g. pystytkö luottamaan mieheesi 100 %
menneisyyden perusteella en pysty. Kokonaisuuden kannalta on kuitenkin parempi pysyä yhdessä ja rakkautta on. Tietenkin toivoisin, että hän olisi ollut aina 100 % luotettava. Toki luotettavuus on kasvanut, joten voi olla mahdollista, että 100 % luotettamus/luotettavuus saavutetaan jossain vaiheessa.
Kommentit (30)
En usko, että voisin keneenkään luottaa koskaan 100%:sesti, ei miehenikään ole tehnyt mitään, miksi en pystyisi. No, tietysti hänelle perustelen tätä asiaa mm. sillä, että hän halusi asumuseron mun masennukseni vuoksi, mutta tiedänhän minä itsekin, etten ollut silloin kovin ihana ihminen enkä vaimo, ja todennäköisesti olisin itsekin halunnut asumuseron, jos tilanne olisi ollut päinvastoin. Minä vaan en luota ihmisiin kovin paljon, lähinnä odottelen heidän tekevän jotakin, mikä "todistaa", ettei heihin voi luottaa.
ja varsinkaa kaksöahkeisiin. Niin paljon nähny ja kuullu yhtä jos toista, että harvassa, todella harvassa on ne uskolliset miehet.
En usko, että voisin keneenkään luottaa koskaan 100%:sesti, ei miehenikään ole tehnyt mitään, miksi en pystyisi. No, tietysti hänelle perustelen tätä asiaa mm. sillä, että hän halusi asumuseron mun masennukseni vuoksi, mutta tiedänhän minä itsekin, etten ollut silloin kovin ihana ihminen enkä vaimo, ja todennäköisesti olisin itsekin halunnut asumuseron, jos tilanne olisi ollut päinvastoin. Minä vaan en luota ihmisiin kovin paljon, lähinnä odottelen heidän tekevän jotakin, mikä "todistaa", ettei heihin voi luottaa.
"perusluottamusta", koska sehän riippuu aika paljon lapsuudesta vaan lähinnä "ansaittua" luottamusta. Itselläni ikävän lapsuuden vuoksi perusluottamus on huono, onneksi siitäkin olen parantunut. Itse olen sitä mieltä, että luottamukseen kuuluu myös se, että pysyy yhdessä vaikena (esim. tuo sinun masennus) hetkinä. ap
En edes tiedä miks en luota häneen 100% mulla on aina sellanen tunne että hän salaa multa jotain...Pelkään että heti kun käännän selkäni hän pettää :/
Luottamuksen tuhosi yksi yö, jonka vietti työkaverinsa luona yötä (naispuolisesta työkaverista kyse siis)
Puoli vuotta tuon tapahtuneen jälkeen yksi yhteinen kaverimme tuon asian "lipsautti"..eniten satuttaa se ettei miehellä itsellään ollut munaa kertoa asiasta, puoli vuotta pystyi noin vain pitämään asian sisällään, ja kun asia tuli julki oli muka kovin katuvainen.. siksi edelleen häntä epäilen kaikesta mahdollisesta ja pidän itseäni huonona ja epäonnistuneena..
Minusta on outoa ylipäätään odottaa että toiseen voisi luottaa 100% ja ettei koskaan tule pettymään!
KUKAAN ei ole täydellinen. Enkä usko että kukaan haluaisi itsestään odotettavan 100% täydellisyyttä. Tietysti näitä tähän pyrkiviä suorittajia on, mutta he eivät sitten tulekaan koskaan olemaan (täydellisen) onnellisia!
Eikä se tarkoita sitä, että olisin erityisen sinisilmäinen. Minä nyt vain ajattelen niin, että jos en pysty kumppaniini luottamaan, mitä järkeä missään on. Jos jotain tapahtuu, niin tapahtuu ja se on sitten sen ajan murhe.
Minusta on outoa ylipäätään odottaa että toiseen voisi luottaa 100% ja ettei koskaan tule pettymään!
KUKAAN ei ole täydellinen. Enkä usko että kukaan haluaisi itsestään odotettavan 100% täydellisyyttä. Tietysti näitä tähän pyrkiviä suorittajia on, mutta he eivät sitten tulekaan koskaan olemaan (täydellisen) onnellisia!
eli esim. jos valkoisia valheita kertoo ei siitä pitäisi 100 % luottamuksen mene. Ei ihan "pikkutarkasti" tarvitse asiaa katsoa... (tietenkin voi kysyä, missä se raja sitten kulkee...)
Minusta 100 % luotettavuus ei ole sama asia kuin 100 % täydellisyys. ap
Tässä maailmassa on kaksi ihmistä, joidenka tiedän olevan mun tukena ja apuna, jos sitä tarvitsen ja joihin luotan sataprosenttisesti. Toinen on äitini ja toinen on mieheni.
Miksi sitten lataisin toisen ihmisen suhteen 100%:n luotto-odotuksia.
Toista ihmistä ei voi muuttaa, omistaa, vahtia...Perusluottamus on hyvä kuitenkin olla, pitää tietää että tiukassa paikassa vedetään yhtä köyttä, hän on huomennakin paikalla jne.
Luotan kunnes toisin todistetaan...
mies on pettänyt kerran. suhde oli silloin karikolla ja melko pahasti ja osasyy tuohon oli, että mies kuvitteli minulla olevan toisen suhteen, mitä ei kyllä ollut. luottamusta on siitä lähtien yritetty rakentaa uudelleen, mutta huomaan, että vaikka sitä on kolmatta vuotta tehty, epäluottamus välillä nostaa päätään. ja ihan mitättömistä syistä. mies petti messureissulla, oli siis näyttelyosastoa pitämässä eräillä messuilla ja joka kerta kun messu-sana mainitaan, minulla nousee karvat pystyyn. se on hassua, kun ajattelee, että en tunne mustasukkaisuutta, kun mies esimerkiksi baari-iltaisin viettää pitkiäkin aikoja keskustelemassa jonkun naispuolisen tuttavamme tai tuttavansa kanssa.
Pystyn. Eikä se tarkoita sitä, että olisin erityisen sinisilmäinen. Minä nyt vain ajattelen niin, että jos en pysty kumppaniini luottamaan, mitä järkeä missään on. Jos jotain tapahtuu, niin tapahtuu ja se on sitten sen ajan murhe.
Eniten maailmassa luotan mieheeni ja äitiini. Mieheni kohdalla erityisesti luotan häneen tärkeissä asioissa, pikkujutuissa en välttämättä. Eli en pelkää että mies tekisi mitään "kiellettyä", mutta kyllä hän saattaa unohtaa tuoda pyytämäni maitopurkin kaupasta työmatkalla.
Hän fuskaa koko ajan pikkuasioissa. Väittää muka tekevänsä jotain vaikkei selvästikään aio edes yrittää (tätä tapahtuu KOKO ajan), jättää kertomatta asioita joista tietää että minä suuttuisin (tyyliin että ei mennytkään töihin vaan vei lapset hoitoon ja palasi kotiin nukkumaan kun niin väsytti) ja jää niistä toistuvasti kiinni, jne.
Mistään isosta ei ole jäänyt kiinni, mutta vaikka en usko että hänellä esim. olisi toista naista (liian laiska sellaiseen säätöön) niin tuo jatkuva pikkuasioiden vääristely ei ole omiaan luomaan vankkaa luottamusta.
Ja jos pettää luottamukseni, saa mennä samantien.
emme mene baareihinkaan erikseen niin pettämisen mahdollisuudet pienenee huomattavasti
Luotan mieheeni sataprosenttisesti, mutta eihän se tarkoita, ettei hän ikinä voisi tehdä mitään minua loukkaavaa. Pitkässä liitossa lienee todennäköistäkin, että jompi kumpi möhlii jotakin jossain vaiheessa. :D
Mutta meillä on hurjasti luottamusta ja kunnioitusta toisiamme kohtaan, ja sen nyt vaan pitää riittää!
Tai siis miten sen ottaa; olen 100% varma, että mies pettää, jos saa tilaisuuden. Joten ei siis saa minulta tilaisuutta.
Nytkin ihmettelen miten on kaverillaan ollut aamupäivästä asti. Odottelen kotiin, ja toivon että tulee pian.