Lue keskustelun säännöt.
Sitoutumiskammoinen mies
27.07.2011 |
Meidän 4.5 vuoden suhde taitaa sitten olla ohi. Aikuinen (yli 40 v) mies pelkää sitoutumista niin paljon että mieluummin lopettaa meidän suhteen, kuin vie sitä askeleen verran eteenpäin. Vaikka meillä muuten menee hyvin ja rakkautta ja läheisyyttä on.
Ongelma on tämä: minä haluaisin siirtyä vaiheeseen jossa esimerkiksi voitaisiin tehdä juttuja yhdessä hänen lapsiensa kanssa (jotka on hänen luonaan joka toinen viikonloppu ja lomista puolet). Tähän asti hän on halunnut mun menevän omaan asuntooni aina kun ne tulee - joskus jopa muutaman tunnin varoitusajalla! Alan olemaan kyllästynyt tähän ihme piilotteluun. Tietäähän ne että me seurustellaan niin miksi mä en saa liittyä seuraan!? Kun kysyn tätä mieheltä, hän vaan on hiljaa. Itse olisin onnellinen jos naispartnerini osoittaisi olevansa kiinnostunut mun lapsien seurasta, ihan pikkujutuista lähtien outoa kun hän ei itse osaa edes kokata ja minä taas mielelläni loihtisin koko porukalle herkkuja.
Nyt puoliksi pakotin että mennään lounaalle yhdessä, tai he ovat menossa ja kutsuin itseni mukaan. Ei voinut kieltäytyäkään mutta taitaa olla niin vaikea paikka että turha kai mun on kiusata heitä?
En vaan ymmärrä miksi tämä tilanne on tämmoinen. :(
Kommentit (18)
hänellä mahdollisesti olla jotain tunteita vielä lasten äitiä kohtaan?
Sellainen voi aiheuttaa tuollaisen lukon. Jossain takaraivossa hän ajattelee, että on sinun kanssasi kunnes.. Ja siksi pitää tietyt asiat etäisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tää sun ehdottama tutustuminen vain askel pysyvämpään, esim. yhteenmuuttamiseen? Haaveiletko omista lapsista?
riittää "uuden suhteen varoajaksi" vähän turhankin hyvin. Huhhuh.
En minäkään toivoisi, että exäni esittelisi ihan jokaista panoaan pojallemme, mutta jos ovat selkeästi vakavissaan ja kuukausia seukanneet, niin tottakai kannattaa tutustua.
Mutta 4,5v on jo pitkä aika...
Vastailen laitettuihin kommentteihin.
Juu itsekin olen miettinyt että jos hänellä on vielä tunteita entistä vaimoaan kohtaan mutta erosta jo lähes 10 v ja naisella uusi mies ja muutenkin saan kyllä kaikesta sen käsityksen ettei niitä tunteita heidän välillä ole. Voihan sitä tietysti piilotellakin.
Joo mulla on se taka-ajatus että meidän olisi aika muuttaa piakkoin yhteen. Tästä on puhuttu ja ajatus on yhteinen, joskin mulle akuutimpi. Ihan siksi että itsekin olen jo yli 40 ja olen vaan kyllästynyt tyttöystävän rooliin, tahtoisin ennemmin että laiteltaisiin yhteistä kotia. Nyt laitellaan hänen kotiaan ja pihaa tms ja itse olen laittanut oman elämän tietynlaiseen odotustilaan, asun vuokralla jne eikä enää kiinnosta tämä odottaminen. Asutaan käytännössä kuitenkin koko ajan yhdessä, jomman kumman luona.
Vielä viimeiselle kommentoijalle, niin mustakin tämä riittää "varoajaksi", aluksi tietysti oli luonnollista ettei lapsia sekotettu tähän mutta mehän ollaan jo vakiinnuttu pariskunta, ja tuntuu niin oudolta että se ei voi olla avointa kaikilla elämän osa-alueilla.
Tuntuu vaan että turha kai mun on tätä jatkaa, vaikka rakastan sitä miestä. Jos hän ei sitten vaan haluakaan mua :( Aika kuluu ja pian olen viisikymppinen ja edelleen odotan.
Eivät pidä sinusta? Minkähän ikäisiä he ovat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta miksi lapsilla olisi minusta niin voimakas mielipide, että voivat ilmoittaa etteivät pidä? Emmehän edes juurikaan tunne toisiamme. Tiedän heistä enimmäkseen sen perusteella mitä mies kertoilee.
Mutta joo, jospa he eivät pidä minusta. Onhan se kai aina mahdollisuus. He ovat kummatkin jo yli 10v
Sanokaa mitä mun oikeasti nyt pitäisi tehdä? Nostaa kissa pöydälle ja onko teidän mielestä näin pitkän seukkaamisen jälkeen ihan asiallista odottaa että tämä etenee? Olen itsekin ollut naimisissa eikä se ole mitenkään tärkeää, mutta koska olemme ihan kunnolla yhdessä niin enkö saisi odottaa tältä suhteelta sitä yhteen hiileen puhaltamistakin?
Omista lapsistani yksi ei pidä mun miesystävästä, ei siihen mitään kunnollista syytä ole, mutta heidän kemiat eivät kohtaa. Muut tykkäävät, mutta yksi ei halua myöskään usein tavata, sillä potee huonoa omaatuntoa sitten isästään. Nämä luonnollisesti vaikuttavat minun haluun tapailla miestäni. Siksi olemme enemmän kahdestaan kuin yhdessä lasten kanssa. Toistaiseksi mies on tämän ymmärtänyt, eli näillä jatketaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omista lapsistani yksi ei pidä mun miesystävästä, ei siihen mitään kunnollista syytä ole, mutta heidän kemiat eivät kohtaa. Muut tykkäävät, mutta yksi ei halua myöskään usein tavata, sillä potee huonoa omaatuntoa sitten isästään. Nämä luonnollisesti vaikuttavat minun haluun tapailla miestäni. Siksi olemme enemmän kahdestaan kuin yhdessä lasten kanssa. Toistaiseksi mies on tämän ymmärtänyt, eli näillä jatketaan.
Mutta olet ilmeisesti avannut tämän asian ihan reilusti miesystävällesi? Kun sanot että hän ymmärtää?
Mun miesystävä ei ole koskaan indikoinut ettei hänen lapset pitäisi minusta. Sanoisi sitten suoraan, se olisikin parempi niin ei tarvitse arvuutella. Jotenkin en vaan usko että syy on lapsissa. Jotenkin se aina kiertyy siihen, että hän ei kykene lapsilleen tunnustamaan, että rakastaa jotain muuta naista kuin heidän äitiään. Kuulostaa niin sairaalta syyltä kun äidilläkin on ollut uusi mies jo vuosia ja lapset täysin hyväksyy, asuvat siellä jne.
edes tavanneet sinua jos sinun pitää aina siirtyä piiloon omaan asuntoosi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakottamalla ja vaatimalla et pääse mihinkään. Pahennat vain tilannetta. Jos mies haluaa elää noin, niin sinun on vaan hyväksyttävä tilanne. Niin toimii aito rakkaus. Jos et pysty hyväksymään, niin sinun on aika lähteä.
m42
mutta ei saa sitä sanottua ja käyttää lapsia tekosyynä. Mies pelkää suhteen vakiintumista, yhteen muuttamista ym. asioita ja haluaa pitää etäisyyttä. Ehkä jopa toivoo, että tajuaisit itse lähteä menemään. Sori, mutta sellainen tunne mulle tulee, koska ei toi missään nimessä ole normaalia. Aika saamaton mies kyllä sinulla :(. Asioista täytyy puhua eikä jättää niitä tuolla tavalla ratkaisematta. Mies tietää että kärsit tilanteesta mutta ei tee mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
edes tavanneet sinua jos sinun pitää aina siirtyä piiloon omaan asuntoosi?
Tietenkin olemme tavanneet. Voihan tavata muuallakin kuin asunnolla, esim käyty yhdessä syömässä tms neutraalilla maaperällä... tutustumassa...
Ja miehen asunnollakin toki tapaamme. Mutta pääasiassa lähden alta pois, kun he ovat tulossa. Joskus on tilanteita jolloin on ollut pakko järjestellä niin että olen siellä edelleen esim perjantai-iltana kun he tulevat viikonlopuksi, ja lähden sitten la-aamuna pois niin saavat olla keskenänsä. Silloin kun on mahdollista niin lähden perjantaisin suoraan töistä omaan kotiini.
Huvittavinta sekin, että kolmisin he eivät tee juuri mitään, joten ihan sama olisinko siellä vai ei (paitsi positiivisessa mielessä, kun huolehtisin syömiset ja muut). Lapset pelaa pleikkaa ja mies katsoo telkkaria tai tekee töitä. Joten ihan en käsitä mitä haittaa mun olemassaolosta niin paljon heille on.
Tämä asia on nyt enempi pinnalla, kun lomat rullaa ja nyt ollaan tilanteessa missä lapset miehellä 5 vkoa peräkkäin ja tänä aikana ei sitten mulla olisi sinne asiaa. Minusta vähän kova juttu, että 5 viikkoa kesästä ei saisi omaa miesystäväänsä nähdä, eikä nauttia kesämenoista kuin yksin menemällä.
Itse asiassa en ole ihan koko totuutta sanonut, vaan vähän sinnepäin, enkä kehtaa totuutta sanoakaan. Toivottavasti tilanteeseenne saatte jonkin ratkaisun. Sun todellakin pitää puhua tästä asiasta kunnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos lapset ovat hänellä vain joka toinen viikonloppu niin ymmärrän hyvin että hän haluaa antaa lapsilleen jakamattoman huomion.
Suurin osa eronneista perustaa uusperheen heti kun mahdollista ja sitä pidetään normaalina. Harmi että nyt kun kyseessä on mies joka ajattelee puhtaasti lapsiensa parasta, niin ihmetellään että missä vika.
Sitoutumiskammoinen mies saattaa silti olla, mutta sille ei voi mitään, sitä et pysty muuttamaan pakottamalla. Itsekkin olen sitoutumiskammoinen nainen enkä pidä sitä pahana kun itse viihdyn näin eläen. Tietenkään en voi valita kumppanikseni sioutumishaluista miestä, siinä oma miehesi on nyt toiminut väärin(ellei ole tehnyt selväksi suhteen alusta asti ettei halua sitoutua).
Miehelle ero on tullut, kun lapset ovat olleet vauvoja/pikkulapsia? 8yli 10 v lapset ja erosta noin 10 v) Riideltiinkö tapaamisoikeuksista ja kuinka rajusti?
Eiköhän tässä ole kysymys siitä, että miehelle on liian stressaavaa yrittää yhdistää isän "tyttöystävää" ja lapsia saman katon alle. Ei tuo sitoutumiskammolta vaikuta.
Jos muutatte saman katon alle, niin tietysti sieltä ei voi enää lähteä evakkoon, joten suuri muutos miehen ja lasten tapaamisille.
Jos miehelle riittää rakkautta molemmille tahoille, niin kompromissi löytyy. Mutta jos haavat ja arvet ovat liian syvällä niin sitten ei.
Pakottamalla ja vaatimalla et pääse mihinkään. Pahennat vain tilannetta. Jos mies haluaa elää noin, niin sinun on vaan hyväksyttävä tilanne. Niin toimii aito rakkaus. Jos et pysty hyväksymään, niin sinun on aika lähteä.
m42
Mies ei halua sinua tarpeeksi! Kerro hänelle suoraan, jos en voi olla osa sinun perhettäsi (lapsia), niin oisko aika katsella eri suuntiin.
Luultavasti silloin herää... Tarkoitan tällä sitä, ettäm mitä haluaa sinun kanssasi.
4,5 v. on TOSI pitkä aika. Itse en oieen ymmärrä.
Lapset on 12-15 vuoden välillä, ja heidän erosta se kymmenisen vuotta. Eli kyllä vaan, lapset oli pieniä kun erosivat, ja ero oli naisen tahto. Varmasti se on ollutkin kova paikka miehelle, luopua ydinperheestä ja miksei siitä naisestakin.
Mutta, nyt hieman tuossa pikaisesti keskustelimme ja tuntuisi siltä että lopussa tämä suhde on, vaikkei sitä varta vasten katkaistakaan niin kuihtunee tähän epävarmuuteen. Sydäntä särkee mutta pakko se vaan on tosiasiat myöntää. Viisi viikkoa on mulle liian pitkä aika odotella ja ihmetellä onko mulla parisuhdetta vai ei, kun syy on noinkin naurettava.
meillä seurustelua myös jo pitkään, siltikään en halua sekoittaa lapsiani ja tämä miestä kovinkaan paljoa, eli lasteni kanssa haluan olla yksi, kun ovat luonani.