Kuka kehtaa tunnustaa olevansa tälläinen mamma?

osa kuitenkin :)

Tuo kai nyt oli ihan tavallista perhe-elämää.



Meillä lapset on ulkovarastossa, sinne viedään muutaman päivän välein kattilallinen vaikka perunamuusia, tapelkoot siitä. Ainoat lomamatkat suuntautuu hammaslääkärille. Kouluvaatteina saavat käyttää perunasäkkiä.



Näin meillä.

tunnustan

en lyö vaikka mieli välillä tekis

teen välillä hyvääkin ruokaa. Välillä saavat itse ottaa kaapista mitä löytyy

imuroin muutaman kerran kuussa

tunnustan en lyö vaikka mieli välillä tekis teen välillä hyvääkin ruokaa. Välillä saavat itse ottaa kaapista mitä löytyy imuroin muutaman kerran kuussa

siistiä on silloin, kun vieraita tulossa. Tietenkin kauhean huudon ja tappelun (kuka tekee mitä) tuloksena.

enkä mässää mitään ja ruuatkin useimmiten kelpo kamaa.

huudan kyllä ja tiuskin mutta olen lopettanut lyömisen! En ole kunnolla lyönyt mutta läpsin kyllä pepulle! Nyt olen lopettanut sen ja iloinen siitä!

Komentelen kyllä aika kovalla äänellä jos mitään ei tapahdu!

Teen joskus hyvää ruokaa mutta joskus keitän vain makaroonia ja ketsuppia ja sen päälle pilkon vähän nakkeja jääkaapista. Lapsille kelpaa mutta ei se hyvää ole! Itse en syö sitä vaan menen karkkikaapille!

Meillä on ihan kakkaiset ikkunat ja pyykkikori on ihan täynnä likaisia!

Pölyä on myös paljon! Matto on täynnä hiuksia!

en kyllä ärsyynnyt helposti,



enkä läpsi lapsia,



huudan kolmannen kehoituksen jälkeen kuin palosireeni,



istuisin ja mässyttäisin kyllä,



välillä kyllä lukitsisin lapset vaikka kellariin,



ruoka on aina epämääräistä sörsseliä, meillä ei kyllä syödä eineksiä, ehkä olisi parempi että syötäisiin,



tiskit on kyllä jää lojumaan,



pyykit ei ole telineessä vaan kodinhoitohuoneen pöydällä,



koti on kuin pommin jäljiltä, onneksi olohuoneessa ei oleilla niin se on aina siisti.

Lähinnä ton siivous- ja pyykkipuolen osalta. Lapsiani ei ole koskaan läpsinyt tai lyönyt ja ruokakin on yleensä ihan kelpoa. Tosin välillä megaluokan epäonnistumisiakin sattuu :)

ärsyynnyn helposti ja saatan huutaakin, ja karkkia syön enemmänkin varmaan lakikaan sallii, mutta jostain syystä esim. just pyykit on joku pinttymä: onellisin olen, kun pyykkikori on tyhjä ja vaatteet viikattuna kaapissa.. tätä tilaa en tosin ole saavuttanut varmaan kolmeen vuoteen, aina siellä korin pohjalla jotkut sukat rötköttää:( Ja tiskipöytä on toinen, hinkkaamiselle ei tule loppua... enemmänkin tekisi mieli ksulkea lapset huoneeseensa siksi aikaa kun mä vietän laatuaikaa mun tiskipöydän ja pyykinpesukoneen kanssa:)

Lapsia en läpsi enkä lyö, huudan kylläkin ja se on hirveetä miehenki mielestä.



ruoka on hyvää ja sitä on riittävästi.



Aina ei pyykit ehdi kaappiin saakka, mutta imuroin päivittäin ja muutenkin on siistiä.



Koneella olisin koko päivän, mutta se ei ole mahdollista(harmittavaa kyllä!)

Karkkia syön tolkuttomasti,joka päivä,ilta ja herään syömään karkkia myös öisin.

istuisin koneella koko päivän jos voisin. en kuitenkaan lyö ketään. pieren, syön karkkia, en siivoa tarpeeksi usein.

ei nyt ihan kaikki täsmää mutta tämä kyllä oikeesti taas herätti ja paluatti maan pinnalle. nostan takapuoleni tästä tuolilta ja meen laittaan pyykit kaappiin NYT!!! ja sanon lapsille muutamia kannustuksen ja rakkauden sanoja. KIITOS!!

tosin läpsäsen lasta vain äärimmäisessä tilanteessa, kun ei usko mitään puhetta/jäähyjä tms. ja hajottaa huonekaluja ym.

mikään noista ei täsmännyt. Olekin todennut viimeaikoina, että taidan olla tosi hyvä vaimo ja äiti.

Tiesittekö "vähän välillä läpsäisen"-tyypit, että nimenomaan tuo läpsiminen on sellainen kurituksenkeino, mistä helposti siirrytään kunnon hakkaamisiin yms? Te pahoinpitelette lastanne jo kyllä tuollakin. Hullut. Kannattaa katsoa näitä läpsimisellä-se-liikkeelle-lähti lapsia brokenchild.org.

Mä vien lapset anopille ja mun äiti käy täällä siivoamassa. Mä laitan parisuhteen kakaroitten ja kodinhoidon edelle. Siksi mun mies rakastaa mua. Tosin lapset oli kotona viimeksi joskus ennen juhannusta...