vuoteen toivonut, että kunpa olisivat isompia

Nuorin täyttää 2-vuotta ja tuntuu jo niin isolta. Minä itte, minä itte.

Itsellä 4 lasta. 3 jo muuttaneet pois kotoa. Muutama jo perheellinen.

kotonamme asuu enää yksi lapsi- Vastahan ne syntyi. Niin ja nyt ollaan jo tässä.

Nyt on aika paapoa lapsenlapsia. Aina, kun omilta kiireiltään ja arjestaan ehtii.

silti se lapselta edelleen tuntuu.

aika meni aivan liian nopeasti ohitse! Omat lapseni ovat nyt 2,5- ja 4-vuotiaita ja koen jo nyt haikeutta siitä miten niistä kasvoi niin nopeasti noin isoja. Kohta ne menee kouluun ja muuttaa pois kotoa ja ja... nyyh!

"Miksi se tuntuu niin pitkältä? Kuka muu toivoisi että lapset olisi jo isompia?"



Aika on suhteellista. Paljon vaikuttaa oma jaksaminen. Paljon vaikuttaa se, onko omaa aikaa, saako omaa rauhaa, jne. Paljon vaikuttaa arjen kuormittavuus sekä kauanko sitä on kestänyt. Kuinka monetta vuotta sitä vaihtaa vaippoja peräkkäin.



Toivotko että lapset olisivat jo isompia, vai että he osaisivat joitakin tiettyjä taitoja? Itse huomaan usein, että tuo toive "isommuudesta" onkin toive siitä, että lapsi osaisi jo puhua tai ymmärtäisi puhetta tai lapsen voisi hetkeksi päästää yksin ulos leikkimään. Toiveissa ei ole niinkään lapsen kasvaminen isommaksi kuin uuden taidon oppiminen/kehityksen edistyminen.

"Miten ne saiskin pysymään pieninä.. Nuorin täyttää 2-vuotta ja tuntuu jo niin isolta. Minä itte, minä itte."



Haluaisitko tätä todella? Muista tätä toivoessasi, että joillakin lapset oikeasti pysyvät pitkään pieninä (esim. kehitysvammaiset). Montako vuotta haluaisit vaihtaa lapsellesi vaippoja?

Kummasti unohtuu tai muistoissa muuttuu vähemmän hampaitakiristäviksi kaikki uhmat, kitinät, valvomiset, monkumiset, vinkumiset, kiukuttelut, tappelut. Päällimmäisiksi muistoiksi kipuavat (onneksi) kaikki kivat ja hassut jutut. Niiden perään varmasti haikaileekin.

Apua, milloin ne kasvoi noin isoiksi??

Kyllähän vuosikin on pitkä aika, ainakin omasta mielestäni. Eli jos jollakulla on useampi pieni lapsi niin onhan se pikkulapsiaika oikeastikin aika pitkä kuitenkin.

Hieman alkaa helpottaa, kun nuorimmainenkin on 4. Mutta ei ole ollut turvaverkkoja tms.

Isot lapset musta kivempia ja niiden tekemiset on jo sellaisia, että itsekkin tykkään.

Nyt aika menee nopeasti, mutta taaperoaika kesti ikuisuuden, kun lapsissa oli niin paljon hommaa ja väsykin oli.

Isot lapset musta kivempia ja niiden tekemiset on jo sellaisia, että itsekkin tykkään.

Nyt aika menee nopeasti, mutta taaperoaika kesti ikuisuuden, kun lapsissa oli niin paljon hommaa ja väsykin oli.

Syynä varmasti tukiverkoston puute, eli omaa tai kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa on hyvin hankala järjestää.



Odotan sitä, että pääsen vaikka piipahtamaan kaupassa hakemassa maitotölkin, ilman että pitää lapset pakata mukaan :) Eli että lapset pärjäisivät edes hetken aikaa keskenään.



Olkaa onnellisia te, jotka saatte lastenhoitoon apua! Uskon, että pikkulapsiajasta nauttii eri tavalla, jos tietää saavansa apua pyydettäessä.

Isot lapset musta kivempia ja niiden tekemiset on jo sellaisia, että itsekkin tykkään.

Nyt aika menee nopeasti, mutta taaperoaika kesti ikuisuuden, kun lapsissa oli niin paljon hommaa ja väsykin oli.