Lasten pukeminen.
Aika moni äiti näyttää olevan tarkka lasten vaatteista, se heille suotakoon. Mitäköhän mahtaa tapahtua siinä vaiheessa kun piltti haluaakin kulkea rikkinäisissä sukkahousuissa, tukka vihreänä ja teräsketjut korvista roikkuen?
Kommentit (2)
Meillä minä puen mielelläni lapsia pieninä nätisti (lue: oman mieleni mukaisesti ;-)...). Tiedän, että jossain kohtaa heillä tulee olemaan omia mieltymyksiä, joiden mukaan pukeutuvat.
Eli äidin omasta kullanmurusta, jolla on soma vaaleanpunainen sävysävyyn asu tulee kyllä jossain kohtaa murkku, jolla on tukka pystyssä, kirkuvan punainen tukka, huulilävistys tai risuparta kuten meillä nyt herra lukioilaisella on just nyt. Tai siis tulee tai sitten ei :).
Ei se, että pukee lapsia ns somasti vauva/leikki-ikäisenä tarkoita, etteikö kykenisi suhtautumaan piltin pukeutumiseen isompana. Tosin meillä ei ole nähty rikkinäisiä sukkahousuja, vihreitä hiuksia tai teräsketjuja korvissa. Hurjin hiusväri on smaragdinpunainen (täysi-ikäisellä) ja hurjin lävistys on ollut huulessa (16-vuotiaana otti).
Tosin rajoitan kyllä tiettyjä juttuja: meikata ei ala-asteella, hiuksia ei saa vielä seiskalla värjätä kokonaan (raidat ok), tatskoja ei tasan laiteta alle 18-vuotiaana (ja silloinkin kannattaa harkita, mitä laittaa - tosin olen itse hyvänä esimerkkinä ei ihan loppuun ajatellusta 18-vuotiaana otetusta tatskasta ;-)...) ja tiettyihin sukujuhliin pukeudutaan asiallisesti. Muuten saa kulkea, äitiäni lainatakseni, vaikka bikineissä talvella - kun on riittävän iso.
ja varsinkin murkkuiässä lapsille tulee se "rössö" vaihe, jolloin haetaan omaa tyyliä. Yhdelle sukulaiselleni oli vaikeaa kun hän itse on aina viimisen päälle ja sitten lapset kulkivat ihan hassusissa liian isoissa ja muodottomissa vaatteissa. Ja tukkaki hapsotti minne sattuu. Jossain vaiheessa luovutti asiasta valittamisen kun huomasi ettei se tehoa. Nykyisin nämä nuoret on oikein fiksusti pukeutuvia ja siistejä.