Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa mua, mä en uskalla rakastaa mun lasta!!!
26.07.2011 |
todella surullista mutta totta, aina kun se tulee lähelle, niin yritän tilanteesta pakoon. Miksi? mitä lapsi on mulle tehnyt? mistä tämmöinen tunne juontaa juurensa?
Kommentit (5)
Sinä pystyt tekemään tuollaisia päätöksiä, olla rakastamatta lasta tai suorastaan hyljätä hänet. Mutta lapsi ei voi.
Olet aina hänen oikea äitinsä ja tällä hetkellä hänen koko maailmansa, turvansa ja suojansa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
et pysty ollenkaan vai et pysty koko ajan? Minkä ikäinen lapsi sulla on? Meinaan, en mäkään koko ajan pysty, välillä olen jopa ahdistunut, jos joudun olemaan yksin lapsieni kanssa aamusta iltaan... kaipaan liikaa myös aikuista seuraa. joskus esikoisen vauva-aikana sain oikein paniikkikohtauksia kun mies lähti töihin, pelkäsin, etten "jaksa rakastaa koko päivää". Tää kuulostaa näin kirjoitettuna aika mielipuoliselta, mutta totta se vaan on. Silti olen kyllä nyt jo monta vuotta oikeasti rakastanut esikoista ja seuraavaakin, eikä mikään maailmassa ole rakkaampaa. Mutta, tämä tosi rakkaus on kummallista, ihan erilaista kuin elokuvissa tai opaskirjoissa, joissa neuvotaan millaista sen pitäisi olla... Joten sinäkin rakastat ihan varmasti
en tiedä... ajattelenko liikaa omaa lapsuuttani, olin hänen ikäinen kun jouduin seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. voiko se liittyä tähän "poissulkemiseen"... ja jos se liittyisi niin miksi tuntisin näin? Huomaan kyllä sen, että jos esim. olemme ulkoilemassa ja mulla ei ole kännykkää mukana niin 100prosenttisesti olen läsnä, kuuntelen, halailen jne... joku tässä nyt mättää
Nää asiat saattaa tulla usein ikävä kyllä lapsuudesta. Kannattaa ehkä käydä psykologille juttelemassa, jos tuntuu jatkuvan. Vai voisko se olla masennusta?