Vanhemmat! Kannattaa lukea tuo
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/aarno-arvela-islle-942004-15-vuotiaal…
Aarno Arvelan kannanotto Suomen nyky-yhteiskunnan tilasta.
Mies puhui asiaa.
Hyvä teksti ja erityisesti pisti silmään kommentti:
- Onko järjestelmämme sellainen, että kiusaustilanne alkoi parantua vasta, kun kouluja ja viranomaisia ryhdyttiin haastamaan oikeuteen?
Emmekö osaa hoitaa näitä asioita ihan normaalilla tavalla, niin että kasvatusvastuu olisi otettu jo aiemmin?
Olen itsekin aina ihmetellyt miten nykyään tuntuu että lapsia ei KASVATETA, vaan hyysätään ja hiljennetään ostamalla kämppä täyteen leluja, pleikkareita jne. Ollaan enemmän kavereita kuin vanhempia. Ja sitten ollaan ihmeissään kun kouluikäinen pikkutyranni riehuu kotona.
Lapsi tarvitsee rakkautta ja rajoja! Jo ihan pienestä pitäen.
Turha ihmetellä miksi koulussa ei sitten esim. lapsi osaa käyttäytyä jos ei sitä kotona olla opetettu. Tai miksi lapsi kiusaa muita.
Ei tosiaan ole koulun tehtävä alkaa lasta kasvattamaan. Toki tehdä opetustyön ohessa sitäkin mutta tuntuu että tänä päivänä opettajien aika kuluu suurelta osin kaikenamaailman häirikkö- ja kiusaajalasten kaitsemiseen.
Väitän että kaikki kiusaajalapset ovat jollain lailla kasvatusvastuunsa laistaneiden vanhempien lapsia.
Kommentit (11)
En tietenkään siinä, etteikö vanhempien ole tärkeä kasvattaa lapsiaan, vaan siinä, että 15-vuotiaan kohdalla olisi aika lyödä hanskat tiskiin jos ja kun ne eivät ole täydellisiä sopeutuvaisia alamaiskansalaisia. Koska kylmä tosiasia on, ja pitääkin olla, että nuoret kokeilevat rajoja kaikesta kasvattamisesta huolimatta, ja joskus se menee yli.
Aarno Arvela vakavien rikosten riskosasianajajana näki asiasta yhden ääripään, ja puhuu sen mukaisesti, ja hänen ammatistaan käsin se on varsin luonnollista, mutta sillä on oikeasti kovin vähän tekemistä näiden normaalien lasten teinien ongelmien kanssa.
Jatkakaa vaan, kaikki teinien vanhemmat, suurin osa teidän lapsistanne kasvaa lopulta ihan kelvollisiksi aikuisiksi, vaikka nyt hairahtuvatkin joskus heittelemään kurkkuja seinille koulussa tai jäävät kiinni alkosta riparilla tai tulevat kauan kotiintuloajan jälkeen kotiin. Ei ole myöhäistä, ei pysyvää epäonnistumista, eikä tarvi heittää hanskoja tiskiin.
Meilläkin on kämppä täys pelikonsoleita, videotykki, telkkareita, kännyköitä eikä niiden olemassaololla ole mitään tekemistä rakkauden ja rajojen kanssa. Tai sen, että miten paljon vietetään perheen kanssa yhdessä aikaa ihan oleilemalla, tai ulkoilemalla tms. Paitsi sinun pienessä "oi, meidän pentti 10v vuolee vain lastuja pirtissä illat"-päässäsi.
On helppo kivittää jotain koneita, jotta sais huomioin pois omista epäonnistumisistasi.
Ja minun lapseni oli ainoa joka oli kunnolla kasvatettu. Ei paljon lohduta.
Meilläkin on kämppä täys pelikonsoleita, videotykki, telkkareita, kännyköitä eikä niiden olemassaololla ole mitään tekemistä rakkauden ja rajojen kanssa. Tai sen, että miten paljon vietetään perheen kanssa yhdessä aikaa ihan oleilemalla, tai ulkoilemalla tms. Paitsi sinun pienessä "oi, meidän pentti 10v vuolee vain lastuja pirtissä illat"-päässäsi. On helppo kivittää jotain koneita, jotta sais huomioin pois omista epäonnistumisistasi.
Niin meilläkin. Ikävä tuottaa sinulle pettymys, mutta meidän pojasta on kasvanut (tai kasvatettu) hyväkäytöksinen ja empaattinen nuori. Kotoa löytyy myös pelit ja vehkeet mutta lapsi osaa silti käyttäytyä ja tietää mikä on oikein ja mikä on väärin. Rajoja kokeillaan meilläkin, ja rajojen kokeilustahan tässä jutussa ei edes ollut kyse, sehän kuuluu normaaliin murkkuikään. Vaan heitteille jätetyistä lapsista ja nuorista, jotka suunnilleen kasvattavat itse itensä. Toisin sanoen jäävät enemmän tai vähemmän heitteille.
Näkee jo osasta meidän pojan luokkakavereista että kaikilla lapsilla ei asiat kotonaan kovin hyvin ole.
Ja sen kuulee myös esim. vanhempainilloissa. Niissäkin muuten pyörii ne samat, suht harvat vanhemmat ja opettaja kerran tokaisikin että: "Varsinkin ne vanhemmat, joiden vanhempainilloissa olisi syytä olla, eivät siellä yleensä ole."
Välillä siellä tosin jonkun "Nico-Petterin" äiti käy kailottamassa kuinka "meidän poika on vaan vilkas kun se ei pysty keskittymään eikä sitä kiinnosta opetuksen seuraaminen. Tai että se on vaan suulas ja vitsikäs (kun se aina kiusaa sitä Villeä)".
Justiinsa. Kusipäisillä lapsilla on kusipäiset vanhemmat.
Olen myös miettinyt mikä osuus lapsen ja nuoren empatiakyvyn kehittymiseen tai paremminkin kehittymättä jäämiseen on sillä että esim. jotkut ala-asteikäiset jo pelaavat K18 sota ym. pelejä!?
Poikamme luokalla viidellä pojalla noita pelejä jo on, ja vanhemmat vaan toteaa että:"no kun se halusi sen pelin".
että yllätys yllätys, noiden sotapelien pelaajat ovat juuri poikamme luokalla niitä häiriköitä.
Ja vanhempien asenne lastensa ongelmiin on ollut kuultavissa mm. vanhempainilloissa (silloin kun siellä käyvät).
En todellakaan väitä että sotapelit yksistään tekevät lapsista huonokäytöksisiä tmv. Mutta se, että niitä saa jo 11-vuotias pelata kertoo jo omaa tarinaansa ko. perheestä ja kuka siellä määrää kaapin paikan.
ap
näiden lasten kotonakin on sellaista kiusaamista! ja jos lapsi on päiväkodissa pienestä pitäen toisten kasvatettavana ja iltaisin on muuta menoa vanhemmilla jajajajja..mielestään ihan hyvin ovat lasten kanssa isukit ja äiteet!
Tätä palstaa lukemalla on munkin silmät auenneet. Lapsi on nykyään lelu vanhemmilleen. Lelun voi aina sysätä piiloon kun ei huvita ja tekee mieli harrastaa.
Meilläkin on kämppä täys pelikonsoleita, videotykki, telkkareita, kännyköitä eikä niiden olemassaololla ole mitään tekemistä rakkauden ja rajojen kanssa. Tai sen, että miten paljon vietetään perheen kanssa yhdessä aikaa ihan oleilemalla, tai ulkoilemalla tms. Paitsi sinun pienessä "oi, meidän pentti 10v vuolee vain lastuja pirtissä illat"-päässäsi. On helppo kivittää jotain koneita, jotta sais huomioin pois omista epäonnistumisistasi.
Niin meilläkin. Ikävä tuottaa sinulle pettymys, mutta meidän pojasta on kasvanut (tai kasvatettu) hyväkäytöksinen ja empaattinen nuori. Kotoa löytyy myös pelit ja vehkeet mutta lapsi osaa silti käyttäytyä ja tietää mikä on oikein ja mikä on väärin. Rajoja kokeillaan meilläkin, ja rajojen kokeilustahan tässä jutussa ei edes ollut kyse, sehän kuuluu normaaliin murkkuikään. Vaan heitteille jätetyistä lapsista ja nuorista, jotka suunnilleen kasvattavat itse itensä. Toisin sanoen jäävät enemmän tai vähemmän heitteille. Näkee jo osasta meidän pojan luokkakavereista että kaikilla lapsilla ei asiat kotonaan kovin hyvin ole. Ja sen kuulee myös esim. vanhempainilloissa. Niissäkin muuten pyörii ne samat, suht harvat vanhemmat ja opettaja kerran tokaisikin että: "Varsinkin ne vanhemmat, joiden vanhempainilloissa olisi syytä olla, eivät siellä yleensä ole." Välillä siellä tosin jonkun "Nico-Petterin" äiti käy kailottamassa kuinka "meidän poika on vaan vilkas kun se ei pysty keskittymään eikä sitä kiinnosta opetuksen seuraaminen. Tai että se on vaan suulas ja vitsikäs (kun se aina kiusaa sitä Villeä)". Justiinsa. Kusipäisillä lapsilla on kusipäiset vanhemmat. Olen myös miettinyt mikä osuus lapsen ja nuoren empatiakyvyn kehittymiseen tai paremminkin kehittymättä jäämiseen on sillä että esim. jotkut ala-asteikäiset jo pelaavat K18 sota ym. pelejä!? Poikamme luokalla viidellä pojalla noita pelejä jo on, ja vanhemmat vaan toteaa että:"no kun se halusi sen pelin".
on ongelmakäyttäytymistä, mutta yhdessäkään vanhepainillassa ei näitä juuri puida, eikä kenenkään vanhemmat siellä selittele omiensa käytöksiä mitenkään... mutta teillä sitten varmaan puhutaan henkilöistä ihan nimillä, meillä ei, sillä tietosuoja ei salli tätä.
Ei meidänkään pojan luokan vanhempainilloissa nimillä kenestäkään puhuta. Mutta silloin kun vanhempainiltaan sattuvat tulemaan niin näiden häiriköiden vanhemmat on usein suuna päänä puolustamassa "pikku pilttejään" kun opettaja esim. muistuttaa vanhempia että niistä käytöstavoista ja toisten kohtelusta olisi ihan suotavaa keskustella kotonakin.
Ketään ei todellakaan mainita nimellä, mutta kyllähän se yleisessä tiedossa on ketkä ne häiriköt on.
Sääli vaan että luokan 14 muuta oppilasta saa kärsiä 4 oppilaan käytöksestä.
ap
Ei meidänkään pojan luokan vanhempainilloissa nimillä kenestäkään puhuta. Mutta silloin kun vanhempainiltaan sattuvat tulemaan niin näiden häiriköiden vanhemmat on usein suuna päänä puolustamassa "pikku pilttejään" kun opettaja esim. muistuttaa vanhempia että niistä käytöstavoista ja toisten kohtelusta olisi ihan suotavaa keskustella kotonakin. Ketään ei todellakaan mainita nimellä, mutta kyllähän se yleisessä tiedossa on ketkä ne häiriköt on. Sääli vaan että luokan 14 muuta oppilasta saa kärsiä 4 oppilaan käytöksestä. ap
Pakko olla joku nihkeä pikkupaikkakunta. Minä olen käynyt jo 17 vuotta vanhempainilloissa ja ikinä, siis ei ikinä, ole kenenkään vanhempi puolustanut lapsensa huonoa käytöstä. Kyllä me kaikki olemme olleet vähän noloja välillä kun opettaja puhuu luokan tempauksista, jokaisen lapsi on osallistunut johonkin pieneen tyhmyyteen. Nuo isommat onmgelmat hoidetaan oppilashuoltoryhmässä, ei koskaan luokassa. Ja muista että se häirikkö voi olla ihan hyvä kaveri, isommassa joukossa vaan pitää näyttää. Eli älä tuomitse äläkä luule olevasi erinomainen kunnes omat lapsesi ovat saaneet lapsensa täyspäisiksi aikuisiksi. Sitten voi vähän hengähtää ja antaa itselleen pieni kiitos.
kiusaajiksi kasvetaan kotona se vain sitten tulee esille koulussa. Vanhempien kasvatus tai kasvattamatta jättäminen tekee kiusaajia ja vanhempien tehtävä on tarttua kiusaamiseen ja lopettaa se ei koulun. Koulun thetävä on ilmoittaa vahemmille kullanuppunsa tekosista ja keskittyä muiden lapsien opettamiseen. Pitäisithedä semmoinen laki, että jos kiusaaminen ei lopu ipana kulmästi pois koulsta ja sillä siisti. Perustetaan sitten semmoinen kiusaajien koulu mihin kaikki nämä penskat laitetaan..kiusatkoon siellä sitten toisiaan mielin määrin. Eiköhän alkaisi tulla vipinää myös kiusaajien vanhempiin. Pitäisi varmaan tehdä aloite tämmösestä. Näin säästyis moni kiusattu jopa elinikäisiltä traumoilta ja kiusaajat saisivat sen mitä ansaitsevatkin. Nythän usein kiusattu joutuu vaihtamaan koulua.
ovat jollain lailla kasvatusvastuunsa laistaneiden vanhempien lapsia"
Ja mä väitän, että ei ole yhtään vanhempaa, joka ei kasvatuksessaan mokaisi tai jotain löisi laimin... yhtään täydellistä ei ole. Monella se kasvatus on kyllä liian taka-alalla.