Jotkut ovat sitä mieltä, että lapsia ei pidä tehdä, jos on köyhä...

etteivät vanhempani olisi tehneet yhdessä lapsia. Äitini olisi varmaan ollut ihan hyvä äiti, jos miehenä olisi ollut joku muu.

Kun lapsena saappaat oli liian pienet, niitä oli käytettävä. Pari talvea kuljin äitini vanhoissa monoissa (jalat oli aina jäässä). Yläasteella ollessani mulla oli yhdet sopivat huousut ja yhdet liian pienet, kaksi mainos-t-paitaa ja yksi villapaita sekä parit resut alushousut.

Kuukautissiteitä ei ollut varaa ostaa, jouduin tekemään wc-paperista tuppoja. Rintsikoista puhuessani sain käyttöön äidin vanhat. Kun toivoin hiuskampoja, äitini toi töistä baarin lattialta löytämänsä kamman ja pesi sen.

Vuokra-asunto oli hatara, yksi huone ja keittiö. Puulämmitys ja kaivovesi. Saunottiin vuokraemännän saunassa lauantaisin. Turha varmaan todeta, että teineinä haisimme kaikki hielle, hiukset oli rasvaisia ja meitä kiusattiin koulussa.

Jostain kulttuurista tai käytöstavoista vanhempamme eivät tienneet mitään. Äidillä oli liikaa työtä, isää kiinnosti vain oma itsensä.

Hammasharjat saatiin lapsuutemme aikana vain silloin, kun sellaiset sai koulusta tai hammaslääkäriltä. Sain muistaakseni ekalla luokalla ollessani ensimmäisen. Hammastahnaa meillä ei ollut, äiti sanoi, että suola ajaa saman asian.

Ilmankos meillä kaikilla sisaruksilla on tosi surkeat hampaat, ja useita poistettuja.

Ennenkaikkea se koulukiusaaminen (tyyliin: Naamas on ku sianpillu pakkasella) jätti jälkensä, silloin koettiin olevamme huonompia kuin muut, ja nykyisin tiedetään olevamme huonompia kuin muut.

etteivät vanhempani olisi tehneet yhdessä lapsia. Äitini olisi varmaan ollut ihan hyvä äiti, jos miehenä olisi ollut joku muu.

Kun lapsena saappaat oli liian pienet, niitä oli käytettävä. Pari talvea kuljin äitini vanhoissa monoissa (jalat oli aina jäässä). Yläasteella ollessani mulla oli yhdet sopivat huousut ja yhdet liian pienet, kaksi mainos-t-paitaa ja yksi villapaita sekä parit resut alushousut.

Kuukautissiteitä ei ollut varaa ostaa, jouduin tekemään wc-paperista tuppoja. Rintsikoista puhuessani sain käyttöön äidin vanhat. Kun toivoin hiuskampoja, äitini toi töistä baarin lattialta löytämänsä kamman ja pesi sen.

Vuokra-asunto oli hatara, yksi huone ja keittiö. Puulämmitys ja kaivovesi. Saunottiin vuokraemännän saunassa lauantaisin. Turha varmaan todeta, että teineinä haisimme kaikki hielle, hiukset oli rasvaisia ja meitä kiusattiin koulussa.

Jostain kulttuurista tai käytöstavoista vanhempamme eivät tienneet mitään. Äidillä oli liikaa työtä, isää kiinnosti vain oma itsensä.

Hammasharjat saatiin lapsuutemme aikana vain silloin, kun sellaiset sai koulusta tai hammaslääkäriltä. Sain muistaakseni ekalla luokalla ollessani ensimmäisen. Hammastahnaa meillä ei ollut, äiti sanoi, että suola ajaa saman asian.

Ilmankos meillä kaikilla sisaruksilla on tosi surkeat hampaat, ja useita poistettuja.

Ennenkaikkea se koulukiusaaminen (tyyliin: Naamas on ku sianpillu pakkasella) jätti jälkensä, silloin koettiin olevamme huonompia kuin muut, ja nykyisin tiedetään olevamme huonompia kuin muut.

Sosiaalitoimistossa nähdään paljon perheitä joiden lapsia ja lapsenodotusta käy tosi sääli... surkea tulevaisuus edessä ja elämä senkun kurjistuu koko ajan ja vanhemmat ikäänkuin "lapsia" joita sos.toimisto sitten kaitsee...

oltiin köyhiä sillon kum oltiin kaksoisveljen kanssa pieniä mutta sittemmin rahaa oli enemmän. olihan se joskus aika ankeeta mut ei sitä lapsena sillee ajatellu. myöhemmin tosiaan oli sitten rahaa ja pikkuveli ei muistakkaan sellasta aikaa että ois tiukkaa ollu

Kysy niiltä jotka on jätetty tekemättä. Ai,mutta eihän niitä ole, eikä ne siis tiedä että niitä ei ole tehty siksi, eikä edes sitä, että perhe on köyhä.

Olisit kysynyt vaan ihmisiltä, olisiko ollut parempi elää, kun perheellä olisi ollut rahaa normaaliin terveelliseen ruokaan, kivoihin, käytännöllisiin vaatteisiin ja lisäksi harrastuksiin, retkiin, lomamatkoihin, huvipuistoihin, vappupalloihin, joululahjoihin, lahjoihin kavereille, urheiluvälineisiin, kulttuuriesityksiin jne

Itse asiassa se auttoi, aikuistuttuani tajusin kuinka vähään ja tarpeelliseen olen tyytyväinen kun varakkaampi ystäväni haikailee aina vain enemmän ja suurempaa. Tosin joskus toivoisin rahaa olevan sen verran, ettei tarvitsisi ruokakaupassa euroja laskea, mutta elämänkoulu on ollut opettava ja hyödyllinen.

Ja hän on kyllä toisinaan kauan sitten puhunut itsemurhasta. Mutta ei hän sitä ole koskaan tehnyt.



Isää potutti aina nähdä köyhien maiden nälkäisiä lapsia telkussa: "Mitä helvettiä ne tekee niitä kakaroita, kun ei ne voi niitä kuitenkaan hoitaa! Eikö sinne saa ehkäisyä!"



Minulle hän sanoi, ettei meillä ole varaa useampaan lapseen, olin ainoa lapsi ja toivoin sisaruksia.



Olisi varmaan kyllä ollut varaa.

Äiti oli kotona ja isän palkalla elettiin.

Minulla oli ihana lapsuus. Vanhemmat joilla oli oikeasti aikaa meille.

Ei mitenkään kärsitty siitä ettei rahaa ollut niin kuin monilla kavereilla.

Itsekkin arvostan nyt aikuisena enemmän perhettä ja yhdessä oloa kuin varallisuutta.

Vaikka en kyllä koe että nyt olisin edes rahallisesti köyhä vaikka olen kotona lasten kanssa.

Piste.

vaikka aika tiukilla kai vanhemmat välillä olivat. Lapsena kai kuvittelin sen olevan ihan normaalia enkä oikein osannut kaivata muutakaan: vaatteen kierrätettiin sukuilaisilta, äiti ompeli ja korjaili, ruokaa yleensä aina oli - joskus tosin perunavelliä useana päivänä peräkkäin ja hämärästi muistan et joskus vanhemmat lähettivät meitä "kylään" isovanhemmille ja muistuttivat että syökää nyt kunnolla :) Nuoruudessa ehkä joskus haittasi kun meidän perheessä ei ollut varaa matkustella, merkkivaatteisiin tms. Tosin muistan edelleen yhtenä parhaimmista reissuistani sen kun reissattiin perheen kanssa pakettiautolla pohjoismaita vajaan 4 vkon kesäloman ajan. Äitini mukaan koko reissun aikana syötiin vain kerran huoltoasemalla, muuten laitettiin sapuskat trangialla jne., mutta kuitenkin rahaa löytyi jostain käydä legolandiat, kolmårdenit yms lasten puistot.



Vanhemmat aina kuitenkin kannustivat koulutukseen ja siinä vaiheessa heillä jo oli mahdollisuus aittaa rahallisestikin. itse olen hankkint hyvän ammatin, samoin kun mieheni ja ollaan varmaan verrattain hyvin toimeen tulevia. On iso ja uusi omakotitalo Turun keskustan kupeessa, matkustellaan jonkin verran ja lapsemme saavat ehkä vähän liikaakin asioita. Itse joskus koen että me kulutetaan liikaa ja voitaisiin olla jopa onnellisempia vähän vähemmällä... Mutta miehelleni tämä kaikki on itsestään selvyys, kun hänen perheessään ei koskaan ole ollut puutetta rahasta. Hän ei siis varmaan osaisi elää alhaisemmalla elintasolla.

rahaa meinannut olla edes ruokaan. Vaatteet oli mitä oli ja vanhemmat vaan yritti uutta vauvaa. Olin silloin teini ja mua oikeesti vitutti. Ei ne kyenneet kunnolla huolehtimaan meistä olemassaolevista ja lisää olis vaan pitäny tehdä. Kun lisätään tähän se ettei kumpikaan vanhemmista osannut rahan järkevää käyttöä ja äiti oli masentunut, niin lapsuus oli mitä oli, aika paskaa.

kuin aineellinen köyhyys, jos aineellinen köyhyys on jotakuinkin siedettävää, sellaista että perustarpeet kuitenkin täyttyvät.

varsinkin, jos tiedossa ei ole mitään lupausta paremmasta (esim. itse on valinnut olla tyyliin vapaa taiteilija) tai henkilöiden suunnitelmiin ei kuulu esimerkiksi opintojen kautta parantaa taloudellista tilannettaan, niin miksi siihen pitää tuoda lapsia kärsimään?



Enkä tarkoita, että lapsiin pitäisi olla upotettavissa loputon summa rahaa, mutta jo perustarpeet, hyväkuntoiset vaatteet, harrastukset ja esim. koulussa tarvittavat urheiluvälineet vievät jo reilun summan rahaa. Puhumattakaan siitä, mitä lapset tarvitsevat vanhempana.



On aika raskas paine asettaa lapsi asemaan, jossa vastuu köyhyydestä vieritetään tämän harteille sanomalla, että jos olet tarpeeksi kiltti ja sosiaalinen, niin sinulla on kavereita, vaikka et koskaan pääse mukaan mihinkään vapaa-ajan menoon, jos se maksaa.

On aika raskas paine asettaa lapsi asemaan, jossa vastuu köyhyydestä vieritetään tämän harteille sanomalla, että jos olet tarpeeksi kiltti ja sosiaalinen, niin sinulla on kavereita, vaikka et koskaan pääse mukaan mihinkään vapaa-ajan menoon, jos se maksaa.

jos ei kyetä asettumaan lapsen asemaan.

Täällä toiset puhuu siitä, että lapsille ei ole varaa kustantaa 4e retkeä tai muuta ruokaa koko viikonloppuna kun makaronia ja kaurapuuroa. Muistan tosiaan sen ketjun, missä ap.llä ei ollut varaa ostaa lapselle vappupalloa ja joulun alla taas joku valittaa, kun lapsi saa vain yhden lahjan ja sekin halpahallin feikkibarbi..

Sellaisiin perheisiin nähden pinituloiset, mutta perustarpeet täyttävät perheet ovat jo paljon paremmassa asemassa.