Lapsen koskemattomuuden varmistaminen

mutta jos todella tyttärenä noin epäilet niin et missään tapauksessa anna ainakaan yökylään. Herää!

mutta kuitenkin kysymys on pelkästä aavistuksesta. Minulla ei ole mitään konkreettista, pelkkä tunne että niin voisi olla.

ap

en voisi yökylään antaa, jos tuollaista epäilisin. Etkä ilmeisesti sinäkään. Ota itseäsi niskasta kiinni ja puhu siskollesi. Ettekö ole läheisiä? Olisi tärkeää hänellekkin, että saisi tukea juuri läheisiltään, koska on varmasti myös peloissaan, jos olet oikeassa. Kokemusta minulla ei ole, mutta olen kuullut myös, että naiset joilla on ollut etäinen suhde isäänsä lapsina, pelkäävät omien lastensa hyväksikäyttöä normaalia enemmän. Itselläni on taas juuri tämä tilanne ja koen joskus olevani jopa vainoharhainen. Varmistu asiasta lapsesi vuoksi!

lapsen koskemattomuus, on pitää lapsi omassa näköyhteydessä isäsi ollessa läsnä. Kyseisessä tilanteessa en kykenenisi edes äitiini luottamaan, sillä usein myös perheen äidit ovat tietoisia lasten hyväksikäytöstä perheiden sisällä. Sanomattakin on selvää, että kuuntelisin ahdistustani, enkä päästäisi lasta yökylään. Luulen, etten kykenisi ottamaan hyväksikäyttöä puheeksi.

yökylään ja tarkkailet miten sisko reagoi.



Jos on pienikin vaara, että lapset eivät olisi turvassa, älä vie! Parempi surra sitä, että loukkasi isovanhempia turhaan, kuin sitä että vei lapsensa raiskattavaksi vaikka vaisto yritti varoittaa!!!

lapsen koskemattomuus, on pitää lapsi omassa näköyhteydessä isäsi ollessa läsnä. Kyseisessä tilanteessa en kykenenisi edes äitiini luottamaan, sillä usein myös perheen äidit ovat tietoisia lasten hyväksikäytöstä perheiden sisällä. Sanomattakin on selvää, että kuuntelisin ahdistustani, enkä päästäisi lasta yökylään. Luulen, etten kykenisi ottamaan hyväksikäyttöä puheeksi.

Ja mitä sille mummollekin sitten sanoo selitykseksi, jos ei totuutta? Kun kaikki on muka normaalisti.

ap

Mistä fiiliksesi johtuu? Onko mitään, pientäkään, konkreettista näyttöä?

Mistä fiiliksesi johtuu? Onko mitään, pientäkään, konkreettista näyttöä?

on vaikea vastata ilman että sanon liikaa. Mutta monet asiat siskossa "loksahtaisivat kohdalleen" tällä selityksellä. Olen myös aistinut tiettyjä jännitteitä perheen sisällä. Mieluiten olisin tietysti väärässä. Pakko kai se on ottaa puheeksi, ei vain olisi voimia.

ap

mutta myös väärässä. Siksikin asia pitäisi jotenkin selvittää - ennenkuin tuomitset isäsi syyttömänä. Asiat eivät ole aina suoraviivaisia: joku oirehtii tietyllä lailla = kokenut hyväksikäyttöä. Asian ollessa epäilyksen alla pitäisin kuitenkin lapseni turvassa eli en antaisi yöksi. Keskustele siskosi kanssa! Siitä voi olla hänelle suuri apu, jos epäilysi pitävät paikkansa. Keskustele myös äitisi kanssa siskosi tilanteesta (mitkä seikat voisivät hänen mielestään olla syynä siskosi epätasapainoisuuteen).



t. 8

Tästä aiheesta on olemassa paljon kirjallisuutta.



Valitettavasti yleensä tuo intuitio on oikea.



Nämä on sen verran isoja juttuja, että ulkopuolinen apu on välttämätöntä.

Lapsia ei ole koskaan jätetty ilman vanhempia isoisän vaikutuspiiriin. Ei edes niin, että isoäiti on paikalla. Ei siis koskaan ilman omia vanhempia. Isoäiti on yöpynyt meidän perheessä ja "yökyläily" on näinpäin mahdollista.



Älä tee omia aavistuksiasi vastaan vaikka et olisi ihan varma. Ahdistus ja katumus on kamalia taakkoja jos lapsen koskettomuutta rikotaan. Puhumattakaan lapsen luottamuksen rikkomisesta, jota ei voi korjata. Jo tietynlainen ilmapiiri voi olla lapselle hyvin raskas, kun jää yksin. Ja muutenkin.



Isovanhemmat ovat olleet meille joskus aina vihaisia ja pettyneitä, koska emme koskaan ikinä anna heidän olla ilman vanhempia emme edes tuntia isoisän kanssa. Se on vain kestettävä, että on huono tytär yrittäessään olla kohtuullinen äiti.

Lapsia ei ole koskaan jätetty ilman vanhempia isoisän vaikutuspiiriin. Ei edes niin, että isoäiti on paikalla. Ei siis koskaan ilman omia vanhempia. Isoäiti on yöpynyt meidän perheessä ja "yökyläily" on näinpäin mahdollista.

Älä tee omia aavistuksiasi vastaan vaikka et olisi ihan varma. Ahdistus ja katumus on kamalia taakkoja jos lapsen koskettomuutta rikotaan. Puhumattakaan lapsen luottamuksen rikkomisesta, jota ei voi korjata. Jo tietynlainen ilmapiiri voi olla lapselle hyvin raskas, kun jää yksin. Ja muutenkin.

Isovanhemmat ovat olleet meille joskus aina vihaisia ja pettyneitä, koska emme koskaan ikinä anna heidän olla ilman vanhempia emme edes tuntia isoisän kanssa. Se on vain kestettävä, että on huono tytär yrittäessään olla kohtuullinen äiti.

Oletteko siis puhuneet äitisi kanssa suoraan tästä?

ap

Tästä aiheesta on olemassa paljon kirjallisuutta.

Valitettavasti yleensä tuo intuitio on oikea.

Nämä on sen verran isoja juttuja, että ulkopuolinen apu on välttämätöntä.

Mikä kirja olisi hyvä?

up