g. pystytkö luottamaan mieheesi 100 %

pystyn luottamaan. 21 yhteistä vuotta on rakentanut luottamuksen vahvaksi.

Mutta toisaalta hän ei ole koskaan (tietääkseni) tehnyt mitään luottamukseni pettämiseksi. Ja joo, on pysynyt rinnalla myös vastoinkäymisissä. En vain luota ihmisiin yleensäkään, juontaa juurensa jo lapsuuden kokemuksista. Sanotaan nyt vaikka niin että luotan mieheeni niin paljon kuin nyt yleensä ihmiseen voin luottaa.

Haluan olla realisti, mutta en silti käytä elämääni pelkäämiseen.



Mieheni on pettänyt luottamukseni monesti ns. pikkuasioissa ja vaikken usko, että olisi pettänyt isommissa (häntä itseään on petetty aikanaan,) olen silti realisti, kun tiedän kuinka paljon hänellä on siihen mahdollisuuksia matkatyön takia.



Mulle on kuitenkin tärkeintä, että kohtelee mua ja lapsia hyvin. Ja jos pettää, turha tulla mulle itkemään ja odottaa synninpäästöä.

just tänään sai viestin naispuoliselta työkaverilta(josta mulla ei mitään tietoakaan tätä ennen)pyysi tekemään jotain sähköhommia kotiinsa.(mies sähkäri)aloittanut puol vuotta sitten uudessa työpaikassa ja aina sanonut ettei edes koskaan juttele sielä naisille. Nyt kuitenkin myönsi että ovatkin jutelleet aika paljon melkein päivittäin:( ei olisi ongelma jos olisi kertonut. Kuitenkin väittää ettei ole kummankaan puolelta mitään...vähän epäilyttää koska vahtinut puhelinta kuin haukka, eli osasi odottaa viestiä! sit myös sanoi että numeron varmaan findista saanut eikä ole aikaisemmin tekstailleet tai soitelleet, mutta miksi silti vahtinut puhelinta ja ajatellut jos vaikka laittaisi viestin...?anteeksi oli pakko hieman avautua...

Mieheni on "ei-pettäjä"-tyyppiä puheiltaan ja käytökseltään, mutta ei kanna mitään vastuuta mistään ja käyttää kiltteyttäni häikäilemättä hyväksi. (Esim ratkaisi yhdessä välissä riidat uhkaamalla itsemurhalla, jolloin minä itku kurkussa annoin minkä vain ongelman jäädä kunhan rakas vain tahtoisi elää tai että ilmoittaa kaikkien ongelmiensa syyksi vanhempiensa huonon esimerkin ja kasvattamattomuuden, mikään ei ole hänestä itsestään johtuvaa).



Sitten hänellä on tapana sanoa aina mikä on helpointa, ei se mikä on totta.

Esim jos suuseksin jälkeen kysäisen muuten vain koska on runkannut viimeksi hän vastaa "noin viikko sitten, kuinka niin?" Totean hämmästyneenä "Ai, niin kauan sitten, jännä että maistui niin laimealta" tähän mies häkeltyy ja sanoo että "ai niin, menin päivissä sekaisin taisikin olla eilen tai kaksi päivää sitten" (mies tietää että olen yrittänyt keksiä jonkin yhteyden spreman maun vaihtevuuden välille jos siten keksisi keinon aina miedon makuiseen spermaan, eli ei ole mustasukkaista utelua vaan viatonta kyselyä). Runkkaaminen on meillä ihan avoin juttu eli ei ole mitään syytä valehdella. Tai toinen tosielämän esimerkki: Mies tulee kaupasta kotiin ja kysyn muistiko tuoda maitoa. Vastaus "katsoin kyllä, mutta oli loppu" Kysyn hämmästyneenä että oliko kaikki (tavallinen) maito loppu. "Joo". Poikkean pian itse samaan kauppaan ja siellä on maitoja normaalisti. Kysyn asiaa mieheltä niin myöntää nolona että ei vain ollut muistanut ostaa maitoa. Enkä siis todellakaan ole mikään kauppalapuista nalkuttaja, olen sitä mieltä että jos on jotain mitä omasta mielestä ei saa unohtaa, pitää mennä itse kauppaan. Miehellä ei siis ole mitään syytä valehdella, sanoo vain aina sen mikä on helpointa.



En erityisemmin pelkää pettämistä (vaikka mies on saanut viestejä ent.työkavereilta tyylillä "en vain voi unohtaa sinua", se on jollain tavalla niin hirveän lapsellinen ettei välttämättä tajua ilman suoraa sanomista milloin nainen vain flirttailee ja milloin on tosissaan ihastunut. Ja minä olen TYHMÄ.) Mutta on mahdoton luottaa sen yleisemmin ihmiseen josta tietää että totuus itsessään ei ole sille mikään arvo ja vastuuta kantaa tasan sen verran ettei koskaan hylkäisi lapsiaan mutta ei esim hyväksy väitettäni etrtä on itse päävastuussa alkoholiongelmistaan eikä vanhempansa.

Ihmisethän muuttuvat ja kehittävät joskus outoja virityksiä vielä monenkymmenen avioliittovuoden jälkeenkin, joten eihän sitä koskaan tiedä. Meillä on nyt 12 hyvää yhdessäolon vuotta, ja valoisalta näyttää edelleenkin. Selkärangan puute ja persoonan mädännäisyys manifestoitui ainakin exällä paljon lyhyemmässä ajassa.... jonkun muun kanssa.

100%:sesti. Ehkä noin 50%:sesti voi luottaa, mutta täysi luottamus yhteenkään ihmiseen ei kannata.



Jopa Äiti Teresa on valehdellut.

Jos en pystyisi, en olisi hänen kanssaan naimisissa. En pystyisi elämään epävarmuudessa toista kyseenalaistaen.

luottamaan 100% mieheeni.

Kaikki entiset miesystäväni ovat pettäneet mua, joten periaatteessa olisi ihmeen hyvä tuuri jos nykyinen mies ei niin myös tekisi. Toisaalta hän on muutenkin aivan erilainen mies kuin entiseni, eikä minulla ole syytä epäillä etteikö olisi mulle rehellinen.